Etusivu 
Galleria Mallit: mitä jos...
Northrop P-61 Black Widow
Kesäleski
Sen keulassa oli tutkalaitteisto, jonka avulla kolmen hengen miehistö löysi viholliskoneen täydellisessä pimeydessäkin.
Tuotantokoneiden valmistus alkoi loppuvuodesta 1943. P-61 lensi ensimmäiset taistelulentonsa yöhävittäjänä Euroopassa 3.heinäkuuta 1944. Tyynellämerellä Black Widow teki ensimmäiset pudotuksensa 6. heinäkuuta.
II-maailmansodan aikana Northrop rakensi n. 700 kpl P-61 hävittäjiä.
Koneen maksiminopeus oli 590 km/t ja P-61 käytti 2000 hevosvoiman tehoisia Pratt & Whitney tähtimoottoreita.
Konetyypin aseistus käsitti 4 x 20 mm tykkiä, jotka sijaitsivat koneen keulassa, eturungossa koneen mahapuolella ja ne ampuivat suoraan eteenpäin. Lisäksi koneen rungon yläosassa oli kupumainen ja kauko-ohjattu konekivääriampumo - siihen oli sijoitettu 4 x 12,7 mm konekiväärejä. Lisäksi koneen siipiripustimiin voitiin asentaa ulkopuolisesti sekä pommeja että rakettiaseistusta - tai vaikkapa lisäpolttoainetankkeja.
Ja sen verran lähti taas "mopo keulimaan", että piti kokeilla miltä tällainen Mustaleski näyttäisi suomalaistettuna Kesäleskenä ;-)
Kommentit
Kaunis kuin mikä - kansallisuustunnukset himmennettyinä olisivat sopineet yöhävittäjän henkeen, jos jotain lisäideoita keksisi :)
^ Jos tarkkoja ollaan, niin koneestahan puuttuvat tutkajärjestelmän antennit - jospa tämä on muutettu esim. päivällä lentäväksi maataistelukoneeksi?
;-)
;-)
Lopputulos (aika surkeasta aihiosta huolimatta) näyttää upealta! Jotenkin vain allekirjoittanut ei tällä kertaa syttynyt tästä suomettamisesta… Itse katson, että What if:llä tulisi olla edes jonkinlainen realistinen pohja. Mutta tämä vain minun mielipide!
Ihan hyvä toteutus, niinkuin Raimolta saa odottaakkin. Olikos tuossa Dragonin paketissa lentäjät, vai otitko ne muualta?
Ja pitäisikö tämä todellakin laittaa galleriassa "mitä jos" kategoriaan?
Ja pitäisikö tämä todellakin laittaa galleriassa "mitä jos" kategoriaan?
^ Ei ollut lentäjiä paketissa mukana - ovat miljoonalaatikosta.
Tuo "mitä jos" kategoria on mielestäni hieman tulkinnanvarainen - vaikka tämä olisi maalattu vaalean punaiseksi ja koristeltu Hello Kitty tarroilla, niin tämähän olisi silti P-61 hävittäjän pienoismalli - vai?
Tuo "mitä jos" kategoria on mielestäni hieman tulkinnanvarainen - vaikka tämä olisi maalattu vaalean punaiseksi ja koristeltu Hello Kitty tarroilla, niin tämähän olisi silti P-61 hävittäjän pienoismalli - vai?
Jos malli selkeästi kuvaa laitetta, jota ei ollut olemassa (ja tehty tarkoituksella sellaiseksi), se menee what-iffiin!Raimo Leino kirjoitti:Tuo "mitä jos" kategoria on mielestäni hieman tulkinnanvarainen - vaikka tämä olisi maalattu vaalean punaiseksi ja koristeltu Hello Kitty tarroilla, niin tämähän olisi silti P-61 hävittäjän pienoismalli - vai?
Merkinnät ja maalauskaavio on olennainen osa mallia, ei pelkästään sen merkki ja malli.
Minkäs ruåttalaisen sota-aluksen Kesäleski on saanut kellelleen kun mainitun laivaston lippu on voitonmerkiksi maalattu?
HMS Gunnar???
Ja varmuudeksi ;-)
HMS Gunnar???
Ja varmuudeksi ;-)
Jaan Petrin mielipiteen. Jossittelu on tottakai sallittua ja suotavaakin, mutta tällä kertaa ei iskenyt minuun.
Tuolla perusteella melkein kaikki autojen pienoismallit olisivat "what iffejä" - ei kai kukaan voi määrätä, että mikä on esim. vuoden 1992 mallisen Toyota Hiacen korin pienoismallin oikea väritys - tai minkälaiset siirtokuvat siinä on oltava?Mika Kauranen kirjoitti:Merkinnät ja maalauskaavio on olennainen osa mallia, ei pelkästään sen merkki ja malli.
Lähinnä ajattelin, että koneen miehistönä olisi ruotsalaisia vapaaehtoisia. Voitonmerkit laitettaisiin sitten esim. koneen pyrstöön.Oskari Balk kirjoitti:Minkäs ruåttalaisen sota-aluksen Kesäleski on saanut kellelleen kun mainitun laivaston lippu on voitonmerkiksi maalattu?
Ei muuta kun se on taattua Monsieur Leino työtä, ihan varmasti se on P-61.
Vaikka KOFFIN TAI AURAN tunnuksilla, ei se kone siitä katoa.
Eri asia otaako mukaan vai ei se on jokaisen oma makuasia.
Keulaan olisi voinut laitaa svenka santa lucian pin-upin nakuna tietenkin.
Vapaata taidetta ja luovaa mallailua.
Vaikka KOFFIN TAI AURAN tunnuksilla, ei se kone siitä katoa.
Eri asia otaako mukaan vai ei se on jokaisen oma makuasia.
Keulaan olisi voinut laitaa svenka santa lucian pin-upin nakuna tietenkin.
Vapaata taidetta ja luovaa mallailua.
Sehän meni sitten nopeasti kasaan :) Minkälaisia sovitusvaikeuksia hommassa oikein oli? Näyttää kyllä hyvältä. Tutka-antennihan P-61:ssä oli siis nokan sisällä, perinteiset antennit olivat historiaa tässä vaiheessa jenkkien tutkakehityksessä. Ja vielä huomiona kun aiemmin keskustelussa oli vempeleen historiasta ja käytöstä: noita torni-kk:ita pystyivät käyttämään kaikki, tosin lentäjä vain niiden osoittaessa eteenpäin.
Sovitusvaikeuksia oli eniten noiden siipiin kiinnittetävien isojen puomien kohdalla - vaati melko paljon hiomista ja paklaamista - ja hiomista ennenkuin ne sai oikeaan asentoon - muuten tuo tuplapyrstö olisi jäänyt vinksalleen. Hieman haasteellista oli myös keksiä, että mihin sijoittaisi painolastin ettei malli pyllähdä pyrstölleen - lopulta tajusin tunkea ilmakiväärin kuulia nokan lisäksi myös moottoreihin - tämä auttoi heti.Niko Asposalo kirjoitti:Minkälaisia sovitusvaikeuksia hommassa oikein oli? Näyttää kyllä hyvältä. Tutka-antennihan P-61:ssä oli siis nokan sisällä, perinteiset antennit olivat historiaa tässä vaiheessa jenkkien tutkakehityksessä.
Luulin muuten, että siinä ohjaamon kummallakan puolella koneen kyljissä oli myös jotkin antennit jotka liittyivät tuohon tutkasysteemiin - tässä mallissa noista systeemeistä on jäljellä vain nuo keltaiset ohjaamon kyljissä näkyvät pienet tapit.
tuossa kuva tutkasta: www.ibiblio.org/hyperwar/USN/ref/NightFighterRadars/images/P-61Antenna.gif
ja kiitokset vinkeistä, niille on käyttöä oman projektini kohdalla :)
Niko
ja kiitokset vinkeistä, niille on käyttöä oman projektini kohdalla :)
Niko
Moi Raimo, Hienosti olet onnistunut rakentamisessa ja kyllähän tuo Suomi-kaavio näyttää istuvan hyvin P-61:een.
