Pienoismallit.net

S.E.5a

Ässien ratsu

“Bloody awful machine” oli ässä Albert Ballin tuomio Royal Aircraft Factoryn S.E.5. -koneesta (Scout Experimental 5), jotka 56-laivue sai ensimmäisenä käyttöönsä maaliskuussa 1917. Ongelmat korjattiin, ja uusi S.E.5a osoittautui vakaaksi ja nopeaksi koneeksi, josta pitivät sekä kokemattomat ja vanhemmat pilotit. Konetyypillä lensivät useat ässät mm. Albert Ball, Mick Mannock, James McCudden ja Arthur Rhys-Davids. Kaikki heistä myös kuolivat kyseisen konetyypin ohjaimissa… Sopwith Camelin ohella S.E.5a oli tärkein työkalu liittoutuneiden ilmaherruuden saavuttamisessa, vaikkei siitä yhtä kuuluisaa kuin Camel koskaan tullutkaan. Johtuukohan Ressu-sarjakuvista?

Wingnut Wingsin tuottama rakennussarja esittää S.E.5a “Hisso” -mallia, eli Hispano-Suiza -moottorilla varustettua tyyppiä. Mallin esikuva on 2nd Lt. A.P.C. Wiganin kone, joka ammuttiin alas maaliskuussa 1918. Hän selvisi tästä ja jäi vangiksi.

Pois mukavuusalueelta taas! Kangaspuut ovat aina kiehtoneet, mutta ne ovat tuntuneet vähän liian vaikeilta omalle taitotasolle. No, rohkea rokan syö. Sarjan tilasin joskus pari vuotta sitten suoraan WnW:ltä hetken mielijohteesta, ja laatu vakuutti heti kun laatikon avasi. Rakenteluun kului n. puoli vuotta, mutta tahtini oli erittäin hidas. Kone on maalattu Akanin RFC/RAF setin väreilä, yläpuolet sillä ruskeammalla PC10:llä jota on sävytetty lisäksi Lifecolorin eri ruskeilla. Alapinnoissa on Akanin Clear Doped Linen-sävyä, myös rusehtavilla väreillä sävytettynä. Potkuri, siipituet ja ohjaamon sekä sisärungon puuosat ovat öljyväreillä toteutettuja. Käytin ekaa kertaa aftermarket osia ohjausvaijereiden vanttiruuveissa (rb-productions). Takiloinneissa ei ole vanttiruuveja tarkoituksella, koska niissä ei sellaisia ollutkaan, ja wire terminalien järkevää toteutusta taidoillani en alkanut tekemään. Takilointi on elastaanilankaa, ohjausvaijerit ez-linea ja Lewis-konekiväärin Bowden-kaapeli on säie elektroniikkakaapelista.

Sarja oli mukava rakentaa. Joidenkin osien kanssa piti olla tarkkana sillä liitokset ovat etenkin rungossa todella tiukkoja, eli yhtään maalia ei saa olla välissä. Takilointia kammosin jo etukäteen, ja taisin pari voimasanaa sitä tehdessä sanoakin. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni onnistunut. Sen verran innostuin näistä, että jossain vaiheessa pitäisi rakentaa saman valmistajan Albatros D.V. Suosittelen WnW:n tuotteita lämpimästi myös muille jotka eivät ole näitä ww1-tuotteita aiemmin rakentaneet.

Kuvat otti valokuvaaja-puolisoni, itse pitelin vain salamalaitetta siellä missä käskettiin…

Kommentit

On piru vie hienosti rakennettu. Ei ole mennyt puoli vuotta ihan harakoille. Ammattimaiset kuvatkin vielä. Hämmästellen ja kadehtien: xxxxx++
Ennustan viikon malliksi.
Aivan uskomattoman hieno. Tekisi mieli väittää vastaan kun sanoit, että tämä on vasta ensimmäinen kangaspuusi… Itseäkin rupesi "syyhyttämään"
Olen sanaton.
Tero Tyni 9.12.2014 10:54 Vastaa lainauksella
Upea malli! Oma vastaava rakennussarja ja Akanin maalit odottavat hyllyssä. En ole vielä uskaltanut aloittaa, mutta jospa pian…

Ei todellakaan mitään nillittämistä mallista. Päinvastoin! Hienolta näyttää. Erityisen hienoa on tuo maalipinta, vanhennukset, roiskeet renkaista kangaspinnoilla ja se kun nuo siipipalkit erottuvat hyvin vaalean kankaan läpi.

Mitkä olivat sinun kokemuksesi Akanin maaleista? Oliko helppo käyttää?

Oliko rb:n vanttiruuvit helppo lisätä malliin?
Kiitos Timo, Petri, Mauri ja Tero positiivisesta palautteestanne! Kiva että malli miellyttää!

Petri, jos "syyhyttää" WnW:n sarjat, hanki ihmeessä, et varmasti kadu ostosta!

Tero: Akanin maalit toimivat mainiosti. Niiden ohentamisen kanssa (ihan akkuvedellä tein sen itse) oli aluksi vähän säätöä. Suosittelen että testaat johonkin koekappaleeseen, esim. siihen toiseen sarjan mukana tulevaan runkoon ensin, että saat oikean ohennussuhteen kohdilleen. Muuten ei ongelmia! RB:n vanttiruuvit vaativat vähän pinnaa, koska ne pitää taittaa kasaan, ja ruuvit ovat aivan minimaalisia. Kärsivällisyys ja hyvät pinsetit auttoivat itseäni tuossa :) Gaspatchilla olisi valmiita ruuveja, mutta niiden hinta on aika kova.
Todella upea kangaspuu, maalaus kevyt säistys ja maalipinnan sävyt tuopi mukavasti elävyyttä malliin. Takilointi on tehty hyvin ja tuo potkuri on piste iin päälle:) Eli upea. Taitaa olla aika laadukkaita nämä wignut wingsin mallit, mutta suomessa ilmeisesti saatavuus heikko.
Paha mennä sanomaan meikäläisen että onko miten esikuvansa oloinen koska en näistä mitään tiedä. Mutta sen tiedän että omat silmät tykkää tuosta kovasti. Kerrassaan hyvintehdyn oloinen. Näitä kangaspuita kun näkee niin aina alkaa tehdä mieli yrittää itsekkin semmoinen värkätä, mutta aina se vaan näköjään jää tekemättä. Valokuvat on jostain syystä tosi hyvät :)
Komea on, kertakaikkiaan. Kelpaisi varmasti näytille jopa wnw:n nettisivuille. Taidan tästä rohkaistua aloittamaan ekan oman wnw-projektini; Tuossa hyllyssä olisi odottamassa mm. Gotha G.IV, Fokker D.VII, Sopwith Triplane ja Hansa Brandenburg W.29.
Tästä S.E vitosesta sen verran vielä, että maalaus on häkellyttävän hyvää tasoa ja osoittaa, että taitavissa käsissä näihin hiukan yksitoikkoisen värisiin britti-kangaspuihin saa todella eloa. Tukivaijerien väriä vain mietin. Se vaikuttaa aavistuksen liian vaalealta tässä, mutta väriero saattaa johtua kamerastakin. Mahtava malli joka tapauksessa.
Hienoa nähdä valmiita WnN:n malleja. Näitä näkee turhan harvoin tällä sivustolla ja kotimaan tapahtumissa.

Jos satut jatkamaan ja toivottavasti jatkat näiden mallien parissa, niin tässä muutamia vinkkejä, jotka minun silmään pistävät. Eikä siis ollenkaan negatiivisessa mielessä…

Siipien alapuolelta olisi voinut ehkä värjätä vaaleammalla peittonauhat, jotka olvat laitettu kankaan punosten päälle. Metalliset osat, kuten astinluukku, olisivat voineet olla ehkä hieman eri vihreän sävyllä tai kiiltoasteella kangaspintaan verrattuna. Siiven kuraroiskeet aavistuksen pienemmällä pisaroills ja näiden lisäksi valumaa ilmavirrasta johtuen. Pohjassa ja laskutelineissä olisi voinut olla öljyä moottorilta. Puupotkuri kiiltävämpi ja hivenen tummempi sävyltään. Ja jos oikein haluaa hifistellä, niin viiluista valmistettu potkuri, joita nykyään saa ostettua valmiina (toki melko hinnakkaita). Maalipinta olisi voinut olla myös hivenen kiiltävämpi referenssikuvien perusteella. Värisävy aavistuksen vihreämpi, toki näistä on kinattu vuosien ajan ko. aikakauden ilmailufoorumeilla. Itse olisin ehkä laittanut joitakin maalin lohkeamia muun muassa kansallisuustunnuksiin, mutta sehän taas riippuu miten kuluneen haluaa tehdä ja mikä yksilö referenssinä.
Kiitoksia Jarno, Paavo, Iivari ja Heikki! Mukava saada palautetta työstään!

Jarno: Wingnut Wingsin malleja on vissiin muutenkin kuin suomessa aika vähän kaupoissa, eli heidän oma postimyynti on se perus hankintatapa. Tilaus WnW:ltä on helppo ja toimiva juttu, postikulut kuuluvat hintaan. Paketti saattaa jämähtää tulliin tosin.

Iivari: Hopeinen elastaanilanka ovat tosiaan aika vaaleaa, voisi värjätä metallivärillä. Nyt vaan joku noista äkkiä työn alle! Upeita sarjoja varmasti tulee näyttäviä malleja noista kaikista. Otan varmaan keväällä tuon Albatrosin työn alle ja voisihan jonkun tilata tuolta odottamaan vuoroaan. Ei sentään sitä uutta Felixstovea…

Heikki: Erittäin hyvää palautetta! Peittonauhat olisi voinut tehdä selkeämmin. Nyt värjäsin ensin koko siiven suht vaalealla perusvärillä. Sitten peitin nauhojen kohdat ohuella maskiteipillä ja tein sävytyksen. Jossain vaiheessa otin teipit pois ja jatkoin vielä sävytystä jolloin ne jäivät vähän vaaleammiksi, tosin ei ehkä tarpeeksi. Roiskeet eivät ole parhaat mahdolliset. Väri olisi taas mielestäni saanut olla jopa ruskeampi, mutta tästä ei kannata väitellä, sen verran paljon on lausuntoja suuntaan ja toiseen :) Kiitos palautteesta, laitetaan jatkoa ajatellen ehdottomasti mieleen!

Mallin voisin tuoda ainakin Malmille näytille keväällä.
Moi Janne,

Oho!!! Oletpa saanut aikaan todellisen kaunottaren.TODELLA TARKKOJA yksityiskohtia. Lisäplussaa loistavista taustatiedoista. Täydellistä mallausta! Voisi luulla katsovan ihan aitoa konetta.

Olen varma, että tässä on viikon malli!
Kiitos Kari, tässähän ihan hämmentyy näin positiivisesta palautteesta. Kivahan se on saada kommentteja ja palautetta, ei niillä pisteillä niin väliä!
Onpas mahtava malli tässä,tuleva viikon malli.
Koneen väristä on monta makua,itse näin tumman vihreällä tuollaisen SE 5 entsöitäväksi lentokuntoon tuolla Bourgen takana olevassa hallissa.
Ehkä liian vaalean khaki nyt,aivan makuasia tuo.
Kuten nuo vaijeritkin on liian vaaleat,metalliset olisivat poikaa.
Seuravalla kerralla paremmin,onhan se ensimmäinen mallikin.
Hyvä kun on käsillä kunnon valokuvajakin,osa kunniasta sillekin:kun se on myös tärkeää kun tuo paremmin mallin esille.
Siinä oli peräsiivekeissä läpinäkyvät kolmio ikkunat ohjausvaijereihin.
Itse malli on huippua, varsinkin tuon kangas verhouksen toteutus tuossa rungossa.
Kyllä nämä wigin mallit ovat in the must-topia,hinta ja laatu suhde on hyvä näissä.
AJ 11.12.2014 21:08 Vastaa lainauksella
Moi Janne, Mahtavat kuvat mahtavasta lekomallista. Kyllä heti huomaa, kun ammattilainen ottaa kuvat…Nuo WWI:n lekot ovat aina kiehtoneet minuakin, koska ne ovat coolin näköisiä ja sotilasilmailun pioneeriajoilta, mutta poden takilointitraumaa lapsuudesta, joten vielä ei ainakaan ole uskallusta tuolle tielle.

