T-26 B mittakaavassa 1:6

Viimeisimpänä työvaiheena oli sitten elektroniikan asennus runkoon.

Telakoneisto tuli maalattua ja vanhennettua samaan tyyliin kuin runkokin. Kuitenkin niin, että tuota Mig:in kuivaa mutaa tuli levitettyä vähän enemmän (ehkä liikaakin). Telaketjut saivat pintaansa Erikeeperistä, kitistä ja akryyliväreistä sotketun mömmön. Sen kuivuttua niiden pinta hiottiin kevyesti karkealla hiekkapaperilla, jolloin metalli saatiin esiin kulumiselle alttiista osista. Projekti alkaa olla elektroniikan asennusta vaille valmis.

Kuten lienee tullut aikaisemminkin todettua, maalaus on minulle näistä työvaiheista kaikkein haastavin. Mutta koska se on tehtävä, ei auta muuta kuin "bite the bullet" ja ryhtyä töihin. Ensi töikseni piti selvittää mahdollisimman oikea värisävy. Aluksi uskoin että suomalaiset T-26:set oli jätetty "ryssänvihreiksi", mutta muutamien keskustelujen jälkeen paljastui että näin ei ollutkaan. Purhosen Jukalta (kiitos vielä kerran Jukka!) saadun värimallin mukaisesti sekoittelin sitten akryyliväreistä sopivan satsin ja ei kun sitä levittelemään. Aluksi tarkoitus oli maalata vaunu kynäruiskulla, mutta eihän siitä mitään tullut…

Moottoreiksi tuli hankittua tuollaiset vaihdemoottorit: http://www.robotmarketplace.com/products/0-PDX104.html Näyttävät olevan erittäin tukevasti tehdyt. Akseli mm. laakeroitu tukevilla kuulalaakereilla, ja paksuudeltaan 0,5 " (12,7 mm). Välityssuhde on 104:1 ja ulostuloakselin kierrosluku sopivat 230 1/min, niin että käyvät suoraan vetopyörille. Koska vaunun nokassa ei juuri tilaa ole suurille hammaspyörille, saatikka vetopyörän asentamiselle suoraan moottorin akselille, oli alkuperäisenä ajatuksena käyttää ketjuvetoa moottorin ja vetopyörän välillä. Tällöin olisi kuitenkin pitänyt rakentaa jonkinlainen ketjun kireyden säätö, joten…

Nykyään projekti on kuvien mukaisessa tilassa. Lokasuojat tehtynä ja telaketjut ensimmäistä kertaa paikallaan, kireyttä ei vielä säädetty. Tästä eteenpäin päivitysväli hidastuu, koska tekemistä on vielä paljon: Työkalut lokasuojien päälle, pientä osaa sinne tänne, moottori- ja elektroniikka-asennukset, sekä tietysti maalaus, joka on aina ollut minulle se haasteellisin työvaihe. Sillä helposti pilaa vuosienkin työn, mutta toivottavasti nyt ei käy niin.

"Eipäs jäädä tuleen makