Etusivu 
Galleria Mallit: raskas autokalusto
DAF XF105 "P.W. De Mooy Flowerexport"
Baby Blue 1
Jo ensitutkiskelulla huomasin, että vaikka esikuva-auto on rakenteeltaan melkoisen suoraan pakasta vedetty, ei se silti vastaa Italerin näkemystä DAFin rekkaveturista. Italerin malli on niin sanottu helpomman koulukunnan malli, eli runko on yhtenä kikkareena, ohjaamon sisustus ja moottori puuttuvat ja esimerkiksi polttoainesäiliö on valettu suoraan runkoon. Takanavat ovat lisäksi Italerilla vanteisiin valettua mallia ja olleet samanlaiset jo vuodesta ja merkistä riippumatta kaikissa firman rekkamalleissa. Niinpä sitten vain kartoittamaan puutteita ja eroavaisuuksia ja hommiin. Onneksi mahdollisuus dokumentoida esikuvaa oli käytetty hyvin, sillä vaikka kalustoa on mahdollista kuvata vaikka joka viikko ihan tuossa lähellä, kyseinen vetäjä on myyty muutama kuukausi sitten kalustopäivityksen yhteydessä.
Runko ja alusta:
Edestä taaksepäin luettuna tapahtui seuraavaa: Etuakseli vaihtui KFS:n valkometalliseen, sillä arvelin keulalle tulevan sen verran lisäpainoa, että Italerin muovinen akseli ei välttämättä kestä sitä. Muistaakseni Italerin akselia ei tässä mallissa saanut ohjaavaksi, mutta tästä en ole varma. Ohjaava akseli on kuitenkin kiva esimerkiksi kuvatessa. Polttoainesäiliö sahattiin irti ja siirrettiin rungon vasemmalle puolelle, kuten oikeassakin autossa. Samalla piti tietenkin korkki vaihtaa kätisyyttä vastaavalle paikalle. Oikealle puolelle rakennettiin KFS:n sarjasta Ad-Blue järjestelmä kaikkine muutoksineen. Taka-akselille laitettiin uudet vetonavat A&N:n MANin navoista, jotka ovat tässä mittakaavassa katsottuna melko identtiset DAFin kanssa. Lokasuojat vaihtuivat M&G:n resiinisiin joiden paras puoli on jämäkämmät kiinnikkeet runkoon kuin Italerin muoviset ripellykset. Vanteet kautta linjan ovat hyvin detaljoituja KFS:n resiinituotteita.
Hytti
Sisustuksen puolesta Italeri on jättänyt sisäseinät tarjoamatta. Myös esimerkiksi penkit ovat vähän niin ja näin. Niinpä apuun tuli erinomainen A&N:n sisustussarja DAFiin jonka myötä esikuvanmukaisuus parani huomattavasti. Seinät, punkat ja alapunkan alla olevat laatikot sekä penkit muuttuivat realistisiksi esityksiksi. Sisustuksen suhteen ei tehty ihmeempiä kikkailuja, maalausta vain - esikuvassakaan ei ole sen kummempaa hifistelty. Ulkopuolella sen sijaan tarvittiin yhtä sun toista laittelua. Auton yleisilmeestä suuren osan tekevät maalaus. Kuviot toteutettiin piirtämällä vektorit ja tilaamalla Fireballilta loistavaa laatua olevat siirtokuvat. Maalaus suoritettiin ruiskulla ja Tamiyan sekä Gunzen maaleilla - luottotavaraa, jos kaikki olisi yhtä mukavaa hommaa kuin em. tuotteilla maalaaminen, olisi maailmassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Mainostaulu hytin otsalle löytyi Lescrenierin valikoimista, samoin ylävaloraudan aihio jota kyllä sai aika lailla muokata. Lisävalopatterit tulivat A&N:ltä.
Viimeistely
Metallipintaiset osat maalattiin Alcladeilla ja muu auto siis Tamiyalla ja Gunzella. Lakkaa en kokenut viimeistelyssä tarvittavan, pinnasta tuli mielestäni miellyttävä ja kiillosta realistinen kerralla. Siirtokuvat pysyvät Micro-Solilla. Rekisterikilvet tein heijastavasta keltaisesta kalvosta ja tulostin siirtokuvakalvolle oikeat tunnukset. Kävelytasot on muotoiltu KFS:n MAN-arkilta, josta löytyi sopivaa reikälevyä. Sivupeilien rakenne oli suoraan laatikosta aika vanhahtava varsien osalta, joten uudet varret piti rakentaa kuparilangasta ja styreenistä. Alarauta on omaa tuotantoa alumiinista, jonka kiillotin ja asensin esikuvassakin esiintyvät tuikut.
Kaikin puolin mukava prosessi, ei liian haastava näin pitkän ajan jälkeen lämmittelyksi. Tarpeeksi referenssejä oli tarjolla, samoin kuin kaikki tarvittavat varusteet löytyivät jo entuudestaan. Ei tarvinnut siis tilata ja odotella kuin siirtokuvien osalta. Ehkäpä tämä harrastus tästä jälleen lähtee, kun ketsuppipullo on avattu ja jotain valmista saatu esille!
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
