Espoon terveyslähde 1790-luvulla

Nelipyöräisten umpivaunujen lisäksi rakensin dioraamaan ajankohtaan erittäin hyvin sopivat kaksipyöräiset, yhden hevosen vetämät, kiesit. Kiesien esikuvina toimivat niinikään Könnin ajokaluteollisuuden tuotokset eli isoot- ja pikkupalakeet. Näissä malleissa kärryjen kori ripustettiin kahdella nahkahihnalla teräsjousien varaan. Silmiinpistävää palaakeissa oli takana olevat käyrät "fieterit". Lisäksi istuimessa oli kaareva selkä ja siankarvoilla topattu nahkatyyny… Käsittääkseni näitä kiesityyppejä rakennettiin vuosien varrella lukuisia eri malleja ja värityksetkin vaihtelivat. Rakensin kahdet, hieman toisistaan poikkeavat…

Espoon terveyslähteen pienoismalli lähestyy vääjäämättömästi valmistumistaan. Pienoismallin rakennusaikataulu on pitänyt hyvin ja työtuntiarvio on kerrankin osunut kohdalleen. Tätä kirjoittaessani malli alkaa olla luovutuskunnossa, joten aika kevein askelein kuljetaan. Viimeisenä työnä rakensin dioraamaan kolmet hevosajoneuvot ja synnytin ihmisiä:) Aluksi ajattelin tehdä vaunut muokkaamalla Preiserin ja Nochin viktoriaanisia nelipyöräisiä vaunuja. Viktoriaaniset vaunut edustavat 1850-luvun jälkipuoliskoa ja asiaa enemmän tutkittuani, täytyi todeta, että vaunuista on vain vähän hyödynnettävää. 1700-luvulla Suomessa käytetyt hevosvaunut ja…

Kaivomestarin virka-asunnon pihapiiri on nyt valmis. Pihapiiri muodostuu varsinaisesta asuinrakennuksesta, vilja-aitasta, eläinsuojasta ja kasvimaasta. Aikaisemmassa merkinnässä kerrottuja humalasalkoja on myös rakennusten välisellä piha-alueella. Pihalle laitoin käyskentelemään myös piian ja rengin tuomaan hieman eloa kokonaisuuteen. Lisäksi rakensin työkärryt vilja-aitan kulmalle. Työkärryt on tehty styreenisoiroista. Kärryjen pyörät akseleineen otin Preiserin hieman toisenlaisista kärryistä. Työkärryjen esikuvana käytin netistä löytämääni valokuvaa. Aivan varma en ole kärryjen esikuvan iästä, mutta työkärryjen historiaa hieman tutkittuani…

Wikipedia kertoo humalakasvista seuraavaa: "Humalan emikasvia on käytetty Suomessa hyvin pitkään oluen ja siman valmistukseen. Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Jo keskiajalla tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa. Aina vuoteen 1915 Suomessa oli laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiinkin hyvin yleisesti, ja humalasalot olivat tyypillinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa. Kartanoissa humalankasvatus saattoi olla hyvin laajamittaista. Esimerkiksi Herttoniemen kartanon…

Maalasin aitat samoilla metodeilla kuin latoa rakentaessani. Sekoitin kaksi hieman toisistaan poikkeavaa sävyä, jotka ohensin runsaalla liuotinmäärällä. Sivelin pensselillä aitan seinään länttejä molemmilla sävyillä siten, että sävyt sekoittuovat osittain keskenään. Balsa on todella huokoista ja eri sävyjen rajapintojen häivyttäminen on helppoa. Maalipinnan peittävyyttä voi säädellä maalauskertojen määrällä. Maalin kuivuttua käsittelin hirsipintoja Agaman pigmenteillä. Pigmenteillä saa luotua lisää vivahteikkuutta puupintoihin. Pigmenttien käytössä kannattaa olla varovainen, sillä ne tarttuvat melkoisen hyvin huokoiseen puupintaan ja…

