Pienoismallit.net

"Räetkävaaralainen"

bf 109E

Panokseni ryhmärakenteluun alkaa hieman erilaisella aihevalinnalla, ja tämä vaatii hieman pohjustusta. Toivottavasti maltatte lukea kootut selitykseni ja hieman historiaa.

Malli ei esitä suoraan mitään tiettyä koneyksilöä, vaan on tarkoitettu yleiskuvaksi siitä millainen hyvin säilynyt hylky on voinnut olla Suomen lapissa joskus -50 luvun lopulla.
Mallilla on kuitenkin esikuva. Se miksi en lähtenyt hakemaan kyseistä yksilöä johtuu useammastakin seikasta, joista osa liittyy suoraan omien taitojeni rajoittuneisuuteen. Osaksi kyse on myös lähdeaineiston niukkuudesta ja mallin asettamista rajoituksista. Myös esteettinen puoli painoi, sillä jokaisessa kuvassa jonka olen käsiini saannut on esikuva ollut jo hyvin pitkälle rikottu. Halusin hieman ehjemmän mallin.

Alkuperäinen ajatus hylkykoneen tekemisestä on heränyt jo aikoja sitten. Kipinän sain kun katselin Keski-suomen ilmailumuseossa olevaa upeaa 1/72 Hurricanen mallia. Samaan tasoon en päässyt, mutta tämähän olikin ensimäinen kokeilu tällä saralla.

Mallin tekeminen oli haastavaa.
Lähtökohdaksi hankin Eduardin viikonloppupaketoinnin bf 109E-4:stä. Esikuva on E-7, mutta eroilla ei tässä projektissa ollut merkitystä. Heti aluksi totesin, että en voi rikkoa runkoa niin pitkälle taakse kuin mitä esikuvassa oli tehty. Minulla kun ei ollut hajuakaan mitä sieltä ohjaamon seinän takaa löytyisi. Niinpä mallissani kone on rikottu vasta ohjaamon takaseinän tasalle. Tämäkin vaati lisäyksiä. Takarunkoon sisälle on lisätty ruosteinen laipio joka näkyy koneesta olevissa kuvissa erittäin hyvin ja oli siis pakko lisätä. Ohjaamon takaseinän taakse oli myös rakennettava polttoainesäiliö. Mallikuvissa se ei juurikaan näy, mutta mallia luonnossa katsellessa sen puute olisi ollut selkeä vika.
Kompromisseja jouduin tekemään useassa kohtaa. Pahin on materiaalivahvuus. Ohjaamon seinät ovat aivan liian paksut, vaikka ohensinkin niitä hiomalla jonkin verran.
Alkuperäisen koneeen kuvia katsellessani tarkasti tulin siihen tulokseen, että siitä on kannibalisoitu mittaritaulut kokonaan pois. Malliin ne kuitenkin jätin, mutta poistin kaikki mittarit.

Esikuvansa mukaisesti mallin oikeasta siivestä puuttuu siiven kärkipala. Samoin toinen nokkakonekivääri on nostettu siiven päälle ja toinenkin on vähän miten sattuu nokan päällä. Valokuvissa koneen moottoripellitys on paikallaan, joskin vinksin vonksin. Mallissani vain aseiden päällä olevat katteet on laitettu paikalleen. Oletan vahvasti, että alkuperäiskuvissakin pellit on kuvaamista varten nostettu nokalle. Koneen pyrstöstä on vasemmalta puolelta joku ohikulkija leikannut hakaristin itsellensä muistoksi. Tämäkin yksityiskohta on napattu "räetkävaaralaisesta". Koneen kyljestä on avattu yksi luukku ja siiven päältä toinen. Lisäksi oikean siiven konekiväärin suojaluukut puuttuvat, mikä tietty pakotti tekemään malliin myös kyseiselle paikalle konekiväärin piipun kulkemaan siiven sisään.

