Pienoismallit.net

Mosquito FB.VI

HX922

Hankin tämän mallin hävyttömän halvalla jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt uskalsin tarttua härkää sarvista ja ryhtyä töihin. Mitään kiirettä en aio pitää - tämä on kokoluokaltaan minulle sen verran ainutkertainen tapaus, että rakentelen hitaasti ja huolella, yksityiskohtia lisäillen.

Valitsemani yksilö on Group Captain Percy Charles Pickardin lentämä kone. Pickard navigaattoreineen sai surmansa hyökkäyksessä Amiensin vankilaan 18. helmikuuta 1944. Tämä operaatio Jerikon nimellä jälkeenpäin tunnetuksi tullut hyökkäys oli hävittäjäpommittaja-Mosquitoille tyypillinen matalalta suoritettu nopea hyökkäys, jonka tarkoitusperistä on keskusteltu paljonkin. Hyökkäyksessä kuoli myös vankeja joiden vapauttamiseksi hyökkäys tehtiin, mutta ilmeisesti joku tai jotkut vangeista olivat niin tärkeitä että tällainen valinta tehtiin. Jos vankilan muurien murtaminen pommeilla ei olisi onnistunut, niin itse vankilaa olisi pommitettu.

Pickard lensi hyökkäyksen toisessa aallossa 464. laivueen mukana, vaikka ilmeisesti itse kuuluikin 487. laivueeseen. Se, pommittiko Pickard myös itse vankilan muureja tai vartiorakennuksia on hieman epäselvää, mutta ajattelin laittaa koneeseen pommikuorman myös siipiin. Miksi ihmeessä yksi kone olisi lähtenyt matkaan ilman pommikuormaa, jos mukana oli joka tapauksessa myös yksi aseeton tiedustelukone ja jos onnistuneen hyökkäyksen vaihtoehtona oli koko vankilan pommitus ja liittolaisten kuolema? No, joka tapauksessa Pickard jäi kaartelemaan selvittääkseen oliko hyökkäys onnistunut ja radioi onnistumisesta neljälle 21. laivueen koneelle, joiden tehtävä koko vankilan tuhoaminen olisi ollut. Pian tämän jälkeen läheiseltä kentältä nousseet JG 26:n FW 190:t tavoittivat Pickardin. HX922:n pyrstö ammuttiin irti, ja kone syöksyi pellolle tuhoutuen täysin. Elokuva 633 Squadron perustuu (löyhästi) tähän hyökkäykseen - jos haluaa nauttia Merlinien pauhusta tämä kannattaa ehdottomasti katsoa. Tosin käytetyt koneet ovat kömpelöhkösti naamioituja lasinokkaisia Mosquitoja eivätkä aitoja FB.VI-variantteja, mutta vähät siitä. Sentään yksi tällainen (KA114) lentää nykyään.

Jonkin verran lisäosiakin olen hankkinut. Harmillista, että erittäin hyviä resiiniosia tähänkin malliin tehnyt Paragon ei ole enää toiminnassa, eikä heidän osiaan kuten laskutelineluukkuja ja konekiväärien ammusvöitä löydy oikein mistään. Tai jos löytyy, niin hinta on tolkuton. Mutta joitakin lisäpalikoita on kuitenkin tarkoitus käyttää - niistä tarkemmin sitä mukaa kun työ etenee.

Lähteitäkin on löytynyt jonkin verran. Squadron/Signalin kirjat, lukuisat muut rakennusblogit ympäri maailmaa ja etenkin Dave Brownin mainio, mainio kirja Mosquito FB.VI - Airframe, systems and wartime RAF usage.

EDIT: Enpä laitakaan siipiin kuormaa. Sarjanumeronsa perusteella HX922 kuuluu FB.VI:n ensimmäiseen "sarjaan", ja kykenee kantamaan vain 250-paunaiset pommit siivissään. Kakkossarjalaiset voivat vahvistettuine siipineen sitten ottaa isomman kuorman. Toki tuohon voisi lisätä ne siipien vahvistuksetkin, en tosin tiedä miten helppoa ne oli asentaa jälkikäteen… Päätöksiä, päätöksiä.

