Henschel Hs. 129

Kuten edellä sanotiin, anteeni lanka hieman liian paksu.
Kaipisi hieman vanhennusta ja kulumaa.
Muuten hyvin rakennettu ja maalaus hyvä.
Mika on tuo vaalea läiskä ohjaamon takaosassa alhaalla?
Pakkokaasu vanat on pop.
Kaunis on masina.

Kiitos Eerik ja A lappalainen kommenteista. Tuo antenni lanka on sellaista kumilankaa vai mitähän lie, rullan kylestä on lappu jossa lukee ASKOLITE-elasto,olen ottanut jemman paikallisen entisen miesten pukutehtaan nurkista pyörimästä poikeen. Harmi toisaalta että en saanut sitä venytettyä tarpeeksi pinkeelle jolloin olisi lanka olisi ohentunut tarpeeksi. Se vaalea läisikä on kulunutta maalipintaa jolloin kirkas alumiini on paljastunut pohjalta ja sitä paistaa kyllä useammasta kohdasta hiukan kun jotkut tunarit ovat kenkineen kiukan varomattomasti hinkanneet ohjaamon kuvun läheisyydessä sen reunoja.

Moi Mikko, Hyvä taustoitus, hyvin tehty, viimeistelty kone ja kiva alusta - helppo kompata yllä olevia Antin ja Eerikin kehuja. Häjyn näköinen kone, eikä niin tunnettu konetyyppi, joten taustoitus oli tarpeellinen. Jäin pähkäilemään sitä, että kuinka monta venäläisvaunua ko. konetyypillä loppupelissä oikeasti tuhottiin…onkohan joku saitilla paneutunut ko. konetyyppiin syvällisesti. Joka tapauksessa mielenkiintoinen leko. Tuo mv-kuva a la Raimo Leino on hyvä; tuo kivaa tunnelmaa lekomalliin. Parhain terveisin, AJ

Moro !
Tästähän juteltiin Kuopiossa ja hieno oli.
Kuvat eivät koskaan tee oikeutta paikalla nähdylle.
Tuossa hyllylläni on sama vehje 1/72 Italerin paketissa, teenpä sen joskus…, on sen verran kovan näköinen kone.
Tuomo

AJ kirjoitti:

…kuinka monta venäläisvaunua ko. konetyypillä loppupelissä oikeasti tuhottiin… Parhain terveisin, AJ

Minulla on kohtuullisen hyvät lähteet (Begg ja Bernád), mitkä käsittelevät koneen kehityksen ja operaatiot konekohtaloineen hyvinkin tarkasti. Peggin teosta on pidetty alan parhaana.

Uusi kirja (Chorążykiewicz, Przemysław. Henschel Hs 129. Sandomierz, Poland/Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2008) kiinnostaa, mutta sisältöä en tiedä.

Itseäni kiinnostavat enemmän operaatiot ja erityisesti tappiot. Tsekkaan, mitä irtoaa Kurskin tapahtumista.

Asko

Kiitoksia AJ ja Tuomo kommenteista. Aattelin kokeilla että saisikohan tuolla mv-kuvalla samanlaista tunnelmaa koneeseen kuin mitä arkisto kuvista löytyypi ja samalla vertasin kuvia keskenään että tuleeko samanlainen kuva näkemys oikean ja mallin välillä. Tuomo laita vain nyt työnn alle omasi Hs.129 niin verrataan ensivuonna Kuopiossa ;)

Katselin konetta jo livenälin, mutta silloin se tosiaan oli maukkaampi. Yllä on jo kerrottukin paranteluehdotukset.
Myös itse antenni on aikalailla jytäkkä.
Malli ei ollut ihan heleppo, mutta voiton olet nyhjäissyt ja mallarina kehittynyt koko ajan.
Hyvä Mikko.
T.T

Kiitos Timo kommentista. Kyllähän siinä erinäisiä painieriä tuli käytyä tuon mallin kanssa kuten se maalinirtoamishaaveri josta A Lappalainen mainitsi mutta kunnialla sain sen valmiiksi asti.

Moi Asko,
Kaiva ihmeessä dataa ko. konetyypistä, jos vain viitsit; kaikki kiinnostaa - on kyllä sen verran erikoinen ja jännä konetyyppi. Ja näitähän katselisi satilla enemmänkin. Parhain terveisin, AJ

Jotain löysin.

Hs 129-lentäjät eivät juuri maalanneet voitonmerkkejä koneisiinsa. Ne harvat kuvat, joissa merkkejä näkyy, ovat (kaikki?) otettu propagandatarkoituksissa ja merkinnät peitettiin välittömästi kameramiehen poistuttua. Lentäjät halusivat olla nöyrää poikaa pakkolaskun varalta. Monet maataistelulentäjät joutuivat venäläisten jv-miesten pahoinpitelemiksi ja jopa ammutuiksi, jos jäivät vangiksi.

Kone oli ilmeinen menestys. On arvioitu, että noin 1500 panssaria olisi jäänyt Hs 129-koneiden uhriksi. Lisäksi tulevat autot, tykistöasemat, jalkaväki ja jopa ilmataisteluissa alasammutut lentokoneet.

Hajapoimintoja menestyneistä Hs 129-piloteista.

Fw. Otto Ritz 66 voittoa
Hptm. Rudolf-Heinz Ruffer 72. voitto 9.6.44, (kaatui 16.7.44 n.80 voittoa saaneena)
Ofw. Erhardt Dittrich 42 voittoa 12.4.43 mennessä
Fw. Franz Oswald yli 50
Fw. Anton Maier 26.11.43 mennessä 29
Oblt Hans Steinkamp yli 80
Georg Dornemann yli 50
Fw. Michalczak 61

Lisäksi edelleen hajapoimintoja sieltä sun täältä.

13.3.44 SG 2 7 panssaria, 13 rynnäkkötykkiä, 80 autoa, IL2 ja Jak 5 (nämä siis yhtenä päivänä)

Ajalla 13.3. - 13.4.44 10 (Pz)/SG9 ilmoitti tuhonneensa 113 vaunua.

Merkittävin yksittäinen operaatio tapahtui 8.7. Kurskin rintaman eteläkaistalla, kun koneet tuhosivat eri lähteiden mukaan 50 tai 80 vaunua. Toinen menestys oli Krivoi-Rogin vastahyökkäys syyskuussa 43.
SchG 2 ilmoitti 130 tuhottua vaunua, mutta 6. A vahvisti hieman yli 100.

Kuten tunnettua ilmavoitto koostuu ilmasta ja voitosta ja sama pätee myös ilmasta maahan -operaatioissa.

Otan kolme tapausta.

1) Hs 129 ampuu vaunua ja lentäjä näkee iskemän, mikä todellisuudessa on kimmoke. Toinen lentäjä näkee miehistön poistuvan vaunusta. Saksalaisten ilmoitus yksi tuhottu panssari.

2) Hs 129 ampuu vaunua ja lentäjä näkee iskemän. Toinen lentäjä näkee ajajan poistuvan vaunusta. Todellisuudessa osuma on läpäisevä ja tornimiehistö kaatuu, mutta vaunu on muuten ok-kunnossa. Saksalaisten ilmoitus yksi tuhottu panssari.

3) Osuman seurauksena panssarivaunu räjähtää. Saksalaisten ilmoitus yksi tuhottu panssari.

Jätän lukijan arvioitavaksi, mitkä olivat todelliset tappiot.

Todella mielenkiintoista lukemista kyseisen konetyypin historiasta. Kiitos Asko.

Voi olla, että arvioitu tuhottujen vaunujen määrä on alakantissa. Yksistään 10.(Pz)/SG 9 ilmoitti tuhonneensa hieman yli 600 vaunua sodan aikana. Tietysti jonkinlaisella varauksella…

Mikko, minkä yksikön kone tuo kaksoiskulma-risti-ympyrä on? En löydä siitä kuvaa.
Pieni korjaus valmistusmääriin. Henschelin tehtaiden raporttien mukaan B-versioita valmistettiin 1160 kpl. Tähän tulee sitten lisää muutama kappale A-versiota ja yksi C-malli. Esittämäsi luku 865 esiintyy kumman sitkeästi alan kirjallisuudessa.

Tuossa selailin koneen historiikkia niin silmääni pisti eräs militaria sivu josta löytyypi kyseisestä kone tyypistä useamman koneen verran. Linkki Kyseisen tekemäni koneen pilotiksi selvisi että sitä lensi Majuri Bruno Meyer

Moi Asko, Erityiskiitokset mainiosta historiataustoituksesta Mikon malliin. Epäilinkin, että Hs 129 on ollut jotenkin "aliarvostetussa" asemassa verrattuna muihin lekotyyppeihin. Taustoituksestasi käy selkeästi ilmi, ettei kyseessä todellakaan ole ollut mikään heittopussi, vaan erittäin tehokas rynnäkkökone. Kerrassaan mainiota dataa!

Tuosta tuhotun panssarivaunun määritelmästä sen verran, että esim. sakujen 4. Panzer-Armee:n pysyväiskäskystä PzAOK 4, IC 500/43 geh päiväyksellä 24.4.1943 tuhottu vihollisvaunu määriteltiin seuraavasti (suora käännös):
"Vihollispanssarivaunu voidaan ainoastaan laskea tuhotuksi, kun se jää saksalaisten joukkojen käsiin tai se palaa saksalaisten joukkojen etulinjan edessä".
Tämä käsky uudelleenannettiin 12.7.1943 mm. LSSAH:lle Kurskin taisteluiden aikana, ettei tule epäselvyyksiä siitä, mikä lasketaan tuhotuksi vihollisvaunuksi. Tuona samana päivänä - 12.7.1943 - Prokhorovkan taistelussa Kurskissa, LSSAH tuhosi edellä mainitun - PzAOK 4, IC 500/43 geh - käskyn mukaisesti 192 vihollisvaunua (plus tuhosi näiden lisäksi tuona päivänä 19 pst-tykkiä ja otti 253 vankia). Koska tuhottuja venäläisvaunuja oli niin paljon, taistelun jälkeen II SS Pz.Korps:in (johon LSSAH kuului) komentajan SS-Obergruppenführer Paul "Papa" Hausserin täytyi merkitä liidulla tuhotut vaunut. Nyanssitietona sanottakoon, että Prokhorovkan taistelussa Kurskissa LSSAH:n sektorilla 12.7.1943, tuhoutui pysyvästi 134 venäläisvaunua ja -rynnäkkötykkiä ja väliaikaisesti 125 venäläisvaunua ja -rynnäkkötykkiä eli yhteensä 259 venäläisvaunua ja -rynnäkkötykkiä. Puolestaan LSSAH menetti 12.7.1943 Prokhorovkan taistelussa Kurskissa pysyvästi 7 vaunua ja rynnäkkötykkiä ja väliaikaisesti 25 vaunua ja rynnäkkötykkiä.

En tiedä sovellettiinko PzAOK 4, IC 500/43 geh käskyä Luftwaffeen ja lentokoneisiin, kuten esim. Hs 129B:t, Ju 87D/G:t ja Fw 190F:t, mutta Heinz Guderianin ja Erich von Mansteinin toimesta ko. käskyä sovellettiin sakujen panssarijoukoissa kaikilla rintamilla.

Muuten hyvä linkki Mikko!

Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoista dataa Hs 129 lekosta, joka on todella mielenkiintoinen konetyyppi. Parhain terveisin, AJ

Kyllä merkinnät ovat periaatteessa oikein. Nelos-Gruppen ympyrä ja komentajan vinkkelit, mutta ehkä jollakin on koneesta valokuvakin, mitä on käytetty linkin lähteenä. On tosin epäselvää, lensikö Meyer näillä merkinnöillä varustetulla koneella. Meyer oli kyseisen Gruppen komentaja, mutta hän oli jo lentokiellossa B3-version tultua rintamalle. Operaatioiden aikana ilmassa Gruppen komentajana toimi Hptm Hanschke. Tällä järjestelyllä ilmeisesti suojeltiin komentajatason "kovia nimiä". Meyer rikkoi jonkin verran kieltoja rintamatilanteen niin vaatiessa. Viimeisin tiedossa oleva taistelulento tapahtui 25.2.45, mutta tiedossa ei ole oliko koneena B3 vai B2.

Mallin maalausohjeen laatija ei ole ollut aivan tilanteen tasalla. Valkojuovaiset spinnerit käskettiin 20.7.44 ja on mahdollista, että ensimmäiset B3-koneet saivat nämä merkinnät. 29.9.44 käskettiin omakonetunnukseksi vasemman siiven yläpuolelle eteenpäin aukeava keltainen V-kirjain. Tällöin spinnerit muuttuivat takaisin yksivärisiksi. Tämä merkintä oli myös B3-koneissa, sillä V-tunnus oli käytössä 7.3.45 asti. Tällöin käskettiin omakonetunnukseksi keltainen nokka ja keltainen sivuperäsin. Tätä merkintää näkyy aivan sodan lopulla otetuissa B2-koneiden kuvissa.

Edellä olevaa ei ole tarkoitettu mitenkään kritisoimaan hienoa malliasi.

Edit: pitää olla Gruppe eikä Geschwader. Korjasin. Pahoittelen.

Moi AJ ja kiitos taustoista. Saksalaisten käyttämä liitumerkintä kopioitiin myös venäläisille, ainakin Unkarin taisteluista otetuissa kuvissa tätä on käytetty. Jonkinlainen tieto minulla on, että menetelmää olisi käytetty jo Kurskin/Orelin taisteluissa (siis venäläisten toimesta). Joissakin tuhoutuneissa saksalaisvaunuissa näkyy liitunumeroita.

Lentokoneet operoivat osittain myös linjojen takana, jolloin maasta tehdyt näköhavainnot jäävät puuttumaan.
Mutta periaatteessa saksalaiset suhtautuivat varsin kriittisesti sekä panssari- että lentokonevoittojen ilmoituksiin. Sodan alkuvuosina rintamien liike oli sellainen, että tuhoutunut kalusto pystyttiin melko hyvin dokumentoimaan.

Moi Asko, Kiitos itsellesi mainioista taustoista.

Hieman lisää OTT asiaa, mutta kuitenkin mallia sivuavaa.

Tsekkasin lisää tuota Wermachtin Heeren (mukaanlukien Waffen-SS) tuhotun panssarivaunun määritelmää ja se tosiaan oli sakujen joka rintamalla sama: "Vihollispanssarivaunu voidaan ainoastaan laskea tuhotuksi, kun se jää saksalaisten joukkojen käsiin tai se palaa saksalaisten joukkojen etulinjan edessä". Eli 4. Panzer-Armee:n pysyväiskäskyä PzAOK 4, IC 500/43 geh päiväyksellä 24.4.1943 sovellettiin Guderianin ja von Mansteinin toimesta laajasti; esim. mm. Normandian rintamalla 1944 Heeresgruppe B antoi saman käskyn, samoin kuin AOK 7 spesifisti. Ilmeisesti 4. Panzer-Armee:n pysyväiskäsky PzAOK 4, IC 500/43 geh, 24.4.1943 tuhotun panssarivaunun määritelmästä oli ensimmäinen virallinen Heeren käsky ko. määritelmästä.

Kuten arvelitkin tämä Heeren (ja Waffen-SS:n) määritelmä tuhotusta vihollispanssarivaunusta ei pätenyt Luftwaffeen ja siten esim. Hs 129B, Ju 87D/G ja Fw 190F lekoihin. Osittain syynä lienee juuri mainitsemasi seikka, että lentokoneet operoivat myös linjojen takana, jolloin tuhoamishavaintoa ei voitu tehdä maasta etulinjan edessä.

Mikä sitten oli Luftwaffen määritelmä tuhotusta vihollispanssarivaunusta? En valitettavasti tiedä sitä, mutta kun miettii edellä antamiasi hyviä esimerkkejä ilmasta maahan -operaatioista; ilmeisesti vaadittiin toisen lentäjän havainto tuhotusta vaunusta tai siitä, että miehistö hylkäsi sen tai että vaunu räjähti.

Uskoisin joka tapauksessa, että Luftwaffella oli joku virallinen määritelmä tuhotusta vihollisvaunusta. Ja mitä ilmeisemmin USAAF:lla, RAF:lla, VVS:llä jne… oli myös joku virallinen määritelmä tuhotusta vihollisvaunusta.

Nyanssitietona nuo LSSAH:n 12.7.1943 Prokhorovkan taistelussa Kurskissa 134 kpl:tta pysyvästi tuhottua venäläisvaunua ja -rynnäkkötykkiä jakaantuivat seuraavasti:

'18. Tank Corps: 6 kpl:tta Churchill Mk.4:ia, 18 kpl:tta T-34/76:ia ja 8 kpl:tta T-70:ia.
29. Tank Corps: 8 kpl:tta Su-122:ia, 60 kpl:tta T-34/76:ia ja 28 kpl:tta T-70:ia.
Trufanov:n Osasto: 3 kpl:tta T-34/76:ia ja 3 kpl:tta T-70:ia.

LSSAH:n 12.7.1943 Prokhorovkan taistelussa Kurskissa 7 kpl:tta pysyvästi tuhoutunutta vaunua ja rynnäkkötykkiä jakaantuivat seuraavasti:
2 kpl:tta Marder III:ia
4 kpl:tta Panzer IV:ia
1 kpl StuG III (tuhoutui jo 11.7.1943, mutta lasketaan yleensä mukaan)

Mikko, toivottavasti yllä kirjoitettu jorina ei haitannut sinua - jos häiritsee, poistan sen. Parhain terveisin, AJ

Hieman lisää.
Sain tiedon saksalaisesta dokumentista, missä asetetaan edellytykset lentokoneella tuhotun panssarivaunun hyväksymisestä viralliseksi voitoksi. Asiakirjan nimi ei selviä, mutta käsky on annettu niinkin myöhään kuin 22.5.1944. Virallinen tunnus asiakirjalla on Az. 95/44 (LP (A) 5, V) ja se on painettu 12.6.1944 nimellä Lufwaffenverordungsblatt. (Kyseisen vihkosen numero ei ole tiedossa. Jos jollakulla on enemmän tietoa tai peräti koko asiakirja, niin yst.vast. tänne).
Saatujen tietojen mukaan asiakirja käsittelee aluksi hyvin tarkasti määritelmää "Panzer". Samalla perusteellisuudella käydään läpi "Abschüsse" eli panssarin tuhoaminen. Nämä olisi hyvä saada selville, mutta valitettavasti tietolähteet ovat näiltä osin vajavaiset.
Tuhoamisen vahvistamisesta on hieman enemmän tietoa. Panssarin tuholle piti olla todistaja joko toisessa lentokoneessa tai maassa. Oman koneen miehistön jäsenen lausunto ei kelvannut. Jos ei pystytty kiistatta osoittamaan, kenelle voitto kuuluu, se merkittiin laivueelle. Ilmavoitoista poiketen panssarivoiton vahvisti Luftflottenkommando. Tämä johti melkoisiin viiveisiin lentäjien voittotilin merkinnöissä.
Ohje mainitsee myös, että panssarivoittoon suhtaudutaan samalla tavalla kuin ilmavoittoon esim. ylennyksiä tai palkitsemisia harkittaessa. Erikseen on kuitenkin huomautettu, että olosuhteet ovat tärkeitä. Esimerkkinä asiakirjassa mainitaan, että 5 voittoa samana päivänä sivustauhkan torjunnassa on arvokkaampi teko kuin 5 yksittäistä voittoa pidemmällä aikavälillä.

Hieman lisää 2.
SchlachtGeschwaderit pitivät jonkinlaista epävirallista pistelaskusysteemiä lentäjien kesken, jolloin voittojen lukumäärä per lento ja per päivä olivat arvokkaampia kuin yksittäiset voitot. Näillä pistellä oli oma painoarvonsa, kun komentajat lähettivät ylennys/palkitsemisesityksiä.

Hieman lisää 3.
Niklas Zetterling mainitsee, että OKH käytti 50%:n leikkuria merkitessään omiin papereihinsa ilmoitetut lentokoneiden saavuttamat panssarivoitot. Siis puolet pois heti kättelyssä! Maavoimien ilmoittamista voitoista leikattiin 30%.Tätä käytäntöä ei ilmoitettu alaspäin, vaan joukot/lentäjät saivat pitää vahvistettujen voittojen mukanaan tuoman maineen ja mammonan.
Merkillistä kyllä näin saatu venäläisten panssarien kokonaistappiomäärä on hyvin lähellä niitä lukuja, joita venäläiset ovat itse ilmoittaneet 1990-luvulla. Mutta koska Luftwaffen tuhoamat venäläisvaunut edustavat koko määrästä n. 10%, on äärimmäisen vaikea sanoa, ovatko lentäjien ilmoittamat tuhoutuneiden vaunujen määrät lähellä oikeaa vai suuresti yliarvioituja.

No nytpä rupeaa löytymään hyvää tietoa kyseiseisen koneen historiasta jota ei ihan taida joka paikasta löytyä. Mielenkiintoista luvettavaa :) Kiitosia teille!

Moi Asko,
Mainiota dataa, kiitos!
Nyt selvisi, että käsky Az. 95/44 (LP (A) 5 V päiväyksellä 22.5.1944 aka Lufwaffen-Verordungsblatt päiväyksellä 12.6.1944 määrittelee Luftwaffen määritelmän tuhotusta vihollispanssarivaunusta; ko. dokumentti löytyy Bundesarchivesta, kuten muutkin Verordungsblattit, jos ne haluaa kaivaa esille. Tiettävästi myös NARA:sta löytyy kaikki Verordungsblattit.

Tosiaan melko myöhäisessä vaiheessa Luftwaffen määritelmä tehtiin; reilu vuosi Heeren määritelmän jälkeen, mutta toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nuo olosuhdetekijät ovat mielenkiintoinen lisä tuhotun vihollispanssarivaunun määritelmään. Epävirallinen pistelaskusysteemi on tavallaan vastaava kuin maajoukoissakin.