Koneen ainoa löydetty taisteluvaurio on mallinnettu ja löytyy rungon oikealta puolelta avoimen luukun edestä lähes maan tasalta.

Esikuvan poltti rajavartiolaitos. Tämän johdosta koneen eturunko on paikoitellen hyvinkin tumma ja maa moottorin alla palannutta. Koneen pohjaväri on kauttaaltaan hapettunut alumiini (alumiini ja vaalea harmaa sekoitettuna). Päälle on tehty erilaisina kerroksina koneen suojamaalaus hyvin pahasti haalistuneena ja epätasaisesti kulunneena. Tässä on esikuvana käytetty muutamaa hassua värikuvaa jotka löysin Räetkävaaran koneesta.

Peräsimestä ja takarungosta esiin paistavat keltaiset alueet on maalattu. Ne eivät olleet koneen maalauksessa kun se aikoinaan pakkolaskun teki, mutta ovat tulleet vuosikymmenen aikana esiin. Koneen tunnukset on kerätty ainakin kolmesta eri mallista. Keltaisen kakkosen osalta jouduin tyytymään hieman esikuvan fontista poikkeavaan muotoon, mutta se ei ollut suuri harmi koska monen kompromissin kautta olin jo siinä vaiheessa päättänyt, että malli on yleiskuvaus ei yksilön kuvaus.

Koneen palkkiristit rungossa näyttävät lähinnä sotkuisilta, mutta sellaisenaan ovat kyllä melko lähellä originaalin palkkiristejä kuvissa. Siipien palkkiristit kulutin maltillisemmin, koska niistä ei ole kuvia. Koneen oikean kyljen merkinnät ovat kulunneempia ja sieltä löytyvät kaikki mustan 12:sta kyljessä tänäkin päivänä näkyvät merkinnät. Vasemmalla kyljellä ei ole kuin kulunnut musta 12.

Mallin alusta on kesken. Itse levy on sellainen miksi se jääkin, mutta tarkoitukseni on tehdä sille vielä kunnon jalusta johon levy upotetaan.

Mallin valokuvaaminen oli haastavaa. Päivän harmaa sää pakotti käyttämään makro-objektiivia, joka on armottoman raaka tällaiseen kuvaamiseen. Normaalisti kuvaan samalla putkella hyönteisten verkkosilmiä…

Sitten lyhyesti innoittajana toimineesta koneesta:

Räetkävaaran Mersu oli alunperin Bf 109E-1 joka oli muutettu E-7 malliksi.
19.2.1942 gerhard Seibt joutui koneella ilmataisteluun nevostoliittolaisten MiG-3 koneiden kanssa ja katosi.
Seibtin kohtalosta on monia väitteitä netissä, mutta kone joka tapauksessa löytyi myöhemmin utsjoen suunnasta Räetkävaarasta ja on nykyisin (surkeassa kunnossa) varastoituna Tikkakoskella. Olen koneen nähnyt joskus 2000-luvun alussa varastohallissa. Koneesta löytyy kuvia googlettamalla utsjoki ja bf109. Yksi kuva on tässä: ktsorens.tihlde.org/flyvrak/reatkavaara-07.jpg

Jos olette jaksaneet lukea tähän asti, niin nostan hattua ja kiitän kärsivällisyydestä.

Timo

Kommentit

Koska kuvatila ei riittänyt mihinkään, niin tarjoilen mahdollisuuden katsoa kuvia mallista suuremmassa koossa ja suorastaan inhorealistisen tarkkaan. Mukana myös työvaiheessa otettuja kuvia:

