Pienoismallit.net

Tupolev Tu-22M2

924. GvOMRAP, AVMF

"Dvoika" siirtyi rakentamattomien kaapista SsMZ:n linjastolle.

Yleinen oppimäärä:
1960- luvun puolivälissä Andrei Nikolajevitš Tupolevin johtama suunnittelutoimisto OKB-156 alkoi suunnitella uutta pommittajaa Tu-22 "Blinderin" pohjalta. Pian havaittiin, ettei tämä onnistu, joten ruutuvihkosta repäistiin puhdas sivu ja alettiin miettiä uudestaan. Tuloksena oli kääntyväsiipinen, nelipaikkainen "lentokone 145", jonka mahdollisuudet huomattiin heti, mutta matkassa oli muutama ongelma: projektilla ei ollut puolueen rahoitusta, Nikita Hrutsev suosi ohjuksia pommikoneiden sijaan eikä haluttu myöntää, että vastikään käyttöön otettu Tu-22 olikin yhtäkkiä jäänyt huonommaksi. Ratkaisuksi ongelmaan keksittiin kutsua konetta Tu-22:n uutena versiona, ei kokonaan uutena konetyyppinä. Tästä siis harhaanjohtava tyyppimerkintä -22M (M- modifitseerovannii). Lentokone 145:ä päivitettiin, ja tulos sai valmistuskoodin (izdelije) 45. ( Neuvostoaikaan lentokoneita kutsuttiin niiden "tuotantonimillä", ei tyyppinumeroilla, mahdollisten vakoojien hämäämiseksi.) Ensimmäiset versiot Tu-22M0 (45-00) ja M1 (45-01), joita valmistettiin noin 10 kappaletta kumpaakin, olivat lähinnä testiversioita.
M2 (45-02) oli ensimmäinen laivuekäytössä ollut versio, joka sai NATO:n raportointinimen "Backfire B". Uudella K-22M asejärjestelmällä varustettu kone pystyi kantamaan kolmea Kh-22M -ohjusta, siinä missä Blinder tai M0/M1 vain yhden keskilinjassa. M2 varustettiin Nikolai Dimitrjevitš Kuznetsovin OKB-276:n Tu-144 yliäänimatkustajakoneeseen piirtämien moottorien pohjalta edelleen kehitetyillä NK-22 -moottoreilla.
Boris Ivanovitš Veremei nosti M2:n prototyypin siivilleen ensimmäistä kertaa 07.05.1973 Kazanin Borisoglebskojen kentältä. Kazanin lentokonetehdas aloitti sarjatuotannon, ja M2:ta valmistettiin vuosina 1972-1984 yhteensä 211 kpl.
Alku ei ollut mairitteleva. Konetta vaivasivat mitä erilaisimmat viat, ja NK-22 -moottori oli mestari ravistelemaan itsensä hajalle. Alkuhankaluuksien ansiosta kone sai mm. lempinimen "jokasään vikajärjestelmä". Pikkuhiljaa Tupolevin ja Kazanin lentokonetehtaan yhteistyö kantoi hedelmää, ja kun huoltomiehistökin oppi uuden konetyypin metkut ongelmat saatiin suurimmaksi osin viilattua pois.

Malli:
Tein koneesta laatikkoarvostelun taannoin, ja pääosin se oli mukava rakenneltava niinkuin ensisilmäily antoi olettaakin. Tein sen pääasiassa suoraan laatikosta lukuunottamatta Authentic Decalsin siirtokuvia, Mastercastersin hartsipyöriä (Pekka Honkaselle kiitos niistä) ja itse tehtyä tankkauspuomin tyveä. Yläpuolen maalina AKAN 73059, jonka käytöstä kehun vielä tässäkin. Kuormana koneessa on kaksi kappaletta Kh-22M -ohjuksia, joilla Aviatsija Vojenno-Morskovo Flota:n, laivaston ilmavoimien, koneen kyseessä ollessa on tarkoitus tehdä kapitalistin lentotukialuksen kylkeen rintamamiestalon mentävä reikä.
Alusta on ladottu ICM:n kenttälevyistä, Ural 4320- säiliöauto on kahdesta ICM:n nuppiautosta tehty, koneeseen nousutaso omaa tekoa ja AT-22 ohjuskärry Amodelin valmiste.
Rakennuksen aikana paljastui muutama huomio lisää, joita en laatikkoarvostelun yhteyteen tiennyt kirjata mutta jotka on syytä huomioida:

-Rakennusohje käskee laittamaan ohjaamoiden mittaristosiirtokuvat väärinpäin. Siis se siirtokuva, jossa on valkoinen neliskanttinen näyttö, kuuluu takapenkkiläisille. Perämies ei tee navigaattorin laitteilla mitään.