Niklas Zetterlingin aikoinaan esilletuoma OKH:n 50%:n leikkuri Luftwaffelle ja 30% leikkuri Heerelle ei ollut virallinen OKH:n kanta, eikä siitä ikinä annettu virallista käskyä. Ko. oli lähinnä tiettyjen OKH:n Staabin (esikuntaupseerien) tapa/käytäntö muokata ja muovata OKH:hon toimitettuja rintamaraportteja; tämän vuoksi joukot/lentäjät saivat pitää vahvistettujen voittojen mukanaan tuoman maineen ja mammonan. OKH:han muuten vastasi vain Itärintamasta. Ohessa aiheeseen liittyvä kirjoitus:

The Journal of Slavic Military Studies: ‘Analyzing World War II eastern front battles’ by Niklas Zetterling and Anders Frankson kirjoitti:

Of course it is quite common to find exaggerated German reports on Soviet tank losses. However, it seems that the Germans were closer to the truth when reporting enemy tank losses. 1 July-31 December 1943 German combat units reported that they had destroyed 30,668 Soviet tanks and assault guns, this was reduced by OKH to 15,344 to compensate for double-counting and vehicles that where repairable (BA-MA RH 10/77). This can be compared with recent Russian figures. According to Grif Sekretnosti Sniat (note 29, p.357) the Red Army lost (total write-offs) 23,500 tanks and assault guns during 1943. The period 1 January-30 June cost the Red Army 5,747 tanks (E. Bacon, 'Soviet Military Losses in WWII', JSMS 6/4 (Dec. 1993) p.623). Thus losses 1 July-31 December amounted to 17,753. This would indicate that troop reporting was about 70 per cent too high, while the figure OKH was working with was nearly 15 per cent too low.

Jo aiemman LSSAH:n 12.7.1943 Prokhorovkan taistelun Kurskissa esimerkin mukaisesti yhteensä 259 venäläisvaunua ja -rynnäkkötykkiä tuhoutui pysyvästi ja väliaikaisesti venäläisten mukaan ja puolestaan saksalaisten mukaan 192 venäläisvaunua ja -rynnäkkötykkiä. Mistä johtuu 67 vaunun ero? Siitä, että ko. myös vaurioituneet vaunut, jotka eivät jääneet sakujen joukkojen käsiin. Sekä sakujen, että venäläisten mukaan 134 venäläisvaunua ja -rynnäkkötykkiä tuhoutui pysyvästi eli käytännössä paloi poroksi. Mistä sitten johtuu 58 vaunun ero (192-134)? Siitä, että ko. 58 vaunua eivät tuhoutuneet, vaan vaurioituivat tai hylättiin ja joista osa kunnostettiin sakujen käyttöön (ja menetettiin taas myöhemmin venäläisille takaisin tai ne tuhoutuivat myöhemmin) ja osa jätettiin taistelukentälle, josta venäläiset korjasivat ne uusiokäyttöön. Tämä esimerkki osoittaa sen, että vaikka kaikki luvut ovat faktoja, ne voidaan ilmaista tilastollisesti eri tavalla ja sen mukaan allokoituvat eri päiväyksille ja kategorioihin.

Steve Zaloga:n Red Army Handbook:n mukaan venäläisten ja sakujen pysyvästi tuhoutuneiden vaunujen tappiosuhteet olivat seuraavat:

Steve Zaloga's Red Army Handbook kirjoitti:

Losses
Year: Soviet - German Exchange Ratio
1941: 20,500 - 2,758 Ratio 7:1
1942: 15,000 - 2,648 Ratio 6:1
1943: 22,400 - 6,362 Ratio 4:1
1944: 16,900 - 6,434 Ratio 1,4:1
1945: 8,700 - 7,382 Ratio 1,2:1

Huomion arvoista on, että sakujen lukumäärät sisältävät myös tappiot länsirintamalla, joten suhdeluku on oikeasti vieläkin parempi sakuille. Yhteensä 83500 tuhottua venäläisvaunua ja 25584 tuhottua sakuvaunua.

Krivosheev:n Grif Sekretnosti Sniat:n mukaan venäläisten pysyvästi tuhoutuneiden vaunujen määrä oli seuraava:

Krivosheev's Grif Sekretnosti Sniat kirjoitti:

1941: 20500 tanks
1942: 15000 tanks and 100 assault guns
1943: 22400 tanks and 1100 assault guns
1944: 16900 tanks and 6800 assault guns
1945 (up to 10 may): 8700 tanks and 5000 assault guns

Yhteensä 83500 tuhottua venäläisvaunua (sama määrä kuin Zalogalla) plus 13000 tuhottua venäläisrynnäkkötykkiä. Huomionarvoista on, että Krivosheev:n mukaan WWII:n (1940-45) aikana venäläiset valmistivat yhteensä 57339 kpl:tta T-34/76 & T-34/85 vaunua, joista pysyvästi menetettiin 41971 kpl:tta - näiden lukujen valossa T-34 vaunu tuskin on WWII:n paras vaunu, vaan itseasiassa huonoin.

Jentz:n Panzertruppen 1 & 2:n mukaan sakujen pysyvästi tuhoutuneiden vaunujen määrä oli seuraava:

Jentz's Panzertruppen 1 & 2 kirjoitti:

1939: 287 tanks and assault guns
1940: 1278 tanks and assault guns
1941: 3815 tanks and assault guns
1942: 3135 tanks and assault guns
1943: 6858 tanks and assault guns
1944: 7181 tanks and assault guns
1945 (up to 10 may): 612 tanks and assault guns

Yhteensä 23166 tuhottua sakuvaunua ja -rynnäkkötykkiä (merkittävästi pienempi määrä kuin Zalogalla). Jentz pilkkoo kaikenlisäksi vaunutyypit yksityiskohtaisesti samoin kuin Krivosheev, joten Krivosheev:n ja Jentz:n luvut lienevät uskottavampia kuin Zalogan.

Huomionarvoista on, että sama vaunu tai rynnäkkövaunu voitiin sen elinkaaren aikana tuhota useasti, mikäli se oli pystyttiin korjaamaan kuntoon. Tämän vuoksi taistelussa tuhottujen/vallattujen vaunujen määrä oli suurempi kuin todellisesti loppupelissä tuhottujen.