timor68.kuvat.fi/kuvat/Pienoismalleja/R%C3%A4etk%C3%A4vaaralainen/
Moi Timo,
erinomainen aihevalinta ja hyvä toteutus!
Tuosta Räetkävaaralaisesta löytyy 70-luvun alun värikuvia Hannu Valtosen mersu- ja hylkykirjoista ja muistaakseni Viikkosanomista 60-luvun puolelta.Olet valinnut huippumielenkiintoisen esikuvan (taisi olla vastaperustetun JG5:n ensimmäinen tappio) mallillesi ja lopputulos on hyvinkin uskottava.Alusta on ehdottoman hieno myös.
Usein olen harkinnut tämän tekoa,mutta pitänyt sitä liian haastavana.
Bravo,
Mikko
Kiitos…
Itselläni oli päämateriaalina Valtosen kirja "Lapin lentokoneenhylyt".
Olen pyöritellyt ideaa jo muutaman vuoden ja nyt tämä ryhmärakentelu innosti toteuttamaan sen. Aloin tekemään tätä välipalana D-mallia kasatessa, ja nyt D-malli on seissyt keskeneräisenä viikkokaupalla kun tämän kanssa meni kaikki aika.
Hieno aihe ja upea toteutus. Ettei menisi aivan pelkäksi kehumiseksi, niin kaipaisin lisää litkutusta luukkujen rajoihin. Alusta erittäin aidon oloinen. Pojot:
Kiitos…
Siivissä litkutus on melko vahva, vaikka ei juuri kuvissa silmiin loista. Sen sijaan rungossa olisi pitänyt litkuttaa enemmän. Samoin, nyt jälkikäteen katseltuna, aseiden panoslaatikot olisivat kaivanneet hieman likaa. Ja onneksi tuon pääsee vielä korjaamaan jos se alkaa kovasti silmään pistämään.
Tosiian hyvän näköinen mersun hylky.
Nyt tuo leikkattu hakaristi, vaikutaa yli suttatulta.
Nyt olisi takaa mustaa maalia neliössä, ja muualla oransia;
Sopisi taase rungon sisäväri,onko kohta ohenettu paljonkin?
Varmasti jos joku olisi tuo löytänyt,niin kk:t-siivistä olisi tartunut mukaan.
Riippuen olisiko työkaluja mukana.
Aihe on tosiian erittäin haastava,mutta hyvin onnistunut nyt.
Nuo oranssiset alueet alumiinissa on outo juttu.
Onko joku moukaroinunut lekalla moottoria, kun koneen kansi on reikiä täynnä.
Eikä ole taistelu vaurioita nuo?
Olisi voinut laitaa siipien päälle luonnon roskaa,lehtiä varvuista,,ym.
Onhan sitä kerääntynyt vuosien varrella.
Asia on erittäin vaikea,ja jokaisella on oma näkemys tuosta.
Alusta on tosiian in the must;
Moottoria voisi sävyttää ja roskaistaa varvuilla ja muilla.
Piste mallille ,pari figuria: hylkyretkeilijää tutkimassa tuota tai yksi poro.
Varmasti livenä parempi,kuvat eivâ anna oikeutta.
Nuo työvaihe kuvat ovat paljo paremmat .
Hei Eerik…

Leikattu hakaristi on leikattu hakaristi. Ei sutattu, koska siitä todella puuttuu muovi. Sisällä on alumiini harmaalla sävytettynä, mutta ehkä hiukan liian tumma kun alue muutenkin jää varjoon.

Oranssia?
Tarkoitatko punaruskeita alueita? Siis ohjainpintojen kangasalueita joista osasta on maalit lähteneet pois ja kankaan lakkaus tullut esiin. Väri perustuu niihin pariin hassuun värikuvaan joita koneesta löysin. Itse kankaat ovat teepussin paperia hieman käsiteltynä.

Niin sitä luulisi, että KK olisi viety, mutta siiven päällä oleva konekivääri perustuu valokuvaan ja toisaalta samassa kuvassa näkyvät siipikonekiväärit edelleen paikallaan.

Moottorin kannessa ei ole reiän reikää. Moottorin alkuperäinen väri on musta, ja tuota väriä on läikittäin jäljellä moottorin pinnassa.

Koneesta ei ole löydetty kuin yksi taisteluvaurio ja sen olen mallintanut sille kohdalle jossa se on. En nähnyt tarvetta alkaa tekemään ylimääräisiä reikiä. Alussa jakamassani linkissä on tarkempia kuvia mallista. Täällä tuli hetkessä rajoitus vastaan.

Roskaa ja oksia ei ole koneen päällä yhdessäkään kuvassa, joten en lähtenyt sitä sellaisilla vuoraamaan tässäkään.

Hylkyretkeilijä oli suunnitelmissa. Olipa mallikin kuvista katsottuna, että millainen olisi tullut, mutta jäi sopivan figuuriaihion puutteessa tekemättä. Toinen toteuttamaton idea oli ajatus laittaa tunturipöllö koneen päälle.

Malli on kieltämättä paikan päällä katsottuna edustavampi.
JJ Hilska 10.6.2014 19:58 Vastaa lainauksella
Erinomainen dioraama-aihe ja onnistunut toteutus. Tämän tyyppiset jäävät vain useimmilta rakentamatta. Huomattavat rikkoutumiset eri laitteissa mallinnettuna nostavat vaikeusastetta uusiin kertoimiin.
Lisäksi vaikka itse kone on hieno - on pakko kiinnittää huomiota mallin alustaan, joka näyttää juuri siltä miltä ainakin omasta mielestäni jängän pitääkin. Se antaa mallille kiistatta se oikean ympäristön leiman, josta huomaa että ollaan Suomen pohjoisimmilla äärillä.
Takarunkoa ei varmaan ollutkaan keritty vielä 50-luvulla rikkoa tuon enempää, kun ei ollut niin paljoa moottorikelkkoja, joilla on pääsy paikalle helpommin.
Tunturipöllö koneen päälle voisi olla ihan mukava ajatus ehkä vielä lisätä. Tai sitten poro, jota on kai saatavilla tuohon mittakaavaan.
Itseä on askarruttanut Seibtin kohtalo, että miten ihmeessä hän olisikaan voinut joutua vangiksi Neuvostoliittoon tuolta seudulta kävellen, kuten jotkut teoriat antavat ymmärtää.

Vielä olisi kiva kuulla jängän teko-ohjeet, tai vaikka kanervikon?
Tere…

Kiitoksia palautteesta.
Poro voisi tosiaan olla tuossa aika hieno, mutta se tunturipöllö on todennäköisempi koska on suhteellisen helppo tehdä ja kuvia minulla riittää. (Ei tosin itse otettuja).
Alustaa varten jouduin sortumaan ostokamaan. Tuossa on alla seinäkitistä tehty maasto jonka alunperin maalasin. Olin etsinyt tuloksetta maastosta sopivaa tavaraa jängän luomiseksi, mutta lopulta annoin periksi ja kävin Combat Modelsissa paikan päällä tutustumassa tarjontaan.
Alustan perustana on Model Scenen "nummi"-ruohomatto, joka kanervatyyppisenä sopi tuohon mainiosti. Sen lisäksi on saman valmistajan "matalaa pusikkoa" joka oli tarpeen, koska kuvissakin koneen toisella puolen on vähän korkeampaa kasvustoa. Saumakohtia pehmensin varmaan kymmenen vuotta kaapissa olleella ruohosirotteella. Loppusilaus koostui valkoisista ja keltaisista kukinnoista, jotka lienevät nekin rautatiekamaa alunperin. Maastoa sävytin varovasti maalaamalla, jotta sain sävyeroja paremmin toisiinsa sopivaksi. Varsinkin käyttämäni ruohosirote olisi ollut liian kirkasta. Palanneen maastokohdan maalasin ohennetulla tumman harmaalla. Ohut maali valui kasvuston läpi ja loi oikean vaikutelman. Kokonaisuudessaan olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka ehkä olisin johonkin koneen nokan tienoille voinnut jättää esille ihan paljaan maanpinnan, varsinkin kun se on sinne alle jo mallinnettu.

Seibtin kohtalo kiinnostaisi itseänikin. Ilmeisesti siitä löydetystä lentäjästä ei ole saatu tietoa kuka hän oli. Onkohan koetettukaan?
Minunkin on vaikea uskoa, että hän olisi sotavangiksi joutunut. Missään nimessä hän ei koneeltaan asti ole voinnut Neuvostoliittoon asti kävellä helmikuisessa säässä ja toisaalta lentäjä tuskin olisi hypännyt vihollisalueella koneesta joka on ollut noin hyvässä kunnossa.

Minäkin laskeskelin sen varaan, että vielä -50 luvulla kone olisi ollut ehjempi. Tosin olen pohtinut tuota takarungon rikkomista ja arvuutellut, että näinköhän siitä joku isäntä on käynnyt hakemassa itselleen polttoainetankin Zetorin löpöjen säilytykseen… Jos näin, niin takarunko olisi voitu hyvinkin rikkioa kerralla.
JJ Hilska 11.6.2014 01:01 Vastaa lainauksella
Kiitos jänkä-selvityksestä, hienoa että tiede menee tässäkin asiassa eteenpäin:)

Flyvrak-sivusto kertoo seuraavan tiedon Seibtin kohtalosta: Hyppäsi laskuvarjolla 3-5km länteen Louhesta ja joutui vankileirille. Kone jatkoi itsekseen lentämistä pohjoisen suuntaan tuon matkan Räetkävaaraan!
Ja lähdekin tiedolle mainittu.Linkki

Lapin mittasuhteilla ihan viereen Räetkävaaralaista katosi samana vuonna samanlaisissa (talvi) olosuhteissa F-4 Mersun lentäjä Klaus Betz.
Tosiaan hylkykirjojen mukaan lentäjän jäänökset korjattiin pois vuonna 1991 ja ne olivat n.6 km:n päässä Betzin lentämästä F-4 Mersusta ja pidetään melko todennäköisenä että ne ovat Betzin. Löytymispaikalta taas olisi 22 km Räetkävaaraan.
Olisihan se hämmästyttävää jos tuo todella pitäisi paikkaansa että Räetkävaaran kone olisi lentänyt omin neuvoin kartalta mitattuna yli 400km:n matkan!
Niinpä…
Ja tehnyt vielä kauniin laskun ehjänä lumeen.
Toki aavikolla oli aikoinaan tämä amerikkalaisten pommikone, joka sekin kai laskeutui yksin, mutta ei sekään 400 kilometriä lentänyt. Ja itse en näe todennäköisenä että lentäjä olisi hypännyt koneesta joka on siinä kunnossa, että lentää vielä 400 kilometriä, ja lavoista päätellen potkuri on vieläpä pyörinyt alas tullessa. Enemmän olen taipuvainen uskomaan eksymiseen ja pakkolaskuun. Valtosen mukaan koneen jäähdyttimet olivat täysin auki. Ammuksia koneessa oli, polttoaineesta en tiedä. Kaiken kaikkiaan en jaksa uskoa tuon sivuston teoriaan, ja siihen osaksi viittasin mallin esittelyosiossa.
Olikohan nyt niin, että Seibt olisi neuvostoliittolaisten lähteiden mukaan ollut heidän vankileirillään.
Niin tai näin, niin hyvin on kone lentänyt jos on yksin alas tullut. Niin hyvin että on vaikea ymmärtää miksi siitä olisi hypätty. Ja muistetaan sekin, että koneen kuomu on kuvissakin yhä hylyn luona. En tosin ole varma irrotettiinko mersun kuomu kokonaan hyppytilanteessa, mutta avoimen kuomunkin luulisi lähteneen ilmavirrassa tunnin lennon aikana.