merkinnät

Oli melkoinen homma saada nuo valkometalliset laskutelineet pysymään kasassa, semminkin kun kokoamisen aikana niihin kohdistui lievää vääntöä vaikka miten yritti olla varovainen. Siinä missä muovinen osa joustaa metallinen ei, ja jousto löytyy sitten <RAKS> liimasaumasta. Totesinkin parin pura ja kokoa -harjoituksen jälkeen varminta olevan käyttää epoksiliimaa. En ole vielä kokeillut telineiden kestävyyttä tositoimissa, sillä moottorigondolit eivät ole vielä valmiit eikä telineitä näin ollen ole lukittu ala-asentoonsa. Ennen moottorigondolien liimaamista siipiin täytyy vielä detaljoida pommikuilu - sinne tulevat komponentit ovat…
Eri osakokonaisuudet alkavat vähitellen valmistua, ja kohta on aika katsoa pysyykö Mosquito pyörillään - mutta se on vasta seuraavan merkinnän aiheena. Laskutelineet alkavat olla jo kasassa, ja kunhan tuliseinät on detaljoitu on aika testata rakenteen kestävyyttä. Mutta ennen sitä putkia jos jonkinlaisia.
Olen valmistellut eri osakokonaisuuksia ja taistellut samalla valkometallisten laskutelineiden kanssa. Ongelmana ovat olleet telinevarsien väliin tulevat ristikkotuet, toinen X:n ja toinen A:n mallinen - ne juuttaat eivät suostu pysymään kiinni vaan heti jos niihin kohdistuu pienikin vääntö telinevarsien liikkuessa vähänkään eri suuntiin, niin RAKS vaan. Telinevarsia ei vielä ole lukittu paikalleen koska niitä ei ole vielä asennettu… Tuet ovat kiinni pikaliimalla, jos tuo ei auta nin täytyy hommata kaksikomponenttiepoksia. Mutta kuten kuvista näkyy, niin edistystäkin on tapahtunut!
No niin, taas työn touhussa. Kesä tuli pidettyä tauko mallailusta - tiedä sitten miksi, mutta ei vain napannut. Syyskausi alkoi valkometallisten laskutelineiden tilaamisella, ilmeisesti alkuperäiset olivat olleet säilytyksessä jotenkin huonossa asennossa ja resiinipyörän paino oli vääntänyt yhden osan rikki varsin kriittisestä paikasta… Mutta laskutelineistä lisää ensi kerralla, tässä vain hieman pieniä juttuja.
Ennen mallariksi hurahtamistani ymmärsin skrätsäämisellä sen, mitä 80-luvun alun hiphopparit ja muutkin muotia seuraavat tekivät levysoittimilla. Siis vinyylilevyn raaputtimilla. Yksi tämän sarjan heikoimpia kohtia mitä detaljeihin tulee on laskutelinekuilu, siellä kulkee putkea jos jonkinlaista ja ensimmäistäkään ei sarjassa ole. Katsotaan mille tasolle vien tuon detaljoinnin, mutta alkuun on ainakin päästy.
Huhhuh. Olihan tuo aika mielenkiintoista pujotella noita eri putkia sinne tänne moottorien ympäri, ne kun olivat yleensä vain yhdestä kohdasta kiinni itse moottorissa eikä liitos ollut mitenkään vahva. No, valmiiksi tulivat - en tosiaan jaksanut itse väsätä mitään ylimääräisiä detaljeja. Se tavallinen tarina mitä pintakäsittelyyn tulee, eli perusvärin päälle kiiltävä lakka, litkutusta, mattalakka, kuivaharjausta ja loppukasauksen päälle vielä puuterointia Tamiyan "meikkilaatikoilla". Laskutelineet on myös otettu työn alle. Kumikerroksista koostuvan iskunvaimennuksen sisältävät jalat on otettu ensin käsittelyyn, ne täytyy maalata ja…
Moottorit ovat mielestäni yksi tämän sarjan parhaista puolista. Toki noihinkin saisi varmasti väsättyä lisää detaljeja, mutta minulle nuo riittävät ihan sellaisenaan. Tulen jättämään toisen moottorin näkyville, huonommin onnistunut päätyy peltien alle. Yksi sarjan ehdottomasti huonoimmista puolista onkin sitten hermeettinen määrä ejektorinjälkiä, varsinkin moottorigondolien sisäpuolilla. Varmaan reilut parikymmentä pientä pyöreää jälkeä per osa… Yritin ensin kitata niitä näkymättömiin, mutta se ei jotenkin ottanut luonnistuakseen. Varsinkin moottoritilan sisäpintä oli sikäli haastava, että jäljet olivat vain hieman itseään suurempien…