No, johan rönsyili, mutta antanee ainakin jonkinasteisen kuvan siitä kuinka paljon vaunuja todellisesti tuhoutui ja purkanee jotain myyttejä pois. Parhain terveisin, AJ

Hs 129 Zitadellessa

Kesäkuun alussa 1943 kaikki itärintamalla olleet Hs 129-laivueet vedettiin pois taisteluista ja koottiin yhteen Zaporozheen täydennettäviksi huhti-toukokuun kiivaan taisteluvaiheen jälkeen. Ainoastaan Pz.Jäg.St./JG 51 täydennettiin kotikentälleen Harkovan lähistölle ja se pysyi siellä.
SchG 1:n ja SchG 2:n Hs-lentäjät tutustuivat uuteen saksalaiseen panssarikalustoon ilmasta käsin välttääkseen kiusalliset virhetunnistukset tulevassa operaatiossa. Ei ole tiedossa, tutustuivatko lentäjät myös Ferdinandeihin, mutta niitä he tapasivat viimeistään Orelin puolustustaisteluissa muutaman viikon kuluttua. Samalla maavoimien komentajat sopivat toimista ilmatuen nopeasta saapumisesta. Tänä aikana laivueiden vahvuudet nostettiin entisestä 12:sta koneesta 16:een, joten operaatio Zitadellen alkaessa Hs 129-koneita oli taisteluvalmiina 68 kpl. Lisäksi 4.(Pz.)/Sch 1 oli käynyt Saksassa asennuttamassa uudet MK103-kanuunat koneisiinsa. Ase ampui samaa patruunaa ja erosi edeltäjästään vain suuremman tulinopeuden ansiosta, tosin ensimmäiset kappaleet tykkiä jumittuivat herkästi.
Meyer viittasi kintaalla Luftwaffen määräykselle johtaa operaatioita maasta käsin. Hän halusi lentää. Tulevan taistelun saumattoman yhteistyön varmisti hyvät suhteet Sch.G 1:n komentajan majuri Alfred Druschelin kanssa. Hänellä oli komennossaan Fw 190-maataistelukoneet.
5. ja 6. päivä olivat Hs-piloteille hiljaisia. Vaikka vastus maassa oli kova, sopivia maaleja ei ollut. Maastotuntemuksen lisäämiseksi jokainen pilotti lensi kuitenkin yhden lennon parven mukana (4 konetta). Muutama panssari saatiin saaliiksi.
Tilanne muuttui 7.7., jolloin SS LAH kohtasi vahvoja T34-muodostelmia lähestyessään Korochaa. Meyerin komentopaikka oli LAH:n lähelle ja hän sai nopeasti tiedon tilanteesta. Käytyään itse arvioimassa ilmasta tilanteen hän hälytti mukaansa yhden laivueen. Ilmassa ollut radioasema (JU52) välitti tiedon myös 4./Sch.G 1:lle ja Pz.Jäg.St./JG 51:lle. Lisäksi taisteluun liittyivät Sch.G 1:n Fw:t. Taistelu kesti kaksi tuntia ja siihen osallistuivat myös maajoukot.
Hs:t eivät kärsineet tappioita, joskin jotkut koneet vaurioituivat lentäessään räjähtävän panssarin yli. Töitä tehtiin yön yli ja aamulla koko kalusto oli taas lentokunnossa.
Aamulla 8. heinäkuuta siirtyivät kaikki koneet Varvarovkaan Belgorodin kaakkoispuolella. Meyer lähetti parven edellisen päivän taistelualueelle, mutta mitään ei havaittu. Tiedustelu ulotettiin myös Belgorodin pohjoispuolelle. Täältä löydettiin muutamia panssareita ja niitä vastaan hyökättiin. Parvia vaihdettiin niin, että rintaman päällä oli jatkuvasti yksi etsimässä sopivia kohteita. Meno- ja paluureitit eivät olleet samoja, joten valvonta pystyttiin ulottamaan laajalle alueelle.
Belgorodin itäpuolella on metsäsaarekkeita ja niitä oli vaikea valvoa. Ollessaan paluulennolla omalta tiedustelumatkaltaan Meyer havaitsi venäläistä jalkaväkeä metsiköissä Gostchevon asemalta itään. Aikaisemmilla lennoilla niitä ei ollut havaittu. Samaan aikaan jalkaväki lähti massoittain liikkeelle. Meyer tajusi nopeasti sen uhkan, minkä venäläiset loivat II SS-panssariarmeijakunnan sivustaan. Hän hälytti kaikki koneet ilmaan. Joustavat komentosuhteet takasivat sen, että myös Fw 190-koneet lähtivät. Meyer käski näille koneille pommivarustuksen (250 kg:n säiliö SD 2-pommeja). Nämä olivat pieniä sirpalepommeja, joita oli säiliössä 144 kpl ja ne levisivät laajalle alueelle säiliön avautumisen jälkeen.
Ensimmäinen Fw- ja Hs-laivue saapuivat kohteelle yhtä aikaa. Työnjako oli selvä: Fw:t aloittivat riveittäin etenevän jalkaväen tuhoamisen. Meyerin mukaan taistelukenttä toi mieleen ensimmäisen maailmansodan aikaiset kuvaukset jalkaväen käytöstä.
Jalkaväki kärsi raskaita tappioita ja vetäytyi osin paeten takaisin metsäsaarekkeiden suojiin, joita Fw:t edelleen pommittivat ja tulittivat. Nyt oli Hs-koneiden vuoro. Jostain käsittämättömästä syystä neuvostokomentajat jatkoivat panssarivoimin eteenpäin. Lentokoneet toimivat vuorojärjestelmän mukaan. Yksi laivue oli kohteen päällä, yksi menossa kentälle täydennykseen, yksi täydennettävänä ja yksi matkalla kohteelle. Yksikään venäläinen lentokone ei häirinnyt hyökkäystä, ei myöskään maasta tullut torjuntatulta juuri lainkaan. Lentäjien mukaan hyökkäykset panssareita vastaan olivat "lähes taidetta". Kolmen tunnin kuluttua saksalaiset poistuivat, kun alapuolella ei havaittu enää liikettä.
Illalla SS-ps.armeijakunta pyysi tiedustelua alueelle, koska "sieltä kuului iltapäivällä odottamatonta taistelun melua". Saksalaisilla maajoukoilla ei ollut edes näköyhteyttä alueelle ja he eivät olleet tilanteesta lainkaan tietoisia.

