Ihan kivan näköisen D9R puskutraktorin olet rakentanut. Oletko tutkinut kuviasi tarkkaan ja vertaillut niitä nettikuviin? Olet varmaan huomannut, että IDF:llä on kolmea eri D9 versiota käytössä, joissa kaikissa on panssarointi ja ylös nostettu vetopyörä, niissä on aika paljon eroja, kun niitä kuvia tarkemmin tutkiskelee.
Minulla on myös työn alla tämä samainen laite, omani kuvaa Etelään, Negevin autiomaahan sijoittuvaa yksilöä ja ainakin hallussani olevien kuvien pohjalta uskallan väittää, että laitteiden kuluminen on todella julmaa. Kulumisessa on tosin eroja palveluspaikan suhteen, esim. pohjoisessa kalusto näyttää kuluvan eri tavalla kuin etelän karussa hiekkaerämaassa.
Ainoa asia mikä pistää silmään, on kattoluukun sisävärin valkoinen. Luukut yleensä maalataan sisäpuolelta ulkovärillä, jotta ne eivät aivan hirveästi paista silmään, silloin kun ne ovat avattuina. Muuten kivasti rakennettu ja pintakäsitelty malli.
Etusivu 
Galleria Mallit: sotilaskalusto 1946–
D9R "Doobi"
IDF 2005
Miljoonalaatikosta kaiveltu mutantti mittasuhteita antamassa.
IDF:n pioneerit ovat antaneet D9R:lle lempinimen "Doobi",joka tarkoittaa teddy karhua. Myös USA:n armeija hankki joitakin kappaleita D9R puskutraktoreita käytettäväksi Irakissa. Sellaisesta on tällä sivustolla jo hieno malli nähtykin. Joitakin mittatietoja aidosta laitteesta:
pituus: 8,1 metriä
leveys: 4,5 metriä
korkeus: 4 metriä
moottori: 405 hevosvoimainen CAT 3408C dieselmoottori
paino: 62 tonnia
D9R kykenee työntämään 33,5 kuutiometrin kokoista/seitsemänkymmenneljän tonnin painoista kappaletta. Puhtia siis piisaa ihan kiitettävästi.
Meng teki mielestäni todella hienon teon julkaistessaan tämän rakennussarjan. Työskentelin vuoden 2006 lokakuusta tasan vuoden ajan Libanonissa. Kerran työmaalle siirtyessämme näin tällaisen hirviön möyrivän rajan toisella puolella. Piti ihan hetkeksi pysähtyä kollegojen kanssa ihmettelemään. Meng pääsi yllättämään ns. puskista julkaistessaan tämän mallin. Huomasin mallin ilmestymisen ensimmäistä kertaa Combat Modelsin nettisivuilla. Otin siltä seisomalta puhelimen kouraan ja tilasin yhden kappaleen. Rakentelun aloitin heti laatikon auki saatuani. No,hetken aikaa piti sentään ohjeita ja valurankoja ihmetellä… Osajaon suunnittelusta Meng ansaitsee kunniamaininnan. Malli koostuu rungosta,repijästä,ohjaamosta,puskulevystä,ja telakoneistoista sekä tietysti teloista. Nämä on repijää lukuunottamatta mahdollista rakentaa ja maalata erillään ja yhdistää valmiiksi malliksi viimeisenä työvaiheena. Pääkomponentit ovat myös melko hyvin jaettu omiin valurankoihinsa.
Osien yhteensopivuus oli pääosin erinomaista. Muutamista ongelmakohdista selvisi osien huolellisella kuivasovittelulla ja pienellä hiomisella. Mallin ehkä työläimmät vaiheet olivat ohjaamon sisäpuoli,telat sekä hydrauliikkasylinterit. Ohjaamon sisäseinissä oli melko reilusti hiontaa ja kittiä vaativia ejektorin jälkiä. Osaan jäljistä riitti pelkkä hiominen. Jäljet olivat kuitenkin onneksi helpoissa paikoissa. Hydrauliikkasylinterien saumat vaativat useamman kittaus ja pohjamaalauskerroksen,ennenkuin olin jälkeen tyytyväinen. Ohjaamon katon sovite on sen verran tiukka,että en käyttänyt siinä edes liimaa. Samoin ohjaamon sovite runkoon. Ohjaamon laseiksi tarjolla on kirkkaat ja siniseksi sävytetyt vaihtoehdot. Itse valitsin sinisiksi sävytetyt. Lasien asentamisen ajankohta aiheutti hiukan pähkäilyä. Maalasin ensin ohjaamon sisäpuolen sekä karmien sisäpuolet. Seuraavaksi suljin aukot maskiteipillä ja maalasin ulkopinnan. Laseja asentaessa saa olla tarkkana,ettei niihin tule sormenjälkiä. Meng on kyllä suojannut lasit molemmilta puolilta kalvolla. Lasit on mahdollista irroittaa valurangasta antaen kalvon olla paikallaan. Itse käytin asentaessa vielä varmuuden vuoksi kumihanskoja. Lasien asennuksen jälkeen suojasin ne maskiteipilla. Telakengät koostuvat kolmesta osasta ja jonkin aikaa meni pähkäillessä,ennen sopivan rakennustekniikan hoksaamista. Telat on mahdollista rakentaa täysin toimiviksi.
