Pienoismallit.net

Martin Marauder B-26 B-50-MA

"Victory Read" K5-B

Vain parikymmentä vuotta 1. suuren maailmanpalon jälkeen, jo ennen 40-luvun vaihtumista, maailmalla oli merkkejä tulevista, ehkä isommistakin rähinöistä. Niinpä mm. Yhdysvaltojen lentokoneteollisuus suunnitteli kovaa vauhtia uusia joko suurempia tai pienempiä sotalentolaitteita. Lentokonetehdas Glenn L. Martin Company kantoi kortensa kekoon ja esitteli v.1939 uuden kaksimoottorisen keskiraskaan pommikoneen, tyyppimerkinnällä Martin Model 179.
Kone osoittautui lentoarmeijalle sopivaksi ja parisataa pantiin tilaukseen. Kone oli nyt nimetty Martin Marauder B-26.
Alkuvaihe oli B-26:lle kuitenkin vaikea. Suuren siipikuormituksen ja tätä kautta suuren laskeutumisnopeuden myötä koneelle aiheutui useita onnettomuuksia, niin että se nopeasti sai käyttäjiensä puolelta nimen "The Widow Maker" -Leskentekijä. Muitakin lisänimiä oli, osa niistä painokelvottomia.

Kehityksen myötä, (mm. siipeä pidennettiin lähes pari metriä) sekä varsinkin lentäjien koulutuksen ansiosta, B-26 kehittyi kuitenkin lopulta luotettavaksi pommikoneeksi ja toimi sittemmin tuhansissa pommitusoperaatioissa kaikilla sotanäyttämöillä. Marauder B-26 sai lopulta mainetta parhaana "takaisin kotiin"- lentokoneena, eli sillä oli kaikkein korkein tehtävistä palaamisprosentti, muukaanluettuna kaikki sotatehtävissä olleet lentokoneet toisessa maailmansodassa.

Mallisarja on Hasegawan 6-7 vuoden takaista tuotantoa ja mitoiltaan ja rakenteeltaan tyypillistä Hasegawa-laatua. Kuten lähes kaikissa nokkapyöräkoneissa, painoa saa värkätä keulaan melko tavalla. Keulan lasituksen myötä tiloja ei liiemmin ole, mutta moottorikondooleihin, tuliseinien taakse saa parikymmentä grammaa/ moottori helposti tarvittavaa lisäpainoa. Maalit Revelliltä ja Xtracrylixiltä.
Mallin esittämää "Victory Read" konetta lenteli capt. Owen Reeder miehistöineen Euroopan taivaalla kesällä 1944.

Kommentit

Sikahieno, eritoten lohkeillut maalipinta.

Millaisissa tehtävissä kyseinen "Victory Read" oli? Marauder on kuitenkin verraten pikkanen pommari, joten se ei varmaan hirveästi tehnyt massapommituksia Saksan kaupunkeihin?
Raimo Leino 28.12.2013 17:01 Vastaa lainauksella
Noh, kyseinen mallin tekijä on todella pitkän linjan mallari, joten arvostelu sitten sen mukaan.
Olisivatko ihan oikeasti maalanneet tuon reunimmaisen valkoisen D-Day raidan siten, että laskeutumisvalojen pleksikupu on ensin irrotettu? Kiireessähän nuo maalattiin? Moottorikondolien etureunojen kulumat näyttävät nyt jotenkin pehmeiltä & maalatuilta.
Antennilangat puuttuvat.

Jenkkien näkemys "Olive Drab" värisävystä näyttää kyllä hyvältä.
Raimo Leino 28.12.2013 17:02 Vastaa lainauksella
Jussi Mänttäri kirjoitti:
Sikahieno, eritoten lohkeillut maalipinta.

