Pienoismallit.net

Honda S800 Roadster

Pikkukiukku

1962 Honda Motor Co. päätti laajentaa moottoripyöristä myös autoteollisuuden puolelle. Tuloksena syntyi '63 esitelty S500, pieni kaksipaikkainen urheiluauto. Koska Honda oli jo aiemmin valmistanut moottoripyöriä, oli urheiluauton valinta ensimmäiseksi automalliksi ilmeinen valinta, tällöin kun saatiin hyödynnettyä tehtaan tietämystä korkealle kiertävistä koneista ja urheiluautoon sopivista ratkaisuista. S500 oli aikanaan erittäin edistyksellinen: erillisjousitus joka pyörässä sekä DOHC-tyyppinen kahdella nokka-akselilla ja neljällä venttiilillä varustettu moottori olivat aikalaisissaan harvemmassa kuin kanalla hampaat. Uutta oli myös, että jokaisella sylinterillä oli oma kaasuttimensa. S500 (531 cm3) korvattiin heti seuraavana vuonna S600:lla (606 cm3), joka oli muuten käytännössä identtinen hieman isompaa moottoria lukuunottamatta.

1965 Honda julkisti S800:sen (791 cm3), jota oli edeltäjiinsä nähden päivitetty, mm. isommalla moottorilla sekä muutamilla mukavuuksilla kuten radiolla. Hondan moottoripyörätausta näkyy hyvin autojen teknisessä toteutuksessa, ehkä erikoisimman ollessa voiman välittäminen taakse ketjuvedolla. Voimansiirto oli perinteinen etumoottori ja takaveto, mutta perä oli poikkeuksellisesti penkkien alla, josta lähti vielä ketjuveto takapyörille. 1969 autoon vaihdettiin perinteinen jäykkä taka-akseli ja viimeiset n.700 autoa valmistui tällä konstruktiolla.

Auto oli hyvin pieni: pituutta vain 3,3 metriä ja leveyttä vain 1,4 metriä. Painoakin oli vain 750 kiloa. Tosin auton paino(ttomuus) ja 70 hevosvoimainen kone saivat auton 0…100km/h vain 13 sekunnissa ja huippunopeuttakin kertyi 170 km/h.

Nettiä selailemalla löytyi joitakin aikalaisia mainoksia yms. Yhdessä mainoksessa luvattiin, että "voit ajaa yli 100 mph - jos uskallat". Hondan S-sarja oli aikanaan lähes kenen tahansa tunnistettavissa vaikka autoa ei nähnyt: moottoreissa oli punaraja 10 000 kierroksen kohdalla, joka tarkoitti arkiajossakin korkeita kierroksia. Esimerkiksi tällä videolla kuuluu kun kone ottaa sen 9 tonnia…

Honda ei rakentanut yhtään S-roadsteria liki kolmeenkymmeneen vuoteen, ennenkuin 1999 julkaisi S2000:sen.

Malli oli mukava rakentaa, kuten Tamiyalaiset ovat ainakin minulla yleensä olleet, siirtokuvien kanssa tuli ainoat ongelmat: olivat niin vanhoja että murenivat kastettaessa palasiksi. Oikeastaan muut paitsi mittariston sain pelastettua edes jotenkin. Auto on rakennettu välipalana suoraan laatikosta, ei tämäkään silti vain ravistelemalla tuntunut kasautuvan. Maalipintaan en ole täysin tyytyväinen, mutta parempaan en pystynyt. Kai sen täytyy vain kelvata.

Kuvista en osaa sanoa kovin paljon, järjestelmäkamera ei ole ainakaan paras tähän tarkoitukseen.
Heittäkää rohkeasti kommenttia, aina ja varmasti jossain on parannettavan varaa.

Kommentit

paavo p. 1.4.2013 18:59 Vastaa lainauksella
Upeahan tuo, ei voi moittia :-).
Hieno Honda! Maalipinta on ainakin kuvissa tosi siisti, eli en ehkä huolehtisi siitä, enkä kyllä mistään muustakaan, tosi siististi tehty. Ehkä ikkunankarmin maalinrajat voisi olla hieman tasaisemmat, mutta muuten täysi kympin suoritus.
Tuulilasin alareunan musta raja kiemuroi, ainoa näkyvä vika. Hieno auto.
Hieno Honda! Tuulasin alareunan musta raja kyl vähän kiemuroi. Muuta moitittavaa en löydä tästä mallista. :)
Näin jälkeenpäin ajatellen en itseasiassa tiedä miksen käyttänyt maskiteippiä siinä. Taisi olla meinaan ainoa paikka jossa sitä en käyttänyt.