Kaivomestarin virka-asunnon pihapiiriin kuului vilja-aitta ja eläinsuoja. Myös näiden rakennusten ulkonäkö on hieman epäselvä. Tiedetään, että toinen rakennus oli ruoan varastoimista varten ja toinen kotieläimiä varten. Talousrakennusten esikuvana käytin aikakauteen sopivia tyypillisiä hirsirakennuksia. Seurasaaren ulkomuseo tarjoaa etsijälle hyvää esikuvatietoa. Niinpä eräänä kauniina ja helteisenä lauantaina vierailin tuolla viehättävällä saarella ja löysin sieltä runsaasti mallinrakentajan kannalta oleellista tietoa. Seurasaaren vanhimmat aitat ovat 1600-luvulta ja 1700-luvulle sijoittuvissa ulkorakennuksissa on jo valinnanvaraa…

Tässä merkinnässä säästelen sanojani, sillä kaivomestarin virka-asunnon maalaus- ja viimeistelytyöt ovat kuin kaivohuoneen rakentamisen toistoa. Tyydyn laittamaan työvaihekuvia, niistäkin osa on jo kertaalleen kerrotun uusintaa, mutta toki havainnollistavat tämän piskuisen rakennuksen kehitysvaiheita.

Kaivomestarin virka-asunto on siinä mielessä samanlainen kohde kuin kaivohuone, sillä rakennuksen ulkonäöstä on säilynyt vain vähäiset ellei peräti olemattomat tiedot. Rakennuksen pohjapinta-ala tiedetään ja sen paikka maastossa, reilut 40 metriä kaivohuoneesta. Tässäkin kohteessa on siis aika lailla oletuksia. Museoväen kanssa päädyimme noudattamaan rakennuksessa samaa ulkoilmettä kuin kaivohuoneessa. Tämä olettamus on mielestäni aivan perusteltu, sillä alueen rakennukset muodostavat kokonaisuuden ja ne on rakennettu samaan aikaan. Siis, kaivomestarin virka-asuntoon rakennetaan lautakatto, seinät ovat pystylaudoitetut ilman lyöntilistoja ja…

Kaivohuone sijaitsee kahden maantien risteyksessä, pyöreän kääntöpaikan laidalla, vähän matkan päässä lähteestä. Kaivohuoneen pienoismalli on sijoitettu dioraaman pitkän sivun reunaan. Rakennuksen kivijalka liimattiin maastoon liimatun tasaisen balsalevyn päälle. Itse rakennus jätetään irtonaiseksi ja sen voi tarvittaessa poistaa esim. dioraaman siirron yhteydessä. Kivijalan ympärys hiekoitettiin ja heinitettiin ja lähteen poistovedelle tehtiin rakennuksen toiseen päätyyn kolo. Oikean kaivohuoneen sisällä oli suihkuava allas, josta ylimääräinen vesi valui okaa pitkin Espoonjokeen. Kaivohuoneen pienoismalli on nyt valmis ja voimme siirty…

Kaivohuoneen seinien väriksi sovittiin keltamulta. 1700-luvulla tavallisten ihmisten torppia ja tupia ei suinkaan maalattu, vaan hirsirakennukset saivat kaikessa rauhassa tummua harmaiksi. Arvokkaammat rakennukset usein maalattiin ja väreinä käytettiin silloin maa-aineksesta tehtyjä keittomaaleja -usein puna- ja keltamultaa. Espoon terveyslähteen sekä kaivohuone että kaivomestarin virka-asunto maalataan keltamullan väriseksi. Keltamullan oikeaa sävyä ei ehkä voi määritellä, sillä maalin väri riippui käytettävästä maa-aineksesta. Ikkunat ja vuorilaudat saavat valkoisen värin ja lautakatto puolestaan tumman tervamaisen värin. Pienoismallin…