Marauder on kuitenkin verraten pikkanen pommari, joten se ei varmaan hirveästi tehnyt massapommituksia Saksan kaupunkeihin?
Marauder oli lähinnä "strafer" - siis iskettiin melko matalalta ja annettiin runsaan aseistuksen laulaa.
Pertti Mela 28.12.2013 17:23 Vastaa lainauksella
"Victory Read" kuului USA:n 394:th pommitusryhmään, jonka sijoituspaikka oli Englannissa, Borehamissa ja myöhemmin 1944 kesällä Holmsley Southissa. Kentät olivat luonnollisesti RAF'in kenttiä. 394 pommitusryhmän koneet (joiden tunnus oli valkoinen diagonaaliraita sivuperäsimessä) operoivat pommittaen eri tyyppisiä maakohteita, siltoja, varastoja, rautateitä jne. sekä Saksassa että Ranskassa.
Konehan on kyllä täydellisesti tehty maalipintaa myöten ja nuo maalipinnan lohkeamat ovat kuin piste i-pääle toteutettu. Ainoa asia mikä pistää silmään niin olisin kauvannut tuohon nurmenpintaan rekaiden jättämät painautumat ja sekä öljyn tippumis jäljet mootorien alle.
Minulle on aivan sama esittääkö malli juuri liukuhihnalta tullutta puhtoista tai käytön jäljiltä rapistunutta konetta, pääasia on näyttääkö se minun silmissäni esitetyssä muodossaan "aidolta". No, tämä näyttää. Itse kone hienoa työtä kaikin puolin. Alusta ei vaikuta arveluihini, katselen konetta. Olet laittanut aikaisemminkin saitille hienoja malleja eikä tämäkään tasoa laske. xxxx
On se jenkkipossun kaunis,muutamaa pientä unohdusta lukuun ottamatta.
vanhennus ja kulumat ovat tosi onnistuneet.
Työn ja teon laatu on erittäin hyvä,alusta on vain alusta,ehkä ei edes loppullinen.
Kai se pleksin saa irti,ja tarvitaan laskeutisvaloa varmasti.
Oli noilla mekaanikoilla ehkä taitoa maalta taitavasti raidat.
Pertti Mela 29.12.2013 00:27 Vastaa lainauksella
Raimo Leino kirjoitti:
Noh, kyseinen mallin tekijä on todella pitkän linjan mallari…
Olisivatko ihan oikeasti maalanneet tuon reunimmaisen valkoisen D-Day raidan siten, että laskeutumisvalojen pleksikupu on ensin irrotettu? Kiireessähän nuo maalattiin?
Antennilangat puuttuvat.
Raimo on todella tarkka. Vaikka en oikein tiedä mikä on pitkä linja? Aloitin muovimallien teon Joulukuussa 2009, eli melko tasan 4 vuotta sitten. Toki olen monenlaista laitetta ja vempelettä rakennellut sitä ennen jo vuosikymmeniä, ehkä siitä se pitkä linjaus…
Vasemman siiven valo ei suinkaan ole pohjaltaan valkoinen, vaikka siltä se näyttää. Pohja on tehty alumiinifoliosta kuvaten näin lampun heijastinta. Ehkä kolmoskuvassa paremmin erottuu.
Antennia en tähän osannut asennella. Löysin kyseisestä koneyksilöstä melko hyvän referenssikuvan, jossa ei lankoja näkynyt. Ei siis tässäkään.
Hieno pommikone on syntynyt. Kuluneisuus on taidolla toteutettu. Meinasin ensin sanoa, että pinta on minusta liian kiiltävä, mutta mitä enenmmän noita kuvia katselee, sitä paremmalta se alkaa näyttää juuri tuollaisena.

Tuo alusta jotenkin tökkii vähän. Kun on näin näyttävästi kulahtanut kone, niin näyttäisi mielestäni paljon paremmalta, jos alusta olisi samaa maailmaa, esim. vaikka pölyistä kiitorataa, eikä geneeristä tasaista ruohomattoa.
Nämä jenkkihärpäkkeet ei koskaan ole kolahtanut itselleni muuta kuin lw:n tykinruokana,
mutta olet Pertti kyllä luonut todella kauniin sellaisen;-)
Tosin kohdallasi se ei ole varsinainen yllätys…
Ja kiitos alustasta,
Mikko :-D