Kfirejä ei sivustolla olekaan paljoa näkynyt, vaikka koneesta onkin muutamia mallisarjoja sekä 1/48- että 1/72- mittakaavoissa. Tähän isompaan mittakaavaan en ole lainkaan tutustunut ja pienemmän koon mallitkin ovat jo melko vanhoja tuotoksia, joskín kelvollisia malliaihioita sinänsä - ja parhaita markkinoilla olevia.
Tämä Kfir-malli on - kuten tekijänsä mallit yleensäkin - huolella rakennettu ja maalattu ja siirtokuvatyöskentelykin on kunnialla saatettu loppuun. Kfir C7 - koneet maalattiin ns. F-16 kaavioon ja ehkä ensimmäiseksi erottuvat maalauksestaan aiemmista Kfir-alatyypeistä. Tosin joitakin Kfir C2-koneita maalattiin myös tähän kaavioon.
Mallissa on nähtävissä tietysti myös C7-tyyppiin tehdyt muutoksetkin, joten asiasta kiinnostuneille tämä malli tuonee näytille Israelin tärkeän rynnäkkökoneen, joka ei välttämättä suurelle yleisölle ole kovinkaan tuttu ennestään. Edustava malli, täytyy sanoa.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
IAF Kfir C7
Israelin ilmavoimien leijonanpentu
Kfir:in (suomeksi leijonanpentu) kehittäminen perustui siihen, että Israelin ilmavoimien Mirage III:ssa ja Nesherissä käyttämät ranskalaiset Atar 9-suihkumoottorit korvattiin tehokkaammilla Phantomin J79-moottoreilla. Koska tämä uusi voimanlähde oli huomattavasti aikaisempaa painavampi ja vaati myös tehokkaampaa jäähdytystä, jouduttiin Miragen runkoa modifioimaan monilta osin. Kfirin takarunko on paksumpi ja lyhyempi kuin Nesherissä, ja monet järjestelmät päivitettiin ajan tasalle. Kfir otettiin käyttöön 14.4.1974, Ensimmäisen C1-mallin jälkeen lanseerattiin Canard-siipinen C2-malli ja viimeisimpänä C7, jonka asetekniikkaa oli edelleenkin paranneltu. Tämä malli pystyi kuljettamaan suuremman asekuorman ja se pystyttiin myös tankkaamaan nopeammin. Kfireillä saatiin niiden käyttöaikana vain yksi ilmavoitto, kun Libanonin sodan aikana koneella ammuttiin alas syyrialainen MIG 21. USA:n ilmavoimilla oli myös aikanaan vuokralla 25 Kfir C2:sta.
AMK:n malli oli erittäin mukava tuttavuus. Rakennussarja ja ohjekirjanen olivat korkealaatuiset, lähes Tamigawa-tasoa, ja vain muutamassa kohdin jouduin käyttämään hieman kittiä. Siirtokuvat olivat hyvälaatuiset, mutta käytin niiden ohella myös aikoinaan hankkimiani IsraDecalsin siirtokuvia. Rakentaminen vei paljon aikaa, sillä sarjassa on lukemattomia pieniä osia, neljä ohjusta ja kolme pudotettavaa lisäpolttoainesäiliötä kiinnikkeineen, ilmanottoaukkoja, vettiilejä, jne. Valitsemani neliväri-camo, vaati myös paljon maalaus- ja maskeeraustoimenpiteitä.
Valitsin mallini esikuvaksi laivue 144:sen (Arava Guardians) Kfir C7:n. Siirtokuva-arkilla oli erittäin suuri määrä pikkumerkintöjä, joiden parissa minulta vierähti useampi päivä. Jaoin mielessäni koneen eri osa-alueisiin, joihin kuhunkin laitoin päivittäin siirtokuvat. Kaikkia ei olisi millään pystynyt kiinnittämään kerralla (en ainakaan minä). Lukitsin siirtokuvat koneen pintaan sivelemällä leveällä pensselillä Humbrolin Clear-lakkaa, joka levittyi erittäin hyvin ja tasaisesti. Lopuksi lakkasin mallin ruiskuttamalla sen pintaan Hubrolin satin cotea. Maalaukseen käytin Xtracolorin ja Vallejon värejä. Suihkuputken maalasin Alcladin burnt ironilla.
Olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että sain pitkän odotuksen jälkeen IAF-kokoelmaani tämän tärkeän 1970-80-lukujen hävittäjän.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