Terveyslähteen alueella tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa selvisi, että kaivohuoneessa on ollut pyöreistä luonnokivistä ladottu matalahko kivijalka. Pienoismallin kivijalka tehtiin englantilaisen Willsin mukulakivimuovilevystä. Levystä sahattiin pöytäsirkkelillä kivijalan lorkuisia suikaleita, jotka liimattiin 2mm:n vahvuisen sileän styreenilevysuikaleen päälle. Styreenilevy on korkeampi kuin kivijäljitelmälevy, joten kivijalan ylälaitaan jää olake, joka menee rakennuksen seinän sisäpuolelle. Olakkeet ohjaavat kaivohuonerakennuksen automaattisesti oikealle paikalle. Rakennus jätetään irtonaiseksi, jotta sen voi tarvittaessa poistaa…

Kaivohuoneesta säilyneiden vähäisten, ellei jopa olemattomien, tietojen vuoksi rakennuksen katemateriaalista ei ole mitään tietoa. 1700-luvulla lautakatto oli hyvin tavallinen tapa kattaa talot, olihan niitä rakennettu Suomessa jo vuosisatojen ajan. Näillä olettamuksilla myös kaivohuoneeseen päätettiin tehdä lautakatto. Huusi-merkinnöissä olen jo kuvannut lautakaton rakentamisen periaatteet, joten samaa ei kannata toistaa tässä yhteydessä uudestaan. Näin säästämme myös mallinrakentajaparan harvenevia hiuksia. Katon rakenne on sama kuin huusissa, mutta kaivohuoneessa on vain harjakatto. Kertokoon siis kuvat tästä eteenpäin aloittamaani pient…

Espoon terveyslähteen kylpylävieraille tarkoitettu kaivohuone (sv. Brunnshuset) sijaitsi hevosvaunujen kääntöpaikan kaakkoislaidalla. Ensimmäinen kaivohuonerakennus altistui jatkuvalle kosteudelle ja tuli 1770-luvulla tiensä päähän ja se jouduttiin rakentamaan uudestaan. Tämä ensimmäinen rakennus oli vaatimaton, armeijan, rakennuttama parakki. Tiedot uudesta kaivohuonerakennuksesta ovat vähäiset. C. P. Hagströmin kartoista selviää, että kylpylän keskus oli noin 30 kyynärää (n. 18 m) pitkä ja 12 kyynärää (n. 7,5 m) leveä suorakaiteenmuotoinen rakennus. Kartasta selviää luonnollisesti myös kaivohuoneen sijainti maastossa. Kaivohuonetta…

Terveyslähteen vesi tihkui alueella olevasta luonnonlähteestä, jonka päälle oli rakennettu "vesisäiliö", ja joka oli haudattu maalla täytetyn kummun sisään. Vuonna 1986 alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia ja tutkija totesi lähteestä seuraavaa:"Vesisäiliö erottui maastossa läpimitaltaan noin seitsemän metrin suuruisena kumpareena, jonka keskellä oli liejuinen kohta, johon nousi vettä. Säiliö oli pengerretty vallilla, jonka sisään jäänyt kaivo oli halkaisijaltaan vajaa 2,5 metriä. Valli oli rakennettu suurista kivistä, jotka oli peitetty hiekkakerroksella. Alkuperäinen maanpinta oli noin 75 cm vallinharjan alapuolella…

Kaivomestarin virka-asunnon itäpuolella oli pieni ryytimaa. 1700-luvulla pihojen hyötykasveja olivat ainakin kaali, nauris, humala, hamppu, pellava, tupakka, vähitellen peruna ja mitä muita niitä olikaan… Kaivomestarin kasvimaalle ajateltiin istuttaa kaalia, naurista ja perunaa. Perunaa ei kasvatettu vielä 1700-luvulla niin yleisesti kuin nykyisin, mutta tuntematon se ei kuitenkaan ollut; Etelä- ja Länsi-Suomessa perunaa puputettiin 1720-luvulta alkaen. Perunan todellinen läpimurto tapahtui 1800-luvun puolella. Pienellä mielikuvituksella voimme ajatella, että kaivomestari oli valistunut virkamies (ehkä myös vähän maailmaa nähnyt tai…