Erinomainen taustoitus erinomaisesta lekomallista - hiton hienoilla kuvilla hyöstettynä; upea leko! Parhain terveisin, AJ
Kiitoksia Eerik ja AJ kommenteista ja palautteesta! Eerik, tuo väri on tosiaan asia josta on kiistelty ja kiistellään varmaan maailman tappiin asti. Osa koneista oli aivan vihreitä (kuten Hendonissa näkemäni S.E.5a) ja toiset taas aivan suklaanruskeita kuvausten perusteella. Suuri osa siitä väliltä, ja jo yksittäisessä koneessa saattoi olla runsaasti vaihtelua värissä. Tuossa on tosiaan noi läpinäkyvät tarkistusikkunat ohjainvaijereille kaikissa tasoissa, näkyy kuvissa.

AJ, podin ihan samaa takilointikammoa itsekin ja kesti hetken kunnes uskalsin ryhtyä toimeen. Pienen harjoittelun jälkeen homma alkoi sujua ja netistä löytyy onneksi mainioita ohjeita. Näissä varhaisissa lentolaitteissa on outo viehätys ja niiden lentäjät tuntuvat nykyihmisestä aika myyttisiltä olennoilta.
Hienosti toteutettu malli ja valokuvaus.
Kiitos Esa!
Huomasin tämän kaunokaisen vasta nyt. Hienoa työtä kerrassaan. Pani taas kerran miettimään, että miksi yhä tuhertelen itse vaikeiden 1/48:ieni kanssa, kun näitäkin kaapistani löytyy.

Langat ovat tosiaan vähän turhan vaaleat ja potkurin puuefekti ei ole täysin onnistunut. Siinä on vähän tuommoista visakoivun tai pikemminkin tammiparketin tuntua. Puunsyiden pitäisi kuitenkin olla pitkittäisiä.

Enemmän kuin itse mallia kommentoisinkin kommmentteja. AKANin PC10 on aika hyvä kompromissi. Vihreämpi se ei ainakaan saisi olla näissä loppusodan koneissa. Vuonna 1916 PC10:n sävy oli vihreämpi, kuten esim. Lappalaisen Antin hienossa DH2:ssa. SE5a:t olivat kuitenkin pikemminkin suklaanruskeita. Tämä on fakta, ei mielipidekysymys ;-)

Minusta siipikaarien päällä olevien kanttinauhojen vaalennus alapinnoilla on juuri sopiva. Laitetaan tuohon vertailun vuoksi RAF:n museokoneen kuvaa:

Linkki

WNW muuten detaljoi siipikaarien nauhat ja tikit aika voimakkaasti, mittakaavaan nähden överisti. Tässä ei ole mitään valittamista, sillä siipikaarien nauhat kyllä näkyvät selkeästi oikeissa koneissa ja oikean illuusion luomiseksi ne voivat vähän överit ollakin. Tämä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon niitä maalauksella korostettaessa, ettei tule kasinkertaista ylidetaljointia.

Brittien aerodunaamisissa tukisoiroissa ei tosiaankaan ollut vanttiruuveja. Molemmissa päissä oli kuitenkin holkit, joihin soiro ruuvattiin kiinni. Näitä voit jatkossa kokeilla tehdä vaikkapa lämpövenytetystä vanutupon varresta. Vaikka en minä oikeasti oivallista malliasi katsellessani moista lisää kaipaa.

Todella hieno avaus lentävien kangaspuiden maailmaan, Janne! Toivottavasti näemme näitä sinulta jatkossakin!

Mikko
Kiitos Mikko rakentavasta palautteesta ja kannustuksesta! Potkurin efekti ei tosiaan ole parhaiten onnistunut, eli sitä täytyy vielä jatkossa harjoitella. Noiden lankojen kiinnitystä tosiaan pohdin pitkään ja tulin lopulta siihen tulokseen että jätetään pois kun ei tuntunut löytyvän järkevää ideaa toteuttaa se. Pidän tuon vinkkisi mielessä jatkoa ajatellen!

Tarkoituksena on aloittaa tässä keväällä vielä toinen saman firman tuotos ja muutama sarja lisää saattaapi olla jo matkalla kotosuomea kohti, sen verran kovasti tämän projektin myötä näihin ihastuin :)
Wow… Ressuhan oli viittaus punasen paronin vähän tunnettuun koiraan ja kyllä kamelin maine voi siitäkin johtua.