Ja lisätään jängästä sen verran, että kyseinen kasvustomatto oli aika paksua tähän käyttötarkoitukseen, ja niinpä jouduin aika tavalla ohentamaan sitä. Eli ihan suoraan se ei käynnyt aseteltavaksi. En ollut aiemmin käyttänyt vastaavaa niin en osannut ottaa paksuutta huomioon pohjaa tehdessäni.
kas, tulihan sieltä yksi kakkonenkin arvioon, ja toki ilman kommentteja.
Kiitos joka tapauksessa. :o)
JJ Hilska 11.6.2014 12:20 Vastaa lainauksella
Kyllähän tuo kuulostaa lähes uskomattomalta, olihan venäläisissä lähteissä tosiaan kerrottu että Seibt olisi ollut jollain tietyllä vankileirilläkin.

Toisaalta miten ihmeessä Seibt olisi lentänyt yli 400km harhaan, kun noin 150km:n päässä oli heidän Alakurtin kotikenttä. Tuolla matkalla alapuolella näkyi tietysti maantiet ja kylät, joiden olisi pitänyt pistää ajattelemaan, että ei tässä pidä enää pidemmälle jatkaa? Ja myös polttoainemittarin näyttämät.

Myös kuomun paikaallaan olo kertoo sen puolesta että koneella oltaisiin lennetty Räetkävaaraan asti. Toisaalta jos koneesta oltaisiin hypätty niin että se olisi voinut jatkaa tuon matkan. On koneen pitänyt olla suorassa lentotilassa ja näin on voitu avata kuomu ja hypätä varovasti ulos.

Alakurtti-Louhi väli on 150km, Louhi-Räetkävaara 450km + 10 min. kaartotaistelua Louhessa tarkoittaa että Bf-109E:n koko 660km:n toimintasäteen polttoaineet ovat käytetyt, eli kone olisi laskeutunut itsestään varovasti menoveden ehtymisen vuoksi, tai sitten lentäjä olisi tehnyt laskeutumisen viimeisillä bensa höyryillä?

Jos omin päin lento pitäisi paikkaansa, olisi se varmaan II maailmansodan ennätys. Tiedossani Suomessa tai lähialueilla on kolme vastaavaa tapausta, joissa kone on lentänyt itsestään pitempää matkaa. Ju-88 lensi 13.4.-42 40km itsestään ja teki hyvän laskun Garddevarreen. Ju-88 koneen miehistö hyppäsi 19.9.-41 Kannonkoskella eksymisen vuoksi jättäen koneen lentämään automaattiohjauksella. Konetta ei ole vieläkään löydetty. Vuonna 1943 saksalainen kaksimoottorinen kone lensi miehistön hyppäämisen jälkeen hyvän matkaa ja rysähti suolle Kivennavan alueella. Löytyyköhän lisää vastaavia esimerkkejä, jos ei Suomesta niin muista maista?
Pitäisin tuota laskuvarjohyppyteoriaa äärimmäisen epätodennäköisenä.
Mersun kuomulla oli toki ikävä taipumus jumiutua pakkolaukaisutilanteessa,mutta jos sen lentäessä auki sai niin iloisesti lähti ilmavirran mukana huitsiin.Näinollen kuomun paikallaolo koneen vierellä kertoo koneen tulleen pakkolaskuun ohjaaja kyydissään.
Nuo muut esimerkit selittynevät sillä,että muistaakseni 88 junnussa oli jonkin sortin autopilotti? kun taas mersussa ei.Tuskinpa olisi Räetkävaaralainen kauan itsekseen lennellyt saati täydellistä pakkolaskua väsännyt.
Seibtin esiintyminen näissä neuvostoliiton sotavankitiedoissa onkin sitten arvoitus sinänsä,Flyvrakin taustatietoja pitäisin tässä tapauksessa virheellisinä.
Mikko
Eksynyt kompassivaurion takia ja tehnyt pakkolaskun löytyi yhdeltä sivulta maininta. Malli on varsin hyvin onnistuneen näköinen. Alusta kruunaa tuon mallin. Suomessa yksi Blenheimi teki siistin laskun itsekseen sen jälkeen kun miehistö oli hypännyt. Tähän ikään oon oppinut et melkein mikä tahansa tuntuu olevan mahdollista. Hävishän tuo Malesialaisten konekkin vaikkei pitäs olla ollenkaan mahdollista :)
Joo…
Lennonopettaja aikoinaan minulle sanoi, että "älä häiritse konee lentämistä".
Silti tuo seibtin hyppy tuntuisi aika epätodennäköiseltä. Pommikoneet luultavasti muutenkin olivat hieman vakaampia kuin ketteräksi suunnitellut hävittäjät, ja Junnuissa tosiaan oli automatiikkaa.
Olisiko _teoriassa_ seibt voinnut joutua vangiksi esim. partisaaneille?
En nyt muista koska partisaanitoiminta Suomen suuntaan alkoi, ja keskittyikö se muuta kuin raja-alueen teihin ja kyliin.