Mutta hieman mixed feelings jää tästä mallista; koska a) jos "what if" muunnos suomalaiseksi maataistelukoneeksi päiväoperointiin, nokan sisällä oleva SCR-720 tutka lautasanteinneen, modulaattoreineen, tukineen ja piuhoineen olisi vaihdettu neljä .50 Cal kk:tä olevaksi nokaksi, ylä kk-torni poistettu ja ns. bubble canopy asennettu (kaksipaikkainen, keskirunko katkaistu) - tällöin koneen tyyppimerkinnäksi olisi tullut Suomi-XP-61E ja se olisi vaatinut melkoista modaustyötä, b) jos taas "what if" muunnos suomalaiseksi P-61B yöhävittäjäksi, niin olisin laittanut nuo nyt puuttuvat "jotkin antennit" - jotka muuten ovat tutka-antenneja - ohjaamon molemmille puolille lentäjän kohdalle.
Noita XP-61E koneita ehdittiin oikeasti rakentaa muunnostyönä vain kaksi protoa ja niiden päätarkoitus oli päivähävittäjä saattueille eli escort day fighter, soveltuvuus myös maataistelukoneeksi ehdollisesti tarvittaessa; ohessa linkkinä muutamia kuvia www.maam.org/p61/images/north-p61e.jpg
s792.photobucket.com/user/Ryan_Crierie/media/XP-61E-1.jpg.html www.afwing.com/d/file/aircraft/usa/pursuiter/72bd98f23636891df433d103275cfcc0.jpg www.afwing.com/d/file/aircraft/usa/pursuiter/111d9bea6ef2ca648dbcd7cd6042a1bf.jpg
Tavallaan nyt kone on ei mitään "what if", sillä ilman toimivaa tutkaa, se ei toimisi yöhävittäjänä ja taas tuossa kuosissa se olisi melko hyödytön leko päivämaataistelukoneena, sillä paljon paremmin soveltuvia lekoja löytyy maataistelukoneeksi. Enpä usko "what if" muodossakaan sanottuna, että Suomen Ilmavoimat olisivat ostaneet ilman toimivaa tutkaa ko. konetta tai sitten vaihtoehtoisesti "what if" muodossa sanottuna olisivat hankkineet koneen tuossa XP-61E kuosissa.
Koska XP-61E muunnostyöt ovat isoja, helpompi homma olisi ollut lisätä antennit ja himmentää kansallisuustunnarit.
Kuten jo sanottu, lekomalli on hyvin rakennettu, Suomikaavio on hieno, mutta tuo mixed fiilinki jää mallista…No joo, lähinnä vaan rakentavaa kritiikkiä, jota ei tarvitse ottaa liian vakavasti. Parhain terveisin, AJ
Mutta hieman mixed feelings jää tästä mallista; koska a) jos "what if" muunnos suomalaiseksi maataistelukoneeksi päiväoperointiin, nokan sisällä oleva SCR-720 tutka lautasanteinneen, modulaattoreineen, tukineen ja piuhoineen olisi vaihdettu neljä .50 Cal kk:tä olevaksi nokaksi, ylä kk-torni poistettu ja ns. bubble canopy asennettu (kaksipaikkainen, keskirunko katkaistu) - tällöin koneen tyyppimerkinnäksi olisi tullut Suomi-XP-61E ja se olisi vaatinut melkoista modaustyötä, b) jos taas "what if" muunnos suomalaiseksi P-61B yöhävittäjäksi, niin olisin laittanut nuo nyt puuttuvat "jotkin antennit" - jotka muuten ovat tutka-antenneja - ohjaamon molemmille puolille lentäjän kohdalle.
Noita XP-61E koneita ehdittiin oikeasti rakentaa muunnostyönä vain kaksi protoa ja niiden päätarkoitus oli päivähävittäjä saattueille eli escort day fighter, soveltuvuus myös maataistelukoneeksi ehdollisesti tarvittaessa; ohessa linkkinä muutamia kuvia www.maam.org/p61/images/north-p61e.jpg
s792.photobucket.com/user/Ryan_Crierie/media/XP-61E-1.jpg.html www.afwing.com/d/file/aircraft/usa/pursuiter/72bd98f23636891df433d103275cfcc0.jpg www.afwing.com/d/file/aircraft/usa/pursuiter/111d9bea6ef2ca648dbcd7cd6042a1bf.jpg
Tavallaan nyt kone on ei mitään "what if", sillä ilman toimivaa tutkaa, se ei toimisi yöhävittäjänä ja taas tuossa kuosissa se olisi melko hyödytön leko päivämaataistelukoneena, sillä paljon paremmin soveltuvia lekoja löytyy maataistelukoneeksi. Enpä usko "what if" muodossakaan sanottuna, että Suomen Ilmavoimat olisivat ostaneet ilman toimivaa tutkaa ko. konetta tai sitten vaihtoehtoisesti "what if" muodossa sanottuna olisivat hankkineet koneen tuossa XP-61E kuosissa.
Koska XP-61E muunnostyöt ovat isoja, helpompi homma olisi ollut lisätä antennit ja himmentää kansallisuustunnarit.
Kuten jo sanottu, lekomalli on hyvin rakennettu, Suomikaavio on hieno, mutta tuo mixed fiilinki jää mallista…No joo, lähinnä vaan rakentavaa kritiikkiä, jota ei tarvitse ottaa liian vakavasti. Parhain terveisin, AJ
Siinä mielessä liittyvät, että ovat horisontaalisen tutkaheijasteen vastaanottoantennit (azimuth lontooksi). En tähän hätään saanut varmuutta, onko tuo lautanen nokkakuvussa siis pelkkä lähetin, mutta "tutkailen" asiaa ja yritän löytää speksejä ko. järjestelmästä. :-)Raimo Leino kirjoitti:Luulin muuten, että siinä ohjaamon kummallakan puolella koneen kyljissä oli myös jotkin antennit jotka littyivät tuohon tutkasysteemiin
Täältä löytyy lisää eli kyljistä löytyvät vastaanottimet: www.ibiblio.org/hyperwar/USN/ref/NightFighterRadars/index.htmlAri Oksanen kirjoitti:Siinä mielessä liittyvät, että ovat horisontaalisen tutkaheijasteen vastaanottoantennit (azimuth lontooksi). En tähän hätään saanut varmuutta, onko tuo lautanen nokkakuvussa siis pelkkä lähetin, mutta "tutkailen" asiaa ja yritän löytää speksejä ko. järjestelmästä. :-)Raimo Leino kirjoitti:Luulin muuten, että siinä ohjaamon kummallakan puolella koneen kyljissä oli myös jotkin antennit jotka littyivät tuohon tutkasysteemiin
Niko
Moi, Tuossa Nikon laittamassa linkissä on teknistä perusdataa jenkkien WWII aikaisista tutkista; eli pitää olla aina lähetin ja vastaanottimet korkeus- ja sivusuunnassa - transmitting antenna, elevation receiving antenna & azimuth receiving antenna.
Noita P-61:n ohjaamon molemmilla puolilla lentäjän kohdalle olevia antenneja kutsuttiin yksinkertaisesti vain radar aerials eli tutka-antennit, kuten yllä jo kirjoitin. P-61:n SCR-720 tutkan sivusuunnan (azimuth) ja korkeuden vastaanottoa saatiin laajennettua kattamaan täydet 180 astetta ko. ohjaamon molemmilla puolilla lentäjän kohdalle olevilla antenneilla; aivan kuten Ari edellä jo aprikoi.
Massachusetts Institute of Technology (MIT) yhdessä Western Electricin ja Bell Telephonen kanssa kehitti SCR-720:n, jota britit kutsuivat AI Mark X:ksi vuonna 1942. Max. kantama suojattuna vihollisen häirinnältä 6,5 mailia ja toimintavarmuus 81%. USN:n kehittämät ja käyttämät tutkat AN/APS-4 (brittinimike AI Mark XV) ja AN/APS-6 olivat parempia.
Toivottavasti auttoi. Parhain terveisin, AJ
Noita P-61:n ohjaamon molemmilla puolilla lentäjän kohdalle olevia antenneja kutsuttiin yksinkertaisesti vain radar aerials eli tutka-antennit, kuten yllä jo kirjoitin. P-61:n SCR-720 tutkan sivusuunnan (azimuth) ja korkeuden vastaanottoa saatiin laajennettua kattamaan täydet 180 astetta ko. ohjaamon molemmilla puolilla lentäjän kohdalle olevilla antenneilla; aivan kuten Ari edellä jo aprikoi.