1700-luvulla rakennusten maalaaminen ei ollut mitenkään tavallista; yleensä maalipinnan saivat arvorakennukset kuten kirkot, pappilat, raatihuoneet, varakkaiden suurten tilojen tärkeimmät rakennukset sun muut, mutta tavallisen tallaajan piskuiset torpat, aitat ja navetat jäivät sään armoille tummenemaan. Yleinen näky olikin harmaantuneet hirsitöllit kaikessa ankeudessaan. No, ehkä luonto hoiti väriloiston. Näinpä voi siis olettaa, että myös terveyslähteen käymälät jätettiin maalaamatta. Tämä oli jälleen kerran mallarin mutuoletusta, mutta aika vaati päätöksiä ja niitä myös tehtiin. Käymälöiden vanhentaminen tehtiin samalla tavalla kuin ladon…

Espoon terveyslähteellä oli kaksi ulkokäymälää eli huusia. Huusien ulkonäöstä ei ole säilyyt mitään tietoa, vanhasta kartasta selviää ainoastaan huusien pohjapinta-alat ja paikat maastossa, mutta ei mitään muuta. Huuseja on ilmeisesti pidetty niin toisarvoisina ja "likaisina" rakennuksina, että niitä ei ole viitsitty dokumentoida. No, oli miten oli, nämäkin tönöt piti rakentaa… Netistä löysin jonkinlaisen tutkielman suomalaisesta käymäläkulttuurista, tästä tutkielmasta löysin valokuvan replikahuusista, joka oli rakennettu 1700-luvun mallin mukaan. Kuvan replikakäymälä oli vain yksipaikkainen, mutta siitä huolimatta päätin…

Edellisessä merkinnässä mainitsin, että latoon rakennetaan aikakauteen sopiva malka- eli tuohikatto. Malkakatossa pohjalle ladottiin useita kerroksia tuohta, joiden päälle ladottiin vieretysten malkoja. Malkoina käytettiin nuoren kuusen runkoja, jotka käytettiin sellaisenaan tai halkaistiin pitkittäin ja asetettiin halkaistu puoli tuohia vasten. Pienoismallissa tuohet eivät tule näkymään, joten niiden "mallintamista" ei tarvinnut pähkäillä. Aluskatteeksi liimattiin ohut, mutta riittävän jäykkä mainoskartongin pala. Malkapuut halkaistiin cocktailtikuista pienellä pöytäsirkkelillä. Sirkkelinterä syö sopivasti muuten hieman liian…

Terveyslähde sijaitsi keskellä viljeltyä kulttuurimaisemaa, aukealla paikalla, jossa oli sekä niittyjä että peltoja. Vanhan kartan mukaan kaivomestarin virka-asunnon välittömässä läheisyydessä majaili myös yksi lato. Tämä lato mahtuu mukaan myös Terveyslähde-dioraamaan. Vuoden 1780 kartasta käy ilmi ladon pohjapinta-ala ja sijainti maastossa. Muuta tietoa ladosta ei sitten olekaan, joten mallinrakentajan elämä muuttui epämääräiseksi pähkäilyksi ja mietteiksi, että miltäköhän ladot 1700-luvulla näyttivät. No, netistä sai kaivettua aika hyvin tietoa ja kuviakin (replikoista) latojen rakenteesta. Ladon hirsirakenteinen runko selvisi suht…

Puiden lehdet tehtiin Nochin Classic-Flock-sirotteilla. Nämä sirotteet ovat kuin pientä kierteistä, kiemuraista ja jäykähköä muovilanganpätkää. Langanpätkät ovat ehkä kolmiulotteisempia, eikä niin lättänöitä, kuin joskus aikaisemmin käyttämäni sirotteet. Sävyinä käytettiin hellgruniä ja mittelgruniä. Sirotteiden kinnittämisessä käytettiin hiuskiinnettä. Hiuskiinnettä suihkittiin rihmastoon ja märkään pintaan ripoteltiin Classic-Flock-hakkelusta. Sirotetta kannattaa laittaa lehvästöön maltillisesti, sillä tarkoitus ei ole tukkia lehvästön ilmavuutta. Helpompi on aina lisätä sirotetta kuin ottaa pois ylimääräinen. Ajatuksena on luoda pehmeän…

