Pienoismallit.net

229mm Obuhov-rannikkokanuuna m.1867

Pyöriä ja hammasrattaita.

Kanuunaan tulee viisi paria pyöriä joista kolmet mäkilavettiin ja kahdet tykin kehtoon. Materiaaleina käytin alumiinia ja messinkiä. Tiesin jo ennalta että varsinkin hammasrattaat tulevat teettämään runsaasti suunnittelu- ja valmistustöitä ja pyrin tekemään ne erityisellä huolellisuudella. Siitä huolimatta viistohammasrattaat menivät uusiksi liian jyrkän ja sopimattoman hammaskulman takia. Vaan tulihan harjoiteltua sitäkin hommaa. :-)
Putkikehdon takaosan epäkeskopyörät ovat vielä suunnittelun alla.

Kommentit

Vakuuttavaa työskentelyä taas kerran.
Tuli mieleen, kun kattelin tuota hammasrattaiden valmistusta, että eikös kannattais hommata vaikka siihen Proxxonin sorviin jyrsinlisälaite jakolaitteineen, niin olisi nuo jaot huomattavasti helpommat tehdä. Varsinkin kun teillä on se "sorviosuuskunta", niin ei kustannuksetkaan/osakas muodostu kohtuuttomiksi. Itellä ainakin on jyrsinkone ja jakolaite lähes päivittäin käytössä, ja moni homma olis kyllä jäänyt tekemättä ilman niitä.
Kiitokset kommentista!
Tuskinpa tulee hommattua kyseistä lisälaitetta enkä ole varma saako Proxxoniin sellaista. Toisaalta kun/jos Obuhov joskus valmistuu niin en ihan heti aloita tällaista metallin kanssa painimista :)
Sitten kun kyllästyt käsin sahaileen hampaita toinen vaihtoehto on poiketa Puuhapajalle, meiltä löytyy jakolaite ja sopivan terän hioo hetkessä kuhunkin hammasprofiiliin.
Edit:
Jyrsimellä olisi nuo palkkiprofiilitkin ajanut huomattavasti helpommin ja nopeammin ja kait muistat, että meillä on myös hyllyssä ohueen levyntyöstöön tarkoitettu kanttikone ja pyörömankeli.
Harmittaa kun olen täysin noviisi noiden metallityöstökoneiden kanssa. Googletin äsken kuvia tuosta jakolaitteesta kun heräsi uteliaisuus että millaiselta ko. työväline näyttää. Kaikki metallipuolen työt mitä osaan olen opetellut ns. kantapään kautta 42 vuoden aikana omin päin duunipaikassani. Muistan kun kysyin joskus 1980-luvun loppupuolella työnjohtajalta josko voisin opetella työajan puitteissa alumiinin ja teräksen TIG-hitsausta. Ensimmäiset kolme kuukautta meni paita märkänä opetellessa ja mieli teki jo ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen lyödä rukkaset tiskiin ko. työn osalta mutta luonto ei antanut periksi kun itse olin halunnut hitsaushommiin :-) Koneena oli -60 luvun vanha Kempinromu jossa oli mekaaninen, karkeaportainen virransäätö ja ohuimmat alumiinit millin levyä. Parin vuoden tinkaamisen jälkeen sain uuden Kempin jossa virta säädettiin ampeerin tarkkuudella ja jossa oli kaikki mahdolliset muutkin säätöherkut. Voe miten helpoksi homma muuttui. Sivumennen sanoen ko. alumiinihitsauksen täydelliseen hallintaan minulta meni parisen vuotta. Nykyinen pienoismalliprojektin pyrin saattamaan valmiiksi asti vaan sen jälkeen en tiedä jaksaako enää ryhtyä kiusaamaan itseään näillä metallitykkiprojekteilla. Uusien metallijuttujen ja koneiden opettelu nollapisteestä on näin vanhalle äijälle kova haaste. Täytyy myöntää että kateeksi käy kun katsoo Puuhapajan kuvia missä äijät ( osaa ) koneistaa kaikenlaisia hienoja härpäkkeitä.
Eihän nämä metallikoneiden käyttö ole rakettitiedettä ja ainahan me opastetaan. Poikkeat vain käymään ja rohkeasti kyselet millätavoin joku osa kannattaisi tehdä ja aina autamme mikäli vain voimme.