Hyvä kuulla muiltakin, että tuon kuomun olisi pitänyt hyppytilanteessa kaiken järjen mukaan poistua kuvioista.
Tietty kaikki sillä olettamuksella että kuvissa oleva kuomu on tästä yksilöstä, mutta miksipä sinne olisi muualta kuomua raahattu. Ei ole todennäköistä sellainen.
Hattua ei tarvitse nostella, kun tällaisen olet rakentanut ja kirjoitellut.
Hatunnosto on meillä katselijoilla sinulle.

Malli on todella näyttävä, varsinkin kun sille on esikuva. Nuo paksut muovit ja muut kirjoittamasi ovat kyllä aikalailla vaikeita toteuttaa oikeisiin mittoihin. Mutta ei haittaa kokonaisuutta.

Alusta tosiaan kaipaisi lisää työtä, mutta sitähän jatkatkin.
Valokuvaus oikeastaan ei ole epäonnistunut. Makrot ovat raakoja mallareille, mutta näissä näkyy kuitenkin työsi jälki, joka on huippua.

Ainoa kuva, joka ei oikein sovellu on tuo oletuskuva. Sitä kun äkkiä vilkaisee, niin siitä saa sen käsityksen, että joku on nyt vaan roiskaissut mallin alustaan romuksi, koska on epäonnistunut tehdessään mallia oikean näköisksi. ( Pilalle mennyt mallihan tehdään joskus alaspudonneeksi ja liian vähin eväin).