Laivueet eivät menettäneet yhtään konetta tuhoutuneena. Pz.Jäg.St./JG 51 kirjasi yhden vaurioituneena, kun WNr 0399 sai osumia maasta ammutusta tulesta ruudussa Qu. 61184. 4./SchG 1 kirjasi koneen 140750 vaurioituneeksi Varvarovkan kentällä teknisen vian seurauksena. 8./SchG 1 puolestaan ilmoitti koneen 0448 vaurioituneen ruudussa Qu. 6538. (Tähän on saksalaiselle kirjurille tullut virhe: ruudun numerotunnuksessa pitäisi olla 5 numeroa). Kaikki koneet vaurioituivat niin lievästi, että ne voitiin korjata omin voimin kentällä.

Venäläisten näkemys tilanteesta.
Ainoa mahdollinen ehdokas venäläiseksi joukoksi on 2. Kaartin Panssariarmeijakunnan 26. Panssariprikaati. Armeijakunnan toinen etulinjassa ollut prikaati 4. Kaartin Panssariprikaati oli Nepkhayevon alueella. AK:n kolmas prikaati oli reservissä. Venäläisten raporttien mukaan 26. PsPr hyökkäsi Visloyesta 8.7. klo 1200 Moskovan aikaa (klo 1100 Saksan aikaa).
26. PsPr ilmoitti vahvuudekseen 8.7. klo 07 26 T 34- ja 15 T 70-vaunua. Hyökkäyksessä oli mukana myös 4. Kaartin Motorisoitu Prikaati, jossa eri lähteiden mukaan oli enintään 20 kevyesti panssaroitua Bren Carrier-tela-ajoneuvoa. Jalkaväkeä oli 89. Kaartin jalkaväkidivisioona.

26. PsPr ilmoitti päivän tappioiksi 11 vaunua (8 kpl T 34, 3 kpl T 70.
Taistelukuvaus kyseiseltä päivältä on varsin niukkasanainen: 26 PsPr hyökkäsi Visloyen alueelta kohti pistettä 209,5. Vihollisen vastahyökkäys, mitä tuettiin 40-50 lentokoneella, pakotti 89. Kaartin jv-divisioonan vetäytymään Visloyeen. Tunnin kuluttua 26. PsPr., kärsittyään tappioita, joutui vetäytymään.

Eri lähteet ilmoittavat venäläisten tappioiksi 40-60 panssaria. Meyer itse sanoo tuhoutuneita olleen 50 palanutta tai pahoin vaurioitunutta vaunua. Saksalaisten VIII FliegerKorps mainitsee 8.7. tuhotun peräti 84 vihollisen panssaria, joista 11 oli palanutta ja 21 muuten vaurioitunutta. On epäselvää miltä alueelta nämä tappiotiedot ovat, koska maasta ei edellä mainittua ilmahyökkäystä pystytty tähystämään ja alue jäi taistelun jälkeen edelleen venäläisten haltuun.

9. päivänä tuli ensimmäinen Henschelien totaalimenetys, kun 0414 (konetunnus G) ammuttiin alas Novenkoyen eteläpuolella ja Obgfr. Gerhard Sembritzki sai surmansa. Henschelien toiminta oli hiljaista Kurskin rintaman etelälohkolla tämän jälkeen. kunnes 12. päivä venäläisten vastahyökkäys käynnistyi Orelin kaistalla. Tämän seurauksena 4. ja 8./SchG 1, 4./SchG 2 sekä Pz.Jäg.St./JG 51 lensivät voimakasta torjuntaa rintamalohkolle koko päivän ja siirtyivät Orelin länsipuoliselle lentokenttäalueelle (Orel-West) seuraavana eli 13.päivänä.
Koneet toimivat Luftflotte 6:n alaisuudessa ja kärsivät raskaita tappioita väärän taktisen käytön seurauksena. Alue Orelin ympäristössä oli paljon peitteisempää kuin etelässä. Lisäksi venäläisten hävittäjävoimat olivat vahvempia. Henscheleitä ei suunnattu läpimurtautuneita panssareita vastaan, vaan koneet käskettiin hyökkäämään panssariryhmityksiin ennen venäläisten hyökkäystä. Ongelma oli siinä, että panssarikeskittymä piti löytää voidakseen hyökätä sen kimppuun. Tämä johti pitkäaikaiseen oleskeluun vihollisen hallitsemalla alueella, jolloin Hs-koneita ahdistelivat hävittäjät ja voimakas it-tuli.
Venäläiset olivat vaikuttuneita Henschel 129-koneen tehosta. He olivat saaneet ainakin kaksi lähes ehjää yksilöä Stalingradin jälkeisistä taisteluista ja päässeet kuulustelemaan myös lentäjiä. He tiesivät niistä kaiken tietämisen arvoisen. Heikot kohdat selvitettiin ja jalkaväelle käskettiin käsiaseilla tapahtuva torjunta ampumalla luotiryöppy kaikilla aseilla koneen eteen. Myös panssarimiehet käyttivät samaa taktiikkaa. Henschel 129 oli ulkomuodoltaan ainutlaatuinen saksalainen kaksimoottorinen kone, sillä sen tasojen johtoreuna oli suora ja siten helposti tunnistettavissa. Kun panssarimiehistöt havaitsivat koneen siluetin, he yksinkertaisesti pysäyttivät vaunun ja kapusivat ulos ja suojautuivat vaunun taakse. Kaikilla käsiaseilla otettiin suuntaus ylös ja odotettiin, kunnes Henschelin ammukset ropisevat panssarissa. Miehistö oli melko hyvässä suojassa vaunun takana eivätkä 30 mm ammuksen alumiinikuoretkaan sirpaloituneet osumasta kovin hyvin. Kun lentokone tulitti vaunua, se oli samalla tulenavausmerkki vaunumiehille. He ampuivat sarjaa ylöspäin ja Henschel lensi muutaman sekunnin kuluttua tämän luotiryöpyn läpi.
Orelin komennuksen alkamisen jälkeen laivueet kärsivät raskaita tappioita. Ajalla 12.7. - 31.7. laivueet menettivät 36 Henscheliä, joista 22 kirjattiin 100% menetetyiksi. Luftwaffe arvioi jokaisessa vauriotapauksessa koneen saamat vauriot ja mikäli vaurioprosentti oli yli 59, kone ohjattiin tehtaalle kunnostettavaksi tai sitten siitä otettiin käyttökelpoisia osia muiden koneiden tarpeisiin.