No, kun vauhti on päällä niin antaa mennä vaan. Rungon ja siipien hiomisen lisäksi pari pientä kohdetta on edistynyt, nimittäin kannuspyörä ja siipien navigointivalot. Myös ID-valot saivat uutta väriä päälleen. En ole vielä sovittanut siipiä runkoon, joten tässä vaiheessa olen vielä optimistinen niiden yhteensopivuuden suhteen.
Hitaasti, hitaasti. Ei edelleenkään mitään kiirettä tämän kanssa - tätä ette varmasti näe Model Expossa 2014… Runko, korkeusvakaajat ja sivuperäsin ovat nyt yhtä. Loppujen lopuksi yllättävän vähällä kitttaamisella selvittiin, tosin lopullinen viimeistely puuttuu vielä. Samoin siivet ja siivekkeet ovat valmiina kiinnitettäviksi runkoon, mutta sitä ennen yritän ravistaa vähintäänkin keskikokoisen apinan hartioiltani. Se apina on nimeltään hydrauliikkahässäkkä. No, ensimmäiset askeleet senkin suhteen on otettu. Johto kerrallaan vain. Siipiin päätin sitten kuitenkin tehdä vahvikkeet jotka oikeammin kuuluisivat myöhempiin Mosquitoihin, mutta…
No niin, ohjaamo alkaa olla valmis ja seuraavana isona vaiheena onkin rungonpuolikkaiden yhdistäminen. Sitä ennen kuitenkin vielä jonkin verran valmistelua, ajattelin esimerkiksi kasata kannuspyörän ja varmistaa että se istuu paikalleen ilman ongelmia. Lisäksi harkinnassa on vielä tähystäjän lisäpanssarin väsääminen - tosin ennen sitä täytyy lisätä hieman johtoja istuinten takana olevalle "hyllylle". Ennustukseni siitä että runko tulee kasatuksi ennen joulua taitaa pitää aika hyvin kutinsa…
Jossakin vaiheessa mietin, että hyvä jos saan rungon nippuun ennen joulua. Tuo voi olla itse asiassa aika realistinen tavoite… No, ohjaamon lattiarakenne alkaa olla loppusilausta vaille valmis, ja seiniä on jo käsitelty jonkin verran. Kaikenlaisia uusia tekniikoita on tullut kokeiltua, ja ilokseni olen huomannut sormien taipuvan jonkin verran aivojen käskytykseen - toki parannettavaa on. Niinhän sitä aina. Mutta skrätsinä rakennetuja osia ja lisäyksiä tässä on jo nyt varmasti enemmän kuin aiemmissa malleissani yhteensä.
Etenee, etenee. Yhtenä mielenkiintoisena piirteenä tässä mallissa ovat varsin tiukat sovitteet, eli jos osassa A oleva pykälä pitää saada osassa B olevaan koloon, niin koko sovituksen voi unohtaa jos pykälässä tai kolossa on hitustakaan maalia. Ja kun siveltimellä tulee vielä väkisinkin hieman paksumpi maalikerros kuin ruiskulla, niin on tässä saanut hieman rapsutella ylimääräisiä maaleja pois. Mutta hauskaa tätä on ollut tehdä!
Kuten arvata saattaa, niin ohjaamon kanssa riittää askarreltavaa. Yritän tehdä yleisilmeestä jossakin määrin kulahtaneen ja lisäilen pieniä yksityiskohtia sinne tänne. Näissä kuvissa on vielä kiiltävä lakka, mattalakka on tulossa toki kunhan muitakin osia saan lisäiltyä. Joitakin pieniä paikkamaalauksiakin tarvitaan, Vallejon akryylien pysyvyys pohjamaalatullakin pinnalla kun jättää hieman toivomisen varaa. Kauniisti sanottuna. Projekti etenee, hitaasti mutta varmasti! Ja päivän EPM-luku on 70.
Mosquito FB.VI:ssä on molempien siipien alapuolella varsin näkyvät laskeutumisvalonheittimet, jotka laskeuduttaessa kääntyvät näyttämään eteenpäin. Sentään en tehnyt noista toimivia (ihan kuin se oikeasti olisi onnistunutkaan), tosin pientä tuunausta ne kaipasivat. Mutta eräs valaisimiin liittyvä asia sarjasta puuttui kokonaan, nimittäin ID-valot joita tulee kolmin kappalein rungon alle. Punainen lähelle pommiluukkuja, vihreä ja keltainen parina jonkin verran taaemmaksi. Mikään ID-valoista ei tule rungon keskilinjalle, sillä Mosquiton runko koottiin vähän kuten pienoismallinkin runko, kahdesta puolikkaasta. Keskilinjalla oli siis rakenteen…