Koolhoven F.K. 52
LLv 36, Malmi, maaliskuu 1940
Koolhoven F.K. 52 kehitettiin 30-luvun lopulla kaksipaikkaiseksi saattuehävittäjäksi. Kaksi prototyyppiä valmistui Bristol Mercury -moottoreilla ja kolme lisää Wright Cyclone -moottoreilla. Enempiä koneita ei ehtinyt valmistua Saksan miehitettyä Hollannin. Talvisodan sytyttyä ruotsalainen kreivi C-G Rosen osti prototyypit ja lahjoitti ne Suomen ilmavoimille. Koneet olivat Turussa 18.1. 1940 ja lennettiin varikolle. LLv 36:lle ne luovutettiin 15. ja 18. 2. 1940. Talvisodassa koneet lensivät mm. pommein ja konekiväärein varustettuna maataistelulennon Viipurinlahdelle 6.3. 1940. Jatkosodassa sitten hieman lisää. (lähteet: Keskinen&Stenman -kirjat).
Täysresiininen Alliance Modelsin sarja menee lähinnä garage-luokkaan. Sarjassa oli vain resiiniset pääosat ja erittäin ohut vacu-kuomu. Ei yhtään fotoetsiä. Ohjaamovarustukseen kuului lattia, kaksi tuolia ja hyvin pelkistetty mittaritaulu. En vaivaantunut skrätsäämään sitä referenssien puutteessa enempää kuin lisäsin istuinvyöt ja tähystäjän kk:n. Muita skrätsikohteita/miljoonalaatikosta olivat mm:
-kaikki siivekkeisiin liittyvät pikkutilpehöörit
-tähtäimet
-kk:t
Sarjan resiiniosia on käytetty, mitään ei korvattu. Sarjassa oli eräs paha virhe. Lentopinnat oli toteutettu kangaspäällysteisinä syvine urineen vähän kuin WWI -tyyliin. Koneissa ne olivat vaneripäällysteiset. Tuli kakskomponenttikitille käyttöä (katso työvaihekuvia).
Maalauskaavio aiheutti hieman mietintää. Joissain lähteissä sanottiin, että maaliskuussa pinnat olisivat olleet vielä Hollantilaisittain ruskeat/hopeat. Toisissa sanottiin, että varikkoajalla koneet saivat standardin suomalaisen kaavion. Koska koneet olivat varikolla lähes kuukauden, uskoin mieluummin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Koska kone oli suoraan varikolta, vanhennukset tms. ovat lähes minimissä.
Siinäpä malli konetyypistä, joita oli operatiivisessa käytössä maailmassa kokonaista kaksi kappaletta.
"Hattu, päästä… Lepo!" Aikamoinen suoritus… Itse en tuollaisiin koko resiinisiin malleihin uskaltaisi koskeakaan. Historiaosuuskin oli mielenkiintoinen; kaikella romulla sitä Suomen ilmavoimienkin on pitänyt lentää.
Joka tapauksessa huikea asia kun sait tämän ilmavoimien mallin tehtyä. Enempää en aio lopputulosta ruotia.
Taitaa olla eka näkemäni malli "kolhoveneestä". Ja hienon mallin olet saanut rakennettua ilmeisen haastavasta sarjasta. Työn jälki ja pintakäsittely onnistunut mainiosti. Olikos se tämä vai varhaisempi Koolhoven jonka runko eli niin pahasti että kone oli vähän eri muotoinen joka lennon jälkeen?
Ainakin KO-130 oli Ilmailuvarikolla maalattu suomalaisväreihin jo helmikuun alkupuolella 1940. Alkujaan koneiden tunnuksiksi piti tulla KO-1 ja KO-2, mutta maalauksen yhteydessä tuli tunnusmerkeiksi KO-129 ja KO-130, joten hieno harvinaista tyyppiä edustava mallisi on kyllä maalattu oikean väriseksi. Pintojen vanhentamista ei todellakaan tarvita. On oikein siisti malli. Ainoa mikä pikkasen häiritsee, on hakaristien vaaleus.
Lisäystä: Ilmailuvarikolla kunnostetun KO-129:n luovutuksessa LLv.36:lle 18.2.1940, oli kone maalattu vihreäksi/harmaaksi. Varikolla koneeseen asennettiin 2 kpl. RM 100/1 -pommiripustimia (50-100 kg.), jotka näkyvät osittain kuvissakin. Sovitettu Eagle-kamera (luukullinen pyöreä aukko pohjassa?) sekä kiinnitetty 2 kpl. ohjaajan siipikonekivääreitä. Tähystäjällä oli konekiväärissään kiertorengas (oliko se aina asennettuna paikalleen?) ja itse aseena oli L 33, mutta vain sovitettuna. Muita Varikolla asennettuja välineitä olivat venäläiset happilaitteet, putki- ja sähköiset puhelimet sekä patruunarumpujen kiinnitystapit.