Samoin muuten puskulevy ja repijä.
Maalaustyöt aloitin hydraulisylintereistä,puskulevystä ja repijän metallille kuluneesta "kynnestä". Ensimmäiseksi tuli pohjamaalaus Tamiyan fine surface primerilla spraypullosta suihkutellen. Tämä paljasti hydraulisylinterien vaativan vielä hieman lisää kittausta. Seuraavaksi päälle tuli Alcladin kiiltävän musta pohjamaali. Hydrauliikkasylinterien työntövarret maalasin Alcladin chrome sävyllä. Puskulevyyn ja repijään käytin Alcladin gun metal,steel ja chrome sävyjä. Alcladin maaleja käytin tässä mallissa ensimmäistä kertaa. Suuret kiitokset Ari Honkoselle Alcladin maalien suosittelusta ja neuvoista käytön suhteen. Onnistui nyt kerralla ilman yritystä ja erehdystä. Tikkakosken kuukausittaisissa kerhoilloissa käynti kannattaa kyllä aina. :) Sain myös kuulla,että chrome sävy ei oikein pidä maskiteipistä. Suojasin sylinterien työntövarret pyörittämällä ympärille ensin paperia ja vasta sitten maskiteipin. Seuraavaksi puskulevy ja repijän kynsi saivat päälleen pari kerrosta hiuslakkaa.
IDF:n käyttämän värisävyn sekoitin Tamiyan akryyleistä seuraavalla reseptillä: 1 osa XF-20 medium grey,1 osa XF- 27 black green,1 osa XF-49 khaki ja 1 osa XF-57 buff sävyjä. Reseptin bongasin Armorama nettisivustolta. Ennen maalaustöitä tuli tutkittua Libanonissa ajamistani työkoneista ottamiani kuvia. Auttoivat hahmottamaan hyvin,kuinka maali kuluu pois esim. puskulevystä. Ensimmäisiksi maalasin puskulevyn ja repijän. Tämä oli toinen kerta,kun kokeilin hiuslakkatekniikkaa ja tällä kertaa lopputuloskin oli melko onnistunut. Seuraavaksi puskulevy ja repijä saivat päälleen suojaavan mattalakka kerroksen. Sitten olikin loppujen osien vuoro saada maalia päälleen. Tämän jälkeen maalasin erilaisia naarmuja ja chippauksia. Pidin nämä melko maltillisina,sillä netistä katsomieni kuvien perusteella IDF näyttäisi pitävän oikeista laitteista hyvää huolta. Seuraavaksi pintaan tuli kiiltävä lakka ennen siirtokuvia. Siirtokuvat istuivat paikoillen hyvin Microsolin pehmentimen avustuksella. Tämän jälkeen jatkoin maalaustöitä öljyvärien kanssa. Sitten oli vuorossa mallin mattalakkaus. Kuraa lätkin pintaan Migin pigmenteillä. Pidin tämänkin vaiheen suhteellisen maltillisena,sillä en halunnut peittää mallia paksun kurakuoren alle. Puskutraktori ei myöskään ole mikään pikakiituri,joten telat heittävät ilmaan huomattavasti vähemmän rapaa,kuin panssarivaunuissa. Telat pohjamaalasin tummanharmaalla,jonka päälle kuivasivelyä Humbrolin gun metal sävyllä. Kuraa samoilla pigmenttisävyillä,kuin muuhunkin malliin. Lopuksi kuivasivelyä tarvittaviin kohtiin Humbrolin silver sävyllä. Tämän jälkeen yhdistin osakokonaisuudet valmiiksi malliksi. Telat kannattaa laittaa paikalleen ennen puskulevyä. Viimeiseksi lisäsin reippaasti voiteluaine tahroja tarvittaviin paikkoihin. Poistin maskiteipit ikkunoista sekä hydraulisylinterien ympäriltä ja totesin mallin valmiiksi.
Täytyy sanoa,että tämä oli todella mukava projekti jo ihan tavanomaisuudesta poikkeavan aiheensakin puolesta. Oli ensimmäinen,mutta ei varmasti viimeinen rakentamani Mengin malli. Pääsin kokeilemaan paljon itselleni uusia juttuja,joista Alcladin maalit vain yhtenä. Välillä piti malttaa jättää malli jäähylle,kunnes sai pähkäiltyä ratkaisun johonkin eteentulleeseen pulmaan. Joitain juttuja saattaisin nyt tehdä toisin,mutta olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Suosittelen tätä Mengin helmeä lämpimästi kaikille modernista kalustosta kiinnostuneille rakentajille. Ainoa asia,josta nipotan löytyy ohjaamoa kiertävistä työskentelytasoista. Olisipa vaihtoehtona ollut myös alas käännetyt tasot. Ei ehkä mikään kaikkein helpoin rakennettava,mutta lopputuloksena on todella massiivinen malli. Innostuisipa Meng tai joku muu valmistaja tekemään mallin vielä modernista pyöräkuormaajasta ja telakaivinkoneesta…Kaikenlaista palautetta otetaan mieluusti vastaan.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