Erityisesti on huomattava, että edellä oleva tiivistelmä ei koske Mikon mallia. Malli esittää B3-versiota, mikä tuli rintamalle lokakuun lopulla 1944. Versiota valmistettiin vain 25 kpl. Rintamien nopea liike, polttoainepula ja lennoilla koetut tappiot aiheuttivat sen, että B3-versiolla saavutetut tulokset jäivät varsin vähäisiksi. Lähteideni mukaan ainakin 9 venäläisvaunua olisi näillä koneilla tuhottu. Vastaavasti löytyy merkintä kuuden koneen tuhoutumisesta, näistäkin kolme jouduttiin tuhoamaan itse kentälle.

Moi Asko, Mainiota operatiivista dataa, kiitos siitä! Ilmeisesti ko. Hs 129 B-2 koneet eri variaatioineen (Rüstsätze). Hs 129 leko muuttuu koko ajan yhä kiinnostavammaksi konetyypiksi. Parhain terveisin, AJ

Henschel 129-koneiden variaatiot on mielenkiintoinen juttu. Virallista Rüstsatz-listaa numeroineen ei ole löydetty ja joissain lähteissä on arveltu, että sitä ei ollutkaan. Kuitenkin RLM käytti papereissaan termiä Rüstsatz, mutta ilman numerointia.

Seuraavaa sain selville:

B1:n variaatiot (RLM:n asiakirja GL/C-B2, 1.1.42)
Pysyvä varustus: rungossa 2 x 7,92mm MG 17 + 2 x 20mm MG151/20 (=RI) + siivissä pommit 2 x SC50 tai 48 x SD2. Lisäksi kamera Robot 24 x 24.
Lisävarustus: rungon alla a)1 x 30mm MK 101 (=RIII) tai b)4 x 7,92mm MG17 (=RII) tai c)pommit 4 x SC50 tai d)1 x SC250 tai e)96 x SD2 tai f)aluekamera Rb 20/30.
(Versioista käytetään nimenomaan roomalaisia numeroita).

B2:n variaatiot (RLM:n asiakirja GL/C-B2 II, 25.5.43).
Vaihtoehtoinen varustus: a)1 x 30mm MK 101 tai b)Schleppkupplung tai c)1 x 30mm MK 103 (=R8) tai d)4 x SC50 tai e)1 x SC500 (pommien tilalla voitiin kuljettaa vastaavankokoista säiliötä SD2-pommeja varten).

Schleppkupplung on DFS 230-liitokoneen hinausvarustus. Tämä mahdollisti nopean tukikohdan vaihdon, kun avainhenkilöstö ja tärkeimmät varaosat sekä huoltotarvikkeet saatiin heti matkaan. Muut tavarat tulivat sitten myöhemmin perässä. Kuusi konetta varustettiin näin, mutta niiden käytöstä ei ole mainintoja.
B2:n kohdalla käytetään R8-merkintää eikä roomalaista numeroa. Koska numero on näinkin suuri, voisi olettaa, että R4-R7 olisivat myös olleet olemassa. Dokumentteja ei kuitenkaan ole löytynyt.

Vähälle käytölle tai kokonaan testiasteelle jäivät seuraavat varusteluvaihtoehdot.
SG 113A (alaspäin ampuva kranaatinheitin rungossa, 6 x 77mm): ei operatiivisessa käytössä.
37mm BK3,7 (painon takia MG 17-aseistus otettiin pois): operatiivisessa käytössä (B2).
75mm BK7,5 (MG17:t jätettiin, mutta MG151/20:t otettiin pois): operatiivisessa käytössä (B3).
Filmikamera nokkaan: vähäisessä operatiivisessa käytössä (B2).

Hieno malli Henschelistä. Näyttäisi olevan kaikki kohdallaan ja muutenkin tasapainoisen oloinen työnjälki miellyttää silmää. Varmasti livenä vielä paremman näköinen! Hienoa työtä Mikolta.

Askolle ja AJ:lle vielä lisäkiitos mielenkiintoisesta lisädatasta!

Kiitos janne kommentista. Kyllä olisi tarkoitus ainakin JKL:n roudata kyseinen kone niin siellä ainakin on nähtävillä jos satut sinne tulemaan näyttelyyn.