Voidaan todeta etteivät Koolhovenit ihan hampaattomina sotaan lähteneet, varustelutaso oli ihan tyydyttävä. Pommiripustimia malli vielä tarvitsee.
Voi pirskatti, jo on komea työvoitto aika pahasta resiinisarjasta saatu.
Ei voi sanoa kuin: taitoa on muokata tsekkien resiinisarjasta tuon näköinen malli.
Se ensimmäinen koolhoven on se lentävä tynnyri,tämä on se parempi hollanin koolhoven.
Ja kaikki vaijeritkin asennettu siitä plussaa++++++
Itsellâni lojuu jossain perällä tämä malli,ja vilkaisu riitti odotaa parempaa tuota muovi mallia.
Jota luultavasti ei tule koskaan,toivossa hyvä elää.
sitä liikaa vanhentamaan laitaa, noin ihan ok
Moikka Mika + muut kiinnostuneet…
Venhentunut.
Kiitokset kaikille kommenteista, lisäinformaatiosta ja pisteistä. Malli ei todellakaan ollut helppo rakennettava, muttei mahdoton kuten näkyy. Kaikki vaan rohkeasti vastaavankaltaisten haasteiden kimppuun:)
Ja Pertti: tarkemmin katsottuna minunkin lähteissä lukee, että hankintavarat olivat peräisin J-H Sagerilta. Rosen oli toimeenpanija. Kiitos oikaisusta.
Ihan ensimmäinen malli ko. koneesta jonka näen. Lopputulemahan on ihan hyvä. Resiinimallit on aina oma haasteensa muttei mahdottomia. Eniten ainakin itelleni tuottaa harmaita hiuksia nuo vacukuomut, varsinkin jos niitä on vain yksi sarjan mukana :) Mukava nähdä vähän vaihtelua mallirintamalla.
Leikillisesti sanoen; pelkkä "KO-1" viipyi koneen kyljessä valokuvauksen ajan kun maalari ehti tehdä tai hakea sapluunan "29", jatkaakseen työtänsä.
Molemmat Koolhovenit saapuivat siviilitunnuksin (OH-MVF, -MVG) Suomeen 18.1.1940. Ilmapuolustuksen Esikunta lähetti 3.2. suomennokset koneiden käyttöohjeista mainiten jo siinä yhteydessä tunnukset KO-129 ja KO-130. Pvm:llä 7.2. koneet luovutettiin silloiselle Ilmailuvarikolle - myöhemmin Lentovarikko (LeV) - Tampereelle muutostöitä varten. Luovutus- ja vastaanottopöytäkirjassa lukee: KO-1 (uusi N:o KO-129) ja KO-2 (uusi N:o KO-130). Muutostöiden valmistuttua koneet luovutettiin 18.2. ja 15.2. Lentolaivue 36:lle tunnuksin KO-129 ja KO-130. Näillä viimemainituilla tunnuksilla vasta sitä sotaa käytiin.
Raimo Heikkinen kirjoitti:
Voidaan todeta etteivät Koolhovenit ihan hampaattomina sotaan lähteneet, varustelutaso oli ihan tyydyttävä. Pommiripustimia malli vielä tarvitsee.
Kyllä. Harkitsin kyllä niiden skrätsäystä (olisiko Kuivalaisen etseissä ollut suomalaisia pikkupommiripustimia?), mutta rupesi jo projektin työmäärä riittämään, joten jäivät pois. Seuraava, joka tekee paremman mallin, lisää ne. Kieltämättä ne olisivat ehdottomat, jos haluaa mallata esim. Viipurinlahdelle suunnatun iskun konetta.
Tosiasiassa en ole edes nähnyt sitä Laukkasen kirjan kuvaa, mutta jos kerran siinä on erilaisella fontilla tehdyt kirjaimet ja numero, niin silloinhan se ilmeisesti on maalattu vielä Hollannin ilmavoimien värissä olevaan koneeseen kun siviilitunnukset oli ensin poistettu? Jos siitä mallin tekee, niin silloin saa värin tylsyydestä huolimatta vaihtelua suomalaisten koneiden värikirjoon, sillä en tiedä toista Suomen ilmavoimien konetta, missä olisi ollut Hollannin ilmavoimien värit!
Eikös alkupään Fokker D XXI koneissa FR 76-80 ollut tuo hollantilainen väritys…?
Äläpäs todistele Petrille vielä mitään. Nyt puhutaan kahdesta eri asiasta; "Hollannin ilmavoimien värit" ja "hollantilaisessa maalauksessa".