-Tu-22M:n ohjaamoväri EI ole perinteinen venäläinen turkoosi. M2:ssa mittaristopaneelit ovat siniharmaat. Ja tämä on vain paneeleiden pohjaväri, penkit, sisäseinät yms. ovat vaaleanharmaat.

-Ohjeen mielestä päätelineiden rungon puoleiset luukut ovat auki telineen ollessa ulkona. Väärin meni, luukut aukeavat vain telineen liikkuessa. Samaten kun uloimmat, siiven tyviosan koneistosuojassa olevat päätelineluukut puuttuvat sarjasta kokonaan. Ne saa/joutuu tekemään itse, ellei halua jättää päätelineen tyviin "hiirenkoloja".

-Siivet voi koota näyttävään asentoon siten, että niistä on "kaikki auki ja ulkona". Tosin siiven liikkumattomassa tyviosassa on vielä yksi pätkä laskusiivekettä, joka täytyy sahata irti, jos aikoo siivet tehdä em. asentoon. Perusasentoon liimaamista ei sitten neuvotakaan, vaan sen joutuu henkilö päättelemään ihan itse. Se ei tosin ole kovin mahdoton urakka, kun se minultakin onnistui.

Sijoitin koneen Neuvostoliiton Pohjoiseen laivastoon, Olenegorskin kupeessa sijaitsevaan Olenijan lentotukikohtaan. (kokeilkaapa laittaa Googlen karttapalveluun hakusanaksi Olenegorsk, etsikää kenttä ja laskekaa satelliittikuvasta, montako Tu-22M:ää kentältä löytyy, ovat tosin nykyään kolmosversioita.)
Koneyksilöstä taas ei ole varmuutta. Neuvostoaikaisia tietoja pohjoisen laivaston käytössä olleitten koneiden kylkinumeroista en mistään löytänyt, ja koneitten numeroita on perinteiseen neuvostotapaan vakoojien hämäämiseksi muuteltu välillä. Konetta numero 18 ei löydy tyynenmeren laivaston eikä ilmavoimien listalta, joten sovitaan, että se oli Olenegorskissa kaartin lentorykmentissä.:)
Tankkauspuomin lyhennykseen liittyy tarina: vuonna 1979 SALT II -neuvottelujen aikaan koneella lennettiin Zhukovskista, Moskovan liepeiltä Irkutskiin, Siperiaan ja takaisin kahdella ilmatankkauksella. Paluumatkan tankkaus tehtiin pilviverhon suojissa, eikä amerikkalainen satelliitti saanut sitä kuvattua. Tämän perusteella luultiin, että lento suoritettiin vain yhdellä tankkauksella, ja kone sijoitettiin strategisten pommikoneiden luokkaan. Tämän seurauksena kaikista M2:sta puomi joko lyhennettiin tai poistettiin kokonaan.

Tiedot koneesta perustuvat suurimmalta osin Y. Gordonin ja D. Komissarovin kirjaan Tu-22/ Tu-22M.

Kommentit

Kiva, että hartsipyörille tuli käyttöä, ja hyvin ne tulikin käytettyä! Näissä kuvissa eivät tosin pahemmin erotu, ja luulenpa, että tämä pitäisi nähdä livenä muutenkin, jotta tätä osaisi paremmin arvostaa. Näin isoa mallia taitaa olla hankala kuvata niin, että muutamalla kuvalla vällittyy sekä yleisvaikutelma, että yksityiskohdat.

Tykkään erityisesti eläväisestä maalauksesta (vaikka paikoitellen onkin vähän turhankin mattaa, lähinnä säiliöautossa), ja dioraama on oikein tyylikäs kokonaisuus. Näitä sun taustatarinoita lukee myös mielellään. Erinomaista työtä. Tuleeko Tu-22M3 seuraavaksi? :)
Eipä voi kuin ihmetellä kaunista mallia,varsinkin osa ohjaamoa auki.
Ainoastaan puutuu henkilôkunta tuosta diosta.
Ehkâ renkaiden kuluma pintaa vaaleammaksi, makuasia.
Eipâ taida olla pieni dion koko.
Edellä sanotiin tuosta mattapinnasta säiliöautossa.
Kuopion näyttelysä tuli kyllä ihailtua kyseistä konetta ja on kyllä todella uskomattoman kokoinen/näköinen eli en oikein kyllä löytänyt moitteen sanaa kyseisestä mallista mutta kenttä henkilö kunta olisi antanut mallille lisää eloa kummasti.
Vaikuttava malli punatähtisestä lentotukialusten tappajasta. Dioalusta tuo eloa ja rekvisiitta antaa hienosti skaalaa koneen mittasuhteille. Tämän kokoluokan mallille eivät valokuvat varmaan koskaan tee täysin oikeutta.
Kiitoksia kommenteista kaikille. Pekka: tässä oli joko-tai valinta tämän ja kolmosversion välillä. Niin komeita kun nämä ovatkin, laivueentynkäkin vaatisi jo oman konehallin…
Eerik ja Mikko: Henkilökuntaa kentällä ei juuri nyt ole tuon enempää, koska alusta on suunniteltu yleiskäyttöön. Tikkailla seisova tankkaaja on jätetty alustasta irralleen, eli häntä voi siirrellä. Ensi vuoden näyttelyssä sama parivaljakko tankkaa todennäköisesti ihan toisenlaista konetta. Saas nähdä, onko Uralikin vahattu siihen mennessä…;)
Kokonaisuus näyttää hyvältä ja siksi kaipaisinkin lähikuvia yksityiskohdista (ohjaamoista, ohjuksista, laskutelineistä) täydentämään vaikutelmaa.

