Rakennussarjojen aatelia :) Huipputyötä ja huippumalli. Eipä tässä osaa muuta sanoa, paitsi antaa viisi tähtöstä ja perään hymiö :o)
T: Anne ja Marko
Etusivu 
Galleria Mallit: vesialukset
Riva Aquarama 1970
Moottoriveneklassikko
Riva Aquarama on maineikkaan italialaisen Riva veneenvalmistajan ehkä tunnetuin ja legendaarisin tuote. Tämä kyseinen venemalli sai 1960 ja 70-luvulla varsinaisen luksustuotteen imagon.
Startti tälle legendalle lähti vuonna 1962 kun venemallin Tritone runko valjastettiin Aquaramalle. Nämä mahonkirunkoiset veneet rakennettiin aikanaan huolella ja hartaudella ja varustettiin kahdella koneella. Konetehot eri variaatioissa vaihtelivat 185-400hv välillä per kone. Aquaramasta tehtiin mahonkirunkoisena vielä 3 eri versiota. Varianteissa merkittävin ulospäin näkyvä ero oli erilaiset uimatasoratkaisut veneen perässä. Aquaramasta lähdettiin uimaan heittämällä narutikkaat veteen.
Sporttisuudestaan ja luksusleimastaan johtuen Riva Aquarama sai ajansaatossa moottoriveneiden Ferrari-statuksen ja tänäkin päivänä näiden klassikoiden, mikäli jossakin on myynnissä joku yksilö, hinnat pyörivät puolen miljoonan euron molemmin puolin.
Tämä Riva on monestakin syystä myös suosittu koriste-esine ja sitä löytyy mitä erilaisimmista nettikaupoista eri tavoin valmiiksi rakennettuina. Hinnoista päätellen rakentaminen tapahtuu Aasiassa.
Varsinaista mallareille tarkoitettua sarjaa tekee tietääkseni ainoastaan Amati. Mikään halpa paketti tämä ei ole kun hintaa kertyy peruslaatikolle jo 375 €. Vene runkokaarineen ja kölirankoineen on järeä ja jämäkkä ja koostuu lähes 200 vaneriosasta. Tämä siksi, että mallista voi tehdä RC-version halutessaan. Sopiva moottoripaketti toimivine peräsimineen maksaa toiset 200 € lisää ilman radiolaitteita.
Scratch-rakentajille on myös mahdollisuus tehdä kaikki ihan alusta alkaen kun sarjan täydellisiä piirustuksia on saatavilla. Fittings-paketteja on saatavilla myös eri osa-alueisiin.
Paketin sisältö oli ensisilmäykseltä laadukas, mitä tietysti hinnan puolestakin sopi odottaa. Laser-leikatut vaneriosat olivat todella mittatarkat ja sopivat tarkasti toisiinsa. Mutta rakentamisen edetessä, päänvaivaa syntyi yhdestä jos toisesta asiasta. Tästä riemusta lisää alla.
Rungon laudoitus on perinteinen 2-kerroslaudoitus. Ensimmäisellä kerroksella varmistetaan rungon muoto ja päälle mahonkilaudoitus. Pintalankut ovat 1,5x8mm ja taivuttelu vaati aina esitaivutusta. Toisaalta järeämpi koko mahdollisti pienten pikapuristimen käytön joilla varmistin, ettei rakoja jäänyt lautojen väliin. Päältäpäin esikuvissaan ei mahonkilautoja kiinnitetty eikä tapitettu.
Puuha oli hidasta kun liiman kuivumista lauta kerrallaan sai odotella. Pelkkien kylkien mahonkilaudoitukseen meni kolme kuukautta. Mahonkilaudat kuitenkin loppuivat kesken vaikkei sutta syntynytkään matkan varrella. Onneksi tein kölin viimeisenä ja siihen tein omasta varastosta puuttuvat laudat.
Ensimmäinen iso päänvaiva oli kannen raitalankutukseen tarkoitetuissa rimoissa. Mahonkiriman piti olla 1x3mm ja vaaleamman riman 1x1mm. Paksuus jäi kummassakin rimassa alle 0.9mm ja kun kannen reunan mahonkivaneri oli taas 1,25mm, näillä eväillä en lähtenyt kantta rakentamaan. Mahonkivanerin pintaviilu oli vain 0,3mm ja kantta tasaiseksi hiotessa kannen reunavanerin pintaviilu olisi mennyt helposti puhki.
Tein uudet kansilankut apa-puusta, joka väriltään on hyvin samanlaista kuin muu veneessä oleva mahonki ja koivusta tein 1x1mm rimat väliin. Apa oli kuitenkin melko huokoista ja se toi sitten lakkausvaiheen alkaessa merkittävästi ylimääräistä työtä.
RC-versiota varten tarkoitettu sarjan peräkansi luukkuineen ei vastaa esikuvaansa. Peräkannen raitalaudoituksen tein ulottumaan aurinkopedin reunasta peräpeilin mahonkikaareen saakka. Samoin aurinkopediltä lähtevän valkoisen keskiosan muutin peräpeiliin alaspäin laskevaksi. Aurinkopedin reunusta ei ollut ajateltu sarjassa laisinkaan ja tein sen sitten mahonkiviilusta muotopuristeena. Paljon siitä ei valkoisen sivutoppauksen alta kuitenkaan näy. Mutta ei esikuvassakaan ylimääräisiä rakoja moottoritilaan ole.