Ilmavoimien esikunta sai päättää FO, FK ja FR-koneiden yläpintojen khaki-värien sävyistä, eivätkä ne olleet samat kuin Hollannin ilmavoimien silloin käytössä ollut khaki-sävy. Itseasiassa myös FO erosi reilusti FK:n ja FR:n sävyistä, jotka olivat samat. Tällöin Koolhovenit olisivat ainoat Hollannin ilmavoimien väreissä (hetken) palvelleet koneet ilmavoimissamme. Olen itse saanut kaikkia näitä siistissä kunnossa olevia alkuperäisiä värisävyjä (Näytteet 1-4) vertailla vierekkäin sopivassa valossa.
Selvä, olet yhdessä yössä KO-1 ja KO-2 tarinat - tutkinut ja selvittänyt. Merkkaan nämä tietoihini.
Anteeksi, arvon palstaveljet! Aikaisempi kommenttini hollantilaisista väreistä liittyi puhtaasti vain siihen mitä olen lukenut. En ole arkistoja penkonut enkä maalinäytteitä nähnyt… Omasta mielestäni on hiukan kummallista jos FR/FO/FK koneiden hankinnan yhteydessä olisi ryhdytty pelailemaan jonkin värin sävyillä. Maalaisjärjellä uskoisin, että nuo koneet ovat olleet hollantilaisessa maalauskuviossa ja mahdolliset sävyvaihtelut ovat johtuneet maalien eri valmistajasta tai eri erästä.
Ja toivoisin myös ettei tällaisista väritys muunnelmista ja koneiden rekisteröinti numeroista yms. tulisi tällä foorumilla nk. "minulla on isompi pippeli kuin sinulla" väittelyä. Itse olen pitänyt tätä foorumia oivana tietolähteenä ja kivana keskustelualueena. Joskin viime aikoina on ollut havaittavissa "minä tiedän paremmin" ja "minä pahoitan mieleni" ilmiöitä. Suomen ilmavoimat kaikkine siihen liittyvine asioineen (maalaus, merkinnät, tyypit yms.) on äärettömän mielenkiintoinen kohde. Henkilökohtainen (!) mielipiteeni on, että PerttiL on pystynyt esittämään ainakin minun mielestäni vakuuttavimmat argumentit ko. asiaan. Mutta sehän on vain sairaanhoitajan - joka harrastaa ilmailuhistoriaa ja pienoismalleja - mielipide.
Petri, osallistu Koolhoven-keskusteluun, mutta jätä moralisointi ja nuo hävyttömät ilmaisut pois. Foorum on tiukkaakin keskustelua varten.
T: Raimo
Okei! Omasta mielestäni en kyllä ollut hävytön!! Jos loukkasin, niin vilpitön anteeksipyyntö. And I rest this case…
Moikka Petri ja muut kiinnostuneet…
Vanhentunut. PL
Arvelin, että olit saanut apuja, siksi tuo lataukseni "yhden yön selvittely". Ei pahastuta.
Raimo Heikkinen kirjoitti:
Petri, osallistu Koolhoven-keskusteluun, mutta jätä moralisointi ja nuo hävyttömät ilmaisut pois. Foorum on tiukkaakin keskustelua varten.
T: Raimo
Hyvät herrat, minun mallini eivät olekkaan ennen aikaansaaneet näinpaljon keskustelua;)
MK
perttiL kirjoitti:
Ei ulkopuolisen avun pyytäminen tai saaminen mikään synti ole. Se on viisautta.
Pertti kirjoittaa (taas kerran) asiaa! Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi. Arkistot ja tietolähteet ovat tunnetusti hajallaan ja tieto on monesti sirpaloinutta — yksi ihminen ei voi tuntea tai hallita kaikkea tietoa tai lähteitä. Uusien lähteiden ilmaantuminen myös muuttaa vanhoja käsityksiä, tulkintoja ja totuuksia. Kyseenalaistaminen ja asioiden uudelleen arviointi ovat kaikenlaisen tutkimuksen peruselementtejä — lähtökohtaisesti on myös opittava olemaan väärässä ja kestettävä omat väärät johtopäätelmät, mikäli joku kynenee perustellusti jonkun asian toiseksi osoittamaan (tämä ei ole kenenkään habituksen kannalta edes vaarallista :)).
Tässä kuviossa tietojen vaihtaminen on A ja O. Rautatiemallien ja rautatiehistorian harrastajana olen onneksi päässyt tutustumaan lukuisiin samantapaisten asioiden kanssa puuhasteleviin ilmailualan harrastajiin. Suuressa kuvassa esimerkiksi rautatiet ja ilmailu liittyvät teollisuushistoriaan — yhdistäviä tekijöitä voi ilmaantua yllättävistä paikoista ja kaverin etsimiin lähdetietoihin voi törmätä, kun kaivelee itselle tärkeitä tietoja. Vähemmän siis uskomuksiin perustuvaa jankutusta ja enemmän tietolähteisiin perustuvaa tietoa — ja jos joutuu spekuloimaan, niin tämä on myös selvästi todettava.