Tykkään:
Kiitoksia..
Vaihdoinpa oletuskuvan toiseksi.
Jos toimisi pikkukuvassa paremmin.
AJ 11.6.2014 21:33 Vastaa lainauksella
Moi Timo,
Kaikki oleellinen lienee jo sanottu edellä, joten komppaan vain kehuja yllä - poikkeuksellisen aihealueen huippudio, mainio taustoitus & tarina plus tuo mv-kuva oletuskuvana on ässä; hienosti diosta välittyy tavoiteltu Räetkävaaran Mersun fiilis! Parhain terveisin, AJ
Kiitoksia AJ
Itse olen erityisen tyytyväinen tähän keskusteluun jonka malli sai aikaan.
Juuri samoja asioita on noussut esiin, jotka itseäni kiinnostivat kun esikuvan kuvia katselin ja siitä luin.
Erittäin hieno toteutus mielenkiintoisesta esikuvasta!
Vau mikä malli! Paljon nähty vaivaa mallin kanssa ja sen huomaa. Nuo kankaiset ohjauspintojen etenkin näyttävät hyviltä. Näyttää uskottavasti ja oikeasti ajan syömältä. Aihevalinta ja sen toteutus priimaa.
Kiitoksia molemmille.
Vaivaa on tosiaan nähty, mutta kun valmista mallia katselen, niin puutteitakin löydän.
On mahdollista että malli saa joskus tulevaisuudessa, kun viimeistelen alustan, mukaansa sen tunturipöllön ja ehkä jotain muutakin. Samalla korjaan yhden itseäni häiritsevän kohdan ja mahdollisesti maalaan vaaleammalla värillä peräsimen sisäpinnan leikatun hakaristin kohdalta. Yleiskuva mallissa ei kuitenkaan enää muutu. Jos ja kun nuo muutokset teen, niin poistan tuon työvaihekuvan ja lisään kuvan muutoksista sen tilalle, mutta se ei ole tämän päivän asia, ei huomisenkaan. Nyt keskityn hetkeksi muihin projekteihin ja olen tyytyväinen siitä, että sain tämän valmiiksi. Kynnys aloittamiseen oli suuri, koska haaste oli taidoilleni melkoinen.
Melkoisen haastava rakennettava tämmöinen tuhoutunut kone. Mutta hyvin olet haasteeseen vastannut, onnistunut ja komea toteutus. Maasto on kyllä hieno. Kone on nätisti rakennettu kuvaamaan tuhoutunutta konetta, Ehkä pieni litkutus tummalla luukkuje reunoihin toisi hieman eloa. Ja alumiinin kiiltoa hieman pintaan. Muuten ei valittamista, pari vaeltajaa tutkimaan konetta tuohon oisi piste iin piälle:)
Alumiinia siellä on aika paljonkin. Se ei vain oikein kuvista erotu. Käytännössä koko eturunko on paljaalla alumiinipinnalla. Kiiltävää se ei ole, kun se on saannut hapettua toistakymmentä vuotta maastossa.

Se hylkytutkija oli tosiaan harkinnassa, mutta jäi jo aiemmin mainituista syistä toteuttamatta. Ehkä se pöllö..
Kiitoksia kommentista. :o)
Tuohon todella sopis 70-lukulainen retkeilijä keltainen Rukan sadetakki farkkujen suojana.Ja Uriah Heep viikset ynnä pitkähkö polkkatukka.. ;)
PhantomII 15.6.2014 16:01 Vastaa lainauksella
Hieno ja harvinaisempi toteutus Bf 109-mallista. Lapissa olen käynyt vain kerran tähän mennessä elämääni ja kiertelimme sodan aikaisia paikkojakin jonkin verran. Olisipa ollut jänskää törmätä tallaiseen - vielä jostain syystä - löytymättömään hylkyyn.
Sanoppa muuta..
Ilmeisesti löytämättömiä ei paljoa enää ole. Koneita romutettiin käsittääkseni ihan amattimaisesti sodan jälkeen ja tuhottiin muutenkin.
Valtosen kirjassa yksi mielestäni pahimmista tapauksista on erittäin hyvässä kunnossa nostettu Ju-52:n eturunko ja siivet jotka tuhoutuivat ahneuden ja omanvoitonpyynnin seurauksena, ja osaltaan myös valtion piittaamattomuutta. No… ei se ainut hylky ollut joka on menetetty.
Tämä musta 12 oli kai parhaimmasta päästä hylkyjä Suomessa. Toinen samalla alueella ollut hylky, eli F-mallin mersu on käsittääkseni esillä kesällä Jämin lentonäytöksessä.
PhantomII 16.6.2014 11:15 Vastaa lainauksella
Vai niin: pitäisköhän vääntäytyä Jämille, jos töiden puolesta vaan pääsee.
Melkein kannattaa…
Spitifire, Hurricane MK XII, Fokker DR1 replika, Se 5 jonka aitoudesta en tiedä, tuo F4 mersu jne.
Itse aion olla paikalla.
JJ Hilska kirjoitti:
Tunturipöllö koneen päälle voisi olla ihan mukava ajatus ehkä vielä lisätä. Tai sitten poro, jota on kai saatavilla tuohon mittakaavaan.
Pieni päivitys.
Kone sai kaverikseen maastossa olevan penkin viereen viime viikolla riekon, samalla kun reunustin alustan reunat pienillä kivillä.

Timo