Puiden lehvästö tehtiin Woodland Scenicsin Poly-Fiberilla ja ScaleTreen Thin Branching Materialiilla. Molemmat materiaalit ovat kestävää ja helposti revittävää verkkomaista rihmastoa, joista Poly-Fiber on väriltään vihreätä ja Thin Branching Material mustaa. Pensselillä levitettiin vähän pvc-liimaa oksan päähän ja rihmastosta revitty hyvin pieni pala painettiin märkään liimaan. Kaikki oksistojen päät käytiin näin läpi. Rihmasto kannattaa repiä mahdollisimman auki ja yhteen oksaan ei kannata laittaa liian isoa lehvästöpalaa. Tarkoituksena on nimittäin saada aikaiseksi hyvin ilmava lehvästö, josta ilma näkyy läpi ja jota myöhemmin laitettava…

Runkojen taivuttelun jälkeen puut pakkeloitiin. Pakkeloinnilla runkoihin saadaan luonteva pinta ja samalla pakkeli peittää kuparilankojen kierteisyyden. Pakkelina käytettiin sementtipohjaista HusFix remonttitasoitetta. Sementtipohjainen tasoite on siitä hyvä, että se ei halkeile ja kutistu. Tasoite ohennettiin ohjearvoja vetelämmäksi ja siihen sekoitettiin tavallista puuliimaa tartunnan parantamiseksi. Vetelä tasoite tunkeutuu hyvin kuparilankarungon koloihin ja tasoitteen tartunta paranee. Toisaalta löysän tasoitteen vuoksi rungot täytyi sivellä 2-3 kertaa. Sively suoritettiin pienehköllä pensselillä. Kaikki terveyslähteen puut ovat koivuja…

Joskus, liikaa työskenneltyään, saattaa mallinrakentaja heretä miettimään perimmäisiä kysymyksiä ja silloin mieleen nousevat runoilijan säkeet:" Ei ole muuta ikuista kuin työ/ joka työn jumalia palvelee se seisoo pää koholla ajan tuulissa/ ja vaikka hävityksen pyörä hänet murskaisikin/ niin vielä raunioltakin hän julistaa/ minä olen kerran ollut." No niin, jälleen palaamme puhtaaseen selostukseen. Terveyslähteelle johtivat kahdesta suunnasta maantiet. Maanteiden molemmin puolin ja tiet yhdistävän kääntöpaikan reunoille istutetaan koivukujat. Vuoden 1780 karttaan on merkitty jopa puiden paikat. Puulajia ei kartassa mainita, mutta…

Tässä merkinnässä on kuvia jo tehdyistä peltoaukeamista ja niityistä. Vasta maisemaliiman kuivuttua näkee millaiseksi peltojen ja niittyjen värimaailma muotoutuu. Jälkeenpäin voi vielä korjailla mahdollisesti epäonnistuneita kohtia. Aion vielä kokeilla kukkien laittamista niittyheinän joukkoon, mutta siitä sitten myöhemmissä merkinnöissä.

Jälleen on aika iltahetken, joka päättää mallailutäyteisen päivän tietokoneen ääressä istuen ja rakennusblogin päivitystä päivitellen… Aikaisemmassa merkinnässä taisin mainita, että kaikki niityt, pellot ja ruohokentät luodaan GrassMasterilla, tuolla oivalla ja yksinkertaisella heinäkoneella. Laitteessa hyödynnetään hankaussähköä, jossa masiinan säiliöön laitettu heinäsilppu "sähköistetään" pariston avulla ja varistellaan maisemaliimalla siveltyyn maastopohjaan. Itselläni on Nochin GrassMaster, mutta vastaavia laitteita on saatavilla muiltakin valmistajilta. Kyseinen laite on kuulema helppo tehdä itsekin. Varistin on…