Massachusetts Institute of Technology (MIT) yhdessä Western Electricin ja Bell Telephonen kanssa kehitti SCR-720:n, jota britit kutsuivat AI Mark X:ksi vuonna 1942. Max. kantama suojattuna vihollisen häirinnältä 6,5 mailia ja toimintavarmuus 81%. USN:n kehittämät ja käyttämät tutkat AN/APS-4 (brittinimike AI Mark XV) ja AN/APS-6 olivat parempia.
Toivottavasti auttoi. Parhain terveisin, AJ
No nyt löytyi tokumentti ko. laitoksesta:
www.vmarsmanuals.co.uk…/archive/632_AP1093D_Pt2_Introductory_Survey_of_Radar_screenread.pdf
Sivulla 24 kerrotaan, että lautasantenni sekä lähettää, että vastaanottaa pulssit. Eräällä toisella saitilla puhuttiin myös toisiotutkatoiminnosta, jota käytettiin suuntimisessa. Voisikohan nuo kylkiantennit liittyä tämmöiseen?
www.vmarsmanuals.co.uk…/archive/632_AP1093D_Pt2_Introductory_Survey_of_Radar_screenread.pdf
Sivulla 24 kerrotaan, että lautasantenni sekä lähettää, että vastaanottaa pulssit. Eräällä toisella saitilla puhuttiin myös toisiotutkatoiminnosta, jota käytettiin suuntimisessa. Voisikohan nuo kylkiantennit liittyä tämmöiseen?
Moi Ari, Kts. vastaukseni edellä. Kylkiantennit lähinnä vain laajensivat vastaanottoa 180 asteeseen, koska lautasantenni P-61:ssä oli aivan koneen päässä eli nokassa. Parhain terveisin, AJ
Komia mustavihreä leski on laskeutunut keskuuteemme! Lopputulos on taattua laatua vaikka värikaavio ei olekkaan se tavanomaisin. Onko pohja haalistunutta DN-sinistä vai hopeanharmaata?
E.P
E.P
Pohja on DN-sinistä.E-P Sinkkonen kirjoitti:Onko pohja haalistunutta DN-sinistä vai hopeanharmaata?
Niin ja kiitokset AJ:lle & Kumppaneille tuon P-61:n tutkasysteemin selvittelystä.
Ainiin, unohtui kysyä: minkälainen sovittaminen noissa lasiosissa oli?
Tuo etummainen iso kokonaisuus napsahti paikoilleen aivan ällistyttävän upeasti ja oli tasan tarkkaan oikean kokoinen - siis ei liian kapea eikä myöskään liian leveä.Niko Asposalo kirjoitti:Ainiin, unohtui kysyä: minkälainen sovittaminen noissa lasiosissa oli?
Takimmainen kuomu koostuu kahdesta osasta ja itse asiassa tuo olikin ihan hyvä asia - nimittäin noita kumpaakin joutui hiomaan melkoisesti, että ne sai paikoilleen. Jos tuokin olisi koostunut yhdestä isosta osasta, niin ongelmia olisi ollut enemmän - kun oli kaksi osaa, niin oli enemmän varaa "fiksailla" niitä kiinni toisiinsa ja runkoon. Läpinäkyvien osien liimauksessa käytin Gator´s Grip akryyliliimaa - tuo on kyllä kätevä aine näihin ns. lasiosiin.
Raimo, kiitos tiedosta :) Pohdiskelen vielä josko nuo saisi vedettyä vacuna itse, etenkin tuo peräosan kupla olisi paremman näköinen ohuempana.
No varmasti olisi paremman näköinen ohuempana - varsinkin kun ilmeisesti kalustat nuo sisätilat runsailla yksityiskohdilla - minä tökkäsin koneen sisään kolme melko simppeliä Italerin figuuria ja jätin kaikenlaiset mittaristot ja muut namiskukkelit vähemmälle huomiolle - kun noiden alkuperäisten paksujen kuomujen läpi ei kuitenkaan erota tarkasti niitä yksityiskohtia.Niko Asposalo kirjoitti:, etenkin tuo peräosan kupla olisi paremman näköinen ohuempana.
