Etusivu 
Galleria Mallit: vesialukset
RMS Lusitania
Atlantin epäonninen vinttikoira
Yleiskuva pienoismallista
Ohessa lyhyt selostus yhdestä historian tunnetuimmasta linjalaivasta, jonka kohtalo kiehtoo ihmismieliä vielä tänäkin päivänä.
Valmistumisvuosi: 1907
bruttovetoisuus: 30 822 GT
pituus: 239,9 m
leveys: 26,5 m
syväys: 11,4 m
matkustajamäärä: 1. luokka 560 , 2. luokka 500 , 3. luokka 1400
miehistö: 800
huippunopeus: 24, 5 solmua
moottorit: höyryturbiinikoneisto, 70 000 hevosvoimaa
valmistaja: John Brown & Co. Ltd ,Clydebank
Viimeisinä ”Belle Epoquen” loiston esimerkkeinä pidetyt sisaralukset RMS Lusitania ja RMS Mauretania olivat aikansa suurimmat ja nopeimmat laivat mitä koskaan oli seilannut maailman merillä. Nämä Atlantin vinttikoiriksi nimetyt alukset nappasivat Atlantin tavoitelluimman palkinnon, sinisen nauhan saksalaiselta S.S. Deutschland-loistohöyryltä. Koska Lusitania valmistui näistä sisarista ensimmäisenä, oli Sininen Nauha aluksi sen hallussa. Myöhemmin Lusitanian sisar Mauretania nappasi tämän palkinnon Atlantin nopeimmasta ylityksestä pitääkseen sen itsellään aina 1930-luvulle asti jolloin ranskalainen Normandie otti sen itselleen.
Näitä sisaruksia rakennettaessa niiden rahoitukseen osallistui myös Iso-Britannian amiraliteetti, ehtonaan saada alukset käyttöönsä aseistettuina apuristeilijöinä sotatilan niin vaatiessa. Alukset rakennettiin aikaa säästääkseen eri telakoilla, Lusitania Clydebankissa John Brownin telakalla ja Mauretania Swan Hunter & Wigham Richardsonin telakalla Tyne-joella. Tästä johtuen sisaralukset saivat omat erityispiirteensä niin rakenteellisissa kuin sisustuksellisissa ratkaisuissa. Lusitanian sisustus oli luonteeltaan vaaleaa ja kevyttä, kun taas Mauretaniaa luonnehtivat tummat ja raskaat tammipaneloinnit. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Lusitania oli matkustajien keskuudessa sisarustaan suositumpi. Toisaalta Mauretania oli sisarustaan nopeampi.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Mauretania otettiin amiraliteetin käyttöön sairaalalaivaksi ja Lusitania jäi hoitamaan Britannian ja Yhdysvaltojen välistä laivaliikennettä, jota oli supistettu sotatilan niellessä kauppalaivoja kuninkaallisen laivaston palvelukseen enenevissä määrin. Lusitania kulki sodan aikana Liverpoolin ja New Yorkin välistä reittiä. Sodan alettua Atlantin laineet olivat muuttuneet sotatantereeksi, jossa vaanivat saksalaisten vastalanseeraamat uudet tuhoisat aseet, sukellusveneet.
Näin ollen Lusitania kohtasi loppunsa vuonna 1915 toukokuun 8. päivänä Irlannin edustalla, jolloin saksalainen sukellusvene U20 ampui sitä kohti vain yhden ainoan torpedon. Torpedo räjähti keulassa aiheuttaen aluksen voimakkaan kallistumisen ja lopulta kaatumisen, vieden mukanaan 1200 henkeä, joista 123 oli puolueettoman Yhdysvaltojen kansalaisia. Mikä onnettomuudesta teki vieläkin erikoisemman oli se että alus painui pohjaan noin 20 minuutissa. Lisäksi Lusitanian upottaminen oli yksi ensimmäisen maailmansodan törkeimpiä sotatoimia mitä sodan aikana tehtiin: Sukellusvene U20 ampui torpedonsa ilman ennakkovaroitusta ja Lusitania oli aseistamaton kauppalaiva täynnä matkustajia. Teon jälkeen saksalaiset joutuivat silmittömän vihan kohteeksi ympäri maailman ja aluksen mukana hukkuneet amerikkalaiset saivat käännettyä Yhdysvallat ympärysvaltojen puolelle ensimmäisessä maailmansodassa. Salaliittoteoriat ja spekulaatiot ympäröivät tänäkin päivänä tätä onnettomuutta: Miksi Lusitanian kokoinen laiva upposi vain yhdellä vaivaisella torpedolla ja sellaisella nopeudella? Miksi matkustajalaivan turvaksi ei järjestetty saattuetta? Kuljettiko Lusitania salaisia asetarvikkeita Eurooppaan, joiden räjähdys lastiruumassa torpedon osuman jälkeen olisi aiheuttanut aluksen tuhoutumisen? Saattoivatko britit oman maan aluksensa tietoisesti vaaraan houkutellakseen Yhdysvallat mukaan sotaan? Tällaiset kysymykset askarruttavat asiantuntijoita vielä tänäkin päivänä ja tekevät Lusitaniasta yhden mielenkiintoisimmista merionnettomuuksista historian saatossa.
Itse pienoismalli on Mr.Hobbyn muovirakennussarja skaalassa 1:350. Malli itsessään on aika isokokoinen ja yksityiskohtia ja rakennusosia on tässä mallissa runsaasti. Aloitin rakentamisen kesällä 2013 ja intensiivisen työtahdin ansiosta se valmistui noin yhdessä kuukaudessa. Malli oli minusta miellyttävä rakentaa, muutamista vastoinkäymisistä huolimatta. Maalasin tämän pienoismallin pelkästään Vallejon akryylimaaleilla. Lisäksi rakentamistani pienoismalleista Lusitaniaan tuli yksityiskohtaisin takilointi jonka olen itse rakentanut ja olen saavutuksesta mielissäni.
Pienoismalli kuvaa alusta sen neitsytmatkan aikoihin vuonna 1907. Mietin aluksi myös aluksen maalaamista sen sota-ajan kuosiin, mutta päädyin Cunard-varustamon perinteiseen värikarttaan. Sodan syttyessä aluksen punaiset savupiiput maalattiin nimittäin mustanharmaiksi ja B-kannen korkeudelle maalattiin koko aluksen kiertävä ruskeahkon keltainen raita. Runko sai toki pitää mustan maalinsa.
Kokonaisuudessa tämä pienoismalli on onnistunut omaan taitotasooni nähden oikein hyvin. Kyllähän muutaman kerran meinasin menettää hermoni tämän pienoismallin parissa mutta toisaalta pienet vastoinkäymiset kuuluvat aina asiaan. Ne kasvattavat kärsivällisyyttä jota näissä puuhissa tarvitaan…
Lähteet:
Philip Dawson, ”The Liner – Retrospective and Renaissance” 2005
www.wikipedia.org
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