Maisemapohjan maalauksen jälkeen piirsin tussilla maisemapohjaan rakennusten ja maanteiden paikat vuoden 1780 kartan mukaisesti. Sommittelu on hyödyllistä tehdä, sillä se auttaa pienoismallin kokonaiskuvan muodostamisessa ja samalla voi tarkistaa, asettuuko kaikki kohdalleen niin kuin on suunnitteluvaiheessa ajatellut. Ensimmäisenä varsinaisista maisemointitöistä tein maantiet. Maanteiden ja kääntöpaikan pohjiksi sahasin 3 mm:n kovalevystä suikaleet, joiden reunat viistettiin. Kovalevysuikaleet liimattiin alustaan puuliimalla. Tämä tapa ei ole kovin suositeltava, sillä puuliima pyrkii vääntämään kovalevyn reunoja kippuraan. Yritin ehkäist…

Espoon terveyslähteen rakennusten piha-alueista tehdään niittymäisiä ruohokenttiä, jotka ovat kyllä hoidetut ja niitetyt, mutta eivät kuitenkaan puistomaisen huolitellut. Kylpyläalueen ulkopuolelle mahtuu myös hieman niittyä ja peltoa. Kaikki piha-alueet, niityt ja pellot tullaan tekemään GrassMasterilla. GrassMasterilla tehtyjen ruohikoiden ja heinikoiden alta pilkistää maapohja, jonka väritykseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä maapohjan väri antaa heinikolle oman säväyksensä. Aikaisemmin olen maalannut maapohjan vihreänruskealla tavallisella lateksimaalilla.Tällä kertaa kokeilin WoodlandScenicsin pigmenttejä, joilla olen maalaillut…

Espoon terveyslähde sijaitsi tasaisella pellolla, jossa ei ollut suuria korkeuseroja. Maa vietti ehkä hieman lähellä sijaitsevaa jokea kohti, mutta tämän tarkempaa tietoa minulla ei ole maanpinnan muodostuksesta. Korkeuseroja pohdiskellessani käytin apuna myös nykyaikaisia karttoja, joihin on merkitty mitatut korkeuskäyrät. Käyrät eivät ehkä kerro oikeaa tietoa, mutta antavat jonkinlaista osviittaa. Maisemapohjan yksi nurkka on dioraaman korkein kohta, josta maasto laskeutuu hyvin loivasti vastakkaiseen nurkkaan. Lasku on noin 25 mm eli reilut kaksi metriä luonnossa. Dioraamassa näin vähäinen lasku on aika vaikea havaita -kenties olisi…

Dioraaman suunnittelutyön jälkeen voitiin aloittaa varsinainen rakentaminen. Dioraama ei ole valtavan kokoinen (660x1090 mm), joten maisemapohjan materiaaliksi päätettiin valita FinnFoam-lämpöeristelevy. Eristelevy on suulakepuristettua polystyreeniä, jota käytetään yleisesti erilaisissa rakentamisen eristetöissä. Eristelevyä on helppo työstää ja muokata ja rakenteesta tulee kevyt ja joustava. Eristelevy on edullista, sitä saa useilla eri paksuuksilla sekä pontattuna taikka ilman. Lisäksi levyä on helposti saatavilla tavallisista suuremmista rautakaupoista. Tässä työssä käytettiin 30 mm:n paksuista ponttaamatonta levyä, jota liimattiin…

Alussa on aina läjä sekavia ajatuksia, epämääräisiä mielikuvia ja taustalla hiipivä mallinrakentajan epätoivo. No, se nyt on vain sellainen tunne, joka alkaa haihtua muutaman neuvonpidon, ideoinnin, lähdeaineiston keräämisen ja suunnittelun jälkeen. Museo työn tilaajana määritteli pienoismallin teeman ja aikakauden ja suurin piirtein sen ulkoiset mitat. Mittakaava oli vielä alkuvaiheessa avoin, mutta pienoismalli ei saisi olla kuitenkaan valtavan kokoinen. Pienoismallissa pitäisi näkyä terveyslähteen rakennukset eli kaivohuone, kaivomestarin virka-asunto ulkorakennuksineen (aitta, navetta), pari käymälää ja pellon reunassa oleva lato. Lisäksi…