Sikäli kuin näistä kuvista pystyn päättelemään, näyttäisi maalipinnassa olevan sopivasti esikuvan mukaista elävyyttä ja säistyneisyyttä. Ulkosäilytyksessä olevissa koneissa alkaa vanhemmiten esiintyä tummentumaa mm. niissä kohdissa runkoa, jotka ovat pressulla peitettynä säilytyksessä. Ohjaamon tuulilasin etureunasta takimmaisen ohjaamon luukun takareunaan ulottuva alue varsinkin on yksi silmiinpistävimpiä kohtia virttyneimmissä yksilöissä, kun pressu on päässyt tuulessa liikkumaan ja hiertämään vuosien ajan.

Koneen sijoittaminen dioraamaan tuo hyvin sen mittasuhteet esille ja asiaan perehtymätönkin hahmottaa koneen valtavan koon. Ladderi ohjaamoon käyntiä varten on melkein "must" kun kerran luukut ovat auki ja kyllä Uralkin briljeeraa. Ural ilmeisesti on kokenut faceliftin, kun nokka on noin pitkä. Modifioitu Ural on mielenkiintoinen sikäli, että itselläni on myös samanlainen projekti valmiina, jossa ICM:n Ural 4320 -mallista on muunnettu 4420 -malli dioraamaan. Pidensin myös nokan ja lisäsin vielä sen suuremman ilmanputsarin oikean etulokasuojan päälle. Venäjällä Krazien ja Uralien kiskomat polttoainekärryt lentokentillä ovat poikkeuksetta (A)TZ 22 -versioita, mutta tämä kärrysi taas näyttää enemmän yleismallin APPTs 15 -tyypiltä.

Hyvä historiikki esipuheena ja mukavasti vinkkejä muutamien rakentamisessa vastaan tulevien sudenkuoppien välttämiseksi.

Hieno ja näyttävä kokonaisuus, peukutan pisteillä.
Tässä mallissa on onnistuttu vangitsemaan kylmän sodan tunnelmaa. Tupolev näyttää hyvälle ja sen sijoittaminen alustalle tuo hyvin esille minkä kokoisesta lentolaitteesta on kyse. Tätä olisi kiva kanssa tarkastella livenä ja lähempää. Erittäin onnistunut malli!
Kiitoksia Kari ja Janne. Ohjaamoiden ympäryksessä oli tummempi pohjamaali kuvaamassa juuri tuota pressun alla oloa. Samaten maalipinta on hieman satiini siltä kohtaa, ikään kuin pressu olisi suojannut pahemmalta sään pieksännältä. En mistään löytänyt TZ-22:n mallia (tosin tiedän että sellainen on joskus ollut olemassa), niin täytyi turvautua Severnosavolakskaja masinostroitelnii zavodin tuotteeseen.:)
AJ 29.10.2014 20:24 Vastaa lainauksella
Moi Antti, Heti alkuun kerrassaan loistava historiikki koneesta ja sen käytöstä - nautittavaa luettavaa. Mainio rakentamiskuvaus. Kaiken tämän kruunaa loistava lekomalli ja huippudio sen ympärillä.

Tämäkin dio olisi ollut kiva nähdä livenä, valitettavasti en vieläkään päässyt Kuopioon, mutta sitten joskus…

Kyllähän tämä on huippulekomalli ja -dio, josta Jannea lainaten hohkaa kylmän sodan kylmä jäähileviima. Ja, kyllähän tämäkin voisi olla aivan hyvin viikon malli - täysi viiden staran dio. Upeaa työtä Antti! Parhain terveisin, AJ
Kiitoksia, AJ. Alustava tarkoitus on ulkoiluttaa tätä sekä Tikkakoskella että myöhemmin Tampereella.
Hieno kone ja dioraama sekä mielenkiintoinen esittely mallista.
Kiitoksia.