Muuten, onkos Mr. Asposalo hankkinut 1/32 Lesken? Ja huomasin sellaisenkin asian, että nyt sitten Revell on uudelleenpaketoinut Monogramin legendaarisen 1/48 Black Widowin - ihan vaan tiedoksi, jos et ole sattunut notiseeraamaan.
Terve,
tuo Revell oli joskus hallussa mutta möin pois kun en olisi koskaan saanut kasattua haluamillani lisäkilkkeillä :D Samoin tuo 32-skaalan Leski on pyörinyt mielessä mutta en ole uskaltanut hommata. On vaan aikamoinen projekti.
Huoh, ehkäpä kaikki lasit pitää tehdä uusiksi. Samoin kävi aikanaan Tokon Il-2:n kanssa johon tein vaivalla koko ohjaamon vain todetakseni että ohjaamolasi oli kahden millin paksuista melkein läpinäkyvää muovia. Ei muuta kuin lasit kokonaan uusiksi ja raamit alumiinista. Tosin oli hipan yksinkertaisempi kuin tuo P-61.
tuo Revell oli joskus hallussa mutta möin pois kun en olisi koskaan saanut kasattua haluamillani lisäkilkkeillä :D Samoin tuo 32-skaalan Leski on pyörinyt mielessä mutta en ole uskaltanut hommata. On vaan aikamoinen projekti.
Huoh, ehkäpä kaikki lasit pitää tehdä uusiksi. Samoin kävi aikanaan Tokon Il-2:n kanssa johon tein vaivalla koko ohjaamon vain todetakseni että ohjaamolasi oli kahden millin paksuista melkein läpinäkyvää muovia. Ei muuta kuin lasit kokonaan uusiksi ja raamit alumiinista. Tosin oli hipan yksinkertaisempi kuin tuo P-61.
Raimon malli on hieno, ei mitään kyseenalaistamista sen suhteen, kysyn kuitenkin edelleen, että onko OK, että tämä malli on luokassa "lentokoneet 1939-1945"?
Onko tällaista lentolaitetta ollut oikeasti olemassa sinä ajankohtana?
Onko tällaista lentolaitetta ollut oikeasti olemassa sinä ajankohtana?
On ollut olemassa - siis Northrop P-61 Black Widow. Tosin ei ole tämän värisenä ollut käytössä, mutta kyseinen lentolaite siis on ollut olemassa vuosien 1939-1945 välissä.Mika Kauranen kirjoitti:, kysyn kuitenkin edelleen, että onko OK, että tämä malli on luokassa "lentokoneet 1939-1945"?
Onko tällaista lentolaitetta ollut oikeasti olemassa sinä ajankohtana?
Jos rakennan esim. vuoden 1992 vuosimallisesta Toyota Hiacesta 1/24 skaalan pienoismallin ja maalaan sen vaikkapa matta mustaksi ja koristelen auton korin oman naamani kuvilla, niin sehän on Toyota Hiacen pienoismalli - vaikka matta mustaa naamani kuvilla koristeltua Hiacea ei takuulla ole ollut koskaan olemassa. Vai?
Muutan toki tämän mallin aihepiirin "mitä jossiksi" niin sitten nurina aiheesta loppuu (kai).
Tuo onkin aivan eri asia. Varmuudella kuitenkin tiedämme, että P-61:jä ei Suomen ilmavoimilla ollut. Mielestäni esimerkiksi kategoriaan "lentokoneet 1939-1945" tulee laittaa malleja, joiden esikuvasta on edes jonkinlainen varmuus tai oletus ja malli on pyritty tekemään esikuvan kaltaiseksi. Kuvitteellisille on olemassa se "mitä jos" -kategoria.Raimo Leino kirjoitti:Jos rakennan esim. vuoden 1992 vuosimallisesta Toyota Hiacesta 1/24 skaalan pienoismallin ja maalaan sen vaikkapa matta mustaksi ja koristelen auton korin oman naamani kuvilla, niin sehän on Toyota Hiacen pienoismalli - vaikka matta mustaa naamani kuvilla koristeltua Hiacea ei takuulla ole ollut koskaan olemassa. Vai?
Minulla on myös käsitys, että nämä kommenttipalstat ovat jopa pientä väittelyä varten, vai?
Puolestani voin toki jättää tämän tähän;)
Kaikella ystävyydellä toki!
MK
Minä olen aina kokenut tämän "Mitä jos…" kategorian lähinnä "Voi, jospa kun…"-fiiliksellä. Eli lähinnä toivomuksena, että jospa meillä olisi oikeasti ollut esim. tällainen P-61 tai R. Leinon naamoilla koristeltu Hi-Ace. Miksi luoda turhaan Mitä, jos-malliluokalle kielteissävytteistä habitusta?…kysynpähän vaan…kikkeliskokkelis. Ja piälle kolome er kertoo ;-)
Minustakaan "What if" - kategoriaa ei saisi "demonisoida". Itseäni on aina kiinnostanut se, miten olisi voinut olla jos… Esim. MiG-3, Bf 110 (G?), Hawker Hunter/Mirage III Suomen väreissä… Tai jotain vastaavaa. On kiehtovaa miettiä millaisia maalauskaavioita nuo what if:it olisivat päällensä saaneet, miten nuo olisivat vaikuttaneet voimasuhteisiin esim. Kannakselle -44, miten Suomen ulkopoliittinen asema olisi muuttunut jos -60 luvun alussa olisikin valittu Miraget MiG:ien asemesta…
Pientä väittelyä varten nimenomaan - ou jea.Mika Kauranen kirjoitti:Minulla on myös käsitys, että nämä kommenttipalstat ovat jopa pientä väittelyä varten, vai?
Puolestani voin toki jättää tämän tähän;)
Vaihdoin nyt kuiteski tämän mallin huuhaa-osastolle.
Ja en minä ole pahastunut erityisesti sinun kommenteistasi - jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin.
Moi, Asiaa sivuten
hävittäjäkalustoaan. Päävaihtoehtoina olivat ranskalainen Mirage III ja ruotsalainen Saab 35 Draken, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin Neuvostoliiton tarjoamaan MiG-21 F-13 -koneeseen. Mirage III- ja Saab 35 Draken -hävittäjien lisäksi suomalaiset koelentäjät tutustuivat Ranskassa myös Dassault Super Mystère -koneeseen. Neuvostoliitto oli tarjonnut Suomelle MiG-19-konetta jo aikaisemmin, mutta konetyyppi todettiin niin vanhentuneeksi, ettei sitä kannattanut hankkia Suomeen.
Saab 35 Draken ja Mirage III tutkittiin ja koelennettiin kolmen lentäjän ja kymmenkunnan mekaanikon voimin. Laajoista koelennoista huolimatta valittiin yllättäen MiG-21 F-13 -hävittäjät. Koneet ostettiin lentämättä niillä etukäteen. MiG-21 F-13 -koneen ominaisuuksissa oli sekä hyviä että huonoja puolia. MiG-21 F-13 -koneen hyviä ominaisuuksia olivat toimintakyky suurilla nopeuksilla ja korkeuksilla. Puiolestaan MiG-21 F-13 -koneen huonoja ominaisuuksia olivat vanhanaikainen ohjaamo (mittarit ja laitteet olivat venäläisittäin asetettuina), keinohorisontti, joka toimi toisinpäin kuin länsimaissa - keinohorisontissa yläosa oli ruskea (maa) ja alaosa sininen (taivas) - , näkyvyys ohjaamosta ei vastannut nykyaikaisten koneiden tasoa (ohjaamo oli leveä ja laidat korkealla, joten näkyvyys alasektoriin saatiin vain kallistamalla konetta), MiG-21 F-13 -koneista puuttui hävittäjätutka, joka rajoitti merkittävästi taistelukykyä (taistelukyvyn rajoittuvuus ilmeni siinä, että maassa olevan taistelunjohtojärjestelmän oli ohjattava kone näköetäisyydelle maalista melko kapeaan takasektoriin) ja MiG-21 F-13 -kone ei vastannut Miragea III ominaisuuksiltaan, mutta yleisiltä lento-ominaisuuksilta se oli "hieman parempi" kuin Saab 35 Draken.
Presidentti U.K. Kekkonen piti MiG-21 F-13 -koneiden hankintamenettelyä jonkinasteisena ”tunarointina” ja päätti ”kenraaleitten suitsimiseksi” perustaa kauppapoliittisen toimikunnan ohjaamaan puolustusvoimien tulevia hankintoja. Toimikunnan puheenjohtajaksi Kekkonen nimitti luottomiehensä Max Jakobsonin. Mirage III -hävittäjät olisivat olleet UKK:n mukaan se "parempi" ja "ykkösvaihtoehto" Suomelle. Joka tapauksessa MiG-21 F-13 -kaluston hankintasopimus allekirjoitettiin Moskovassa 1.2.1962. Eli melko lähellä oli Mirage III -koneiden valinta MiG-21 F-13 -koneiden asemesta… Toivottavasti auttoi ja avarsi asiaa edes hieman. Parhain terveisin, AJ
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
tuo Mirage III hävittäjien valinta Suomen Ilmavoimille oli hyvin lähellä, sillä 1960-luvun alussa Suomen täytyi ajanmukaistaaPetri Jaakkonen kirjoitti:…Itseäni on aina kiinnostanut se, miten olisi voinut olla jos… Esim…Mirage III Suomen väreissä…miten Suomen ulkopoliittinen asema olisi muuttunut jos -60 luvun alussa olisikin valittu Miraget MiG:ien asemesta…
hävittäjäkalustoaan. Päävaihtoehtoina olivat ranskalainen Mirage III ja ruotsalainen Saab 35 Draken, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin Neuvostoliiton tarjoamaan MiG-21 F-13 -koneeseen. Mirage III- ja Saab 35 Draken -hävittäjien lisäksi suomalaiset koelentäjät tutustuivat Ranskassa myös Dassault Super Mystère -koneeseen. Neuvostoliitto oli tarjonnut Suomelle MiG-19-konetta jo aikaisemmin, mutta konetyyppi todettiin niin vanhentuneeksi, ettei sitä kannattanut hankkia Suomeen.
Saab 35 Draken ja Mirage III tutkittiin ja koelennettiin kolmen lentäjän ja kymmenkunnan mekaanikon voimin. Laajoista koelennoista huolimatta valittiin yllättäen MiG-21 F-13 -hävittäjät. Koneet ostettiin lentämättä niillä etukäteen. MiG-21 F-13 -koneen ominaisuuksissa oli sekä hyviä että huonoja puolia. MiG-21 F-13 -koneen hyviä ominaisuuksia olivat toimintakyky suurilla nopeuksilla ja korkeuksilla. Puiolestaan MiG-21 F-13 -koneen huonoja ominaisuuksia olivat vanhanaikainen ohjaamo (mittarit ja laitteet olivat venäläisittäin asetettuina), keinohorisontti, joka toimi toisinpäin kuin länsimaissa - keinohorisontissa yläosa oli ruskea (maa) ja alaosa sininen (taivas) - , näkyvyys ohjaamosta ei vastannut nykyaikaisten koneiden tasoa (ohjaamo oli leveä ja laidat korkealla, joten näkyvyys alasektoriin saatiin vain kallistamalla konetta), MiG-21 F-13 -koneista puuttui hävittäjätutka, joka rajoitti merkittävästi taistelukykyä (taistelukyvyn rajoittuvuus ilmeni siinä, että maassa olevan taistelunjohtojärjestelmän oli ohjattava kone näköetäisyydelle maalista melko kapeaan takasektoriin) ja MiG-21 F-13 -kone ei vastannut Miragea III ominaisuuksiltaan, mutta yleisiltä lento-ominaisuuksilta se oli "hieman parempi" kuin Saab 35 Draken.
Presidentti U.K. Kekkonen piti MiG-21 F-13 -koneiden hankintamenettelyä jonkinasteisena ”tunarointina” ja päätti ”kenraaleitten suitsimiseksi” perustaa kauppapoliittisen toimikunnan ohjaamaan puolustusvoimien tulevia hankintoja. Toimikunnan puheenjohtajaksi Kekkonen nimitti luottomiehensä Max Jakobsonin. Mirage III -hävittäjät olisivat olleet UKK:n mukaan se "parempi" ja "ykkösvaihtoehto" Suomelle. Joka tapauksessa MiG-21 F-13 -kaluston hankintasopimus allekirjoitettiin Moskovassa 1.2.1962. Eli melko lähellä oli Mirage III -koneiden valinta MiG-21 F-13 -koneiden asemesta…
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