Pintakäsittely oli oma iso haasteensa. Pituutta mallilla on 86 cm ja pinnat niin hionnan kuin lakkauksenkin kannalta haastavat kun vajaan 10 cm matkalla veneen kyljissä muoto muuttuu kuperasta koveraksi niin pituus- kuin korkeussuunnassa. Hiomista ja taas hiomista riitti rakentamisen joka vaiheessa. Suhteellisen isojen pintojen vuoksi väärin ja huonosti hiotut kohdat peilasivat heti ikävästi.
Yritin ensin lakata vaahtomuovisiveltimellä kun sen käytöstä oli edellisessä Louhi-mallissa hyviä kokemuksia. Rivan kannessa oli kuitenkin jo niin paljon epäjatkuvuuskohtia, ettei hyväksyttävää jälkeä tällä konstilla syntynyt. Huonon lakkakerroksen hiomiseen meni aina 2-3 tuntia ja kun tätä olin yrittänyt tällä metodilla 6 kertaa, päätin lähteä ruiskukauppaan. Ostin alapuolisella säiliöllä varustetun halpisruiskun kun koko veneen kertalakkaukseen meni aina 2 lasipurkillista. Uretaanilakalle sopivan viskositeetin ja omien ruiskutustaitojen opiskeluun meni 7 kertaa. Ja tietysti 7 hiontakertaa kunnes jälki viimein oli sellaista kuin piti. Näillä lukemattomilla harjoituskerroilla oli se hyvä puoli, että kannen huokoset tulivat samalla kitattua. Lopullinen pinta on kuitenkin vain kahteen kertaan lakattu.
Mutta lahjatonkin oppi viimein ruiskuttamaan kun tarpeeksi harjoittelee. Pinta on todella kiiltävä ja sen kuuluu ollakin. Oikea Riva kiiltää kuin flyygelin kansi.
Monien yksityiskohtien kanssa tuli taisteltua. Yksi iso rasti oli mittaritaulun alareuna. Esikuvassaan siinä on kiiltävä teräslista. Sarjassa sitä ei ollut ja tein sitten ensimmäisen muovilistasta. Sen paikallaan maalaaminen kiiltäväksi pensselikonstein ei onnistunut millään. Joten revin sen sitten pois, taivuttelin uuden ja maalasin kromi-sprayllä. Tosin siitä paras kiilto ehti jo kulua pois kun asennuksen jälkeen sitä joutui käpäilemään muista syistä johtuen vielä useasti.
Ratti-rakenne koostui useammasta palasta ja sen liimaaminen, kittaaminen ja oikeiden muotojen hakeminen otti aikansa. Netistä kuvia löytyy satoja joten sieltä oli hyvä hakea mallia.
Sarjassa oli valmiiksi tehdyt penkit, pehmustetut kuomukotelon kansien turkoosit vinyylikannet ja aurinkopedin patjat.
Nämä oli näennäisesti hyvin pakattu omaan laatikkoonsa, mutta niissä oli kaikenlaisia naarmuja.
Turkoosien osien kulmat oli viimeistelty tosi huonosti ja niitä sitten veistelin ja kittailin. Ja lopuksi jouduin maalaamaan kaikki turkoosit osat uudestaan. Penkkien naarmuja onnistuin paikkaamaan nahkamaalilla.
Avotilan verhoiluun ja penkkien runkoihin oli mukana pakka vinyylikangasta.
Muutamat valuosat olivat pinnaltaan todella rosoisia joten hiomista, kittaamista ja maalaamista riitti.
Tuulilasi oli periaatteessa valmis paketti, mutta muovinen lasi vaatii sovitusta ja hiomista. Tuulilasin raami sopi tosi huonosti kanteen ja alareunaa joutui hiomaan ja sovittamaan monta kerta. Raami on kromattua messinkiä ja sitä ei paljoa parane taivutella.
Tähän projektiin meni lähes 2 vuotta. Tehokas peliaika oli tietysti oleellisesti vähemmän kun pitempiä taukoja oli useita. Välillä oli myös selvää taisteluväsymystä.
Jos miettii mihin tässä rakentamisessa meni eniten aikaa, se oli ylivoimaisesti hiominen. Ja en laske tähän lakkausharjoitteluja vaan jo puuvalmiin mallin oikeiden muotojen hakemista. Toiseksi eniten aikaa meni oman pään raapimiseen. Erinäköisiä liimausjigejä ja hiontatyökaluja piti kehitellä useita. Tietyt mahonkikappaleet olivat sen verran paksuja ja jäykkiä, että varmistaakseni ettei rakoja jäänyt, erinäköisiä viritelmiä täytyi kehitellä tämän tästä. PVA-liima ja hiontapöly eivät rakojen kittauksessa kiiltävässä mallissa toimi.
Vene kuvattu vitriinin aluslevyn päällä. Jalustatapit omasta sorvista.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