Mikan Koolhoven on muuten mukavaa katseltavaa. Hyvä aihevalinta ja siistiä työtä!
Mykäksi vetäisit. Yllä keskusteluissa on myös kivaa historiikkiä omasi lisänä.
Upeaa, että resiinistä tällaisen olet saanut tuohon mittaan kasattua ja vielä helekutin hyvin.
Sen verran matkin ensimmäistä kommentoijaa, että lopussa kiitos seisoo: " Hattu…päähän, lepo"
Harvinaista herkkuva nautittavaksi pienoismallin muodossa. Työlään resiiniaihion olet ansiokkasti saanut rakennettua esikuvansa oloiseksi. Vähän pistää silmään tuo pakokaasunkerääjän väri, joka on mielestäni hieman liian "kirkas kupari", olkoonkin suoraan varikolta. Moottoria on joka tapauksessa koekäytetty ennen luovutusta laivueeseen ja pakokaasunkerääjä on käynyt kuumana :-). Kuitenkin päähine nousee kaalista tämän mallinnuksen kohdalla.
Kiitokset Petri, Timo ja Eemil. Sävytin pronssiväriä kerääjärenkaassa ja pakoputkessa hieman HU53 gun metal:lla, pakoputkea hieman enemmän, mutten ilmeisesti riittävästi.
Vielä sitten teille alle kolmen pisteen antajille. Arvostan toki teidän näkemystä, mutta haluaisin saada myös sanallista kommenttia, että mikä meni pieleen ja missä pitäisi parantaa.
Yleisesti ottaen kiitokset kaikille kommetointeihin ja pisteytyksiin osallistujille. Varsinkin kommentointi on ollut yllättävän vilkasta, mutta lisääkin saa toki vielä tulla ja se on erittäin toivottavaa.
Moi Mika,
Kaikkia ylläolevia kehuja kompaten loistava lekopienoismalli. Kaikki oleellinen lienee jo sanottu edellä - mahtavaa työtä pieneen herrasmiesskaalaan!
Erityiskiitokset PerttiL:lle ja Raimo Heikkiselle erinomaisesta taustahistoriasta liittyen tähän lekomalliin!
Parhain terveisin, AJ
Hyvä malli harvinaisesta tyypistä. Näitä ei usein näe.
Erityisesti ihailen tuota kuomun raamien maalausta.
Timo Rasimus kirjoitti:
Hyvä malli harvinaisesta tyypistä. Näitä ei usein näe.
Erityisesti ihailen tuota kuomun raamien maalausta.
Tuostahan on jo mennyt jo jonkin aikaa, mutta kieltämättä, kuomu oli niin pehmyttä materiaalia, että maskaus teipillä ja veitsellä ei olisi tullut kysymykseen.
Joten yritin vetää kaikki vapaalla kädellä erittäin pienellä pensselillä. Se ei tietysti onnistunut tärisevillä käsillä aivan täydellisesti, joten piti loppupeleissä hieman harrastaa puisella coctail-tikulla ohentimen kanssa pientä korjausta;)
Erityinen kiitos kommentista näin pitkän ajan kuluttua mallin valmistumisesta!
Oli jotenkin päässyt jäämään huomaamatta tämä, vaikka ilmavoimien koneet aina kiinnostavat.
Timo Rasimus kirjoitti:
Oli jotenkin päässyt jäämään huomaamatta tämä, vaikka ilmavoimien koneet aina kiinnostavat.
Sellaista sattuu. Mutta kun tuossa aiemmassa keskustelussa on jo todettu, että pommiripustimet puuttuu, niin juuri sain Koran resiiniset pommiripistimet tähän, niin ehkä jossain vaiheessa laitan ne malliin ja päivitän sen niin, että se todellakin näyttää Viipurinlahdelle venäläisiä torjumaan tulleelta kolholta.
PS. Ja niin meinasi unohtua:
Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Vaikka ehkä tämä marginaalinen konetyyppi vaikuttaa täysin marginaaliselta muuten, niin ehkä sillä on kuitenkin jokin merkittävä merkitys itsenäisyytemme kannalta? Ehkä juuri sen osallistumisensa Viipurinlahden taisteluihin talvisodan loppuvaiheiden aikana? Olihan siellä tietysti paljon muitakin, esimerkiksi suomalaiset Moranet.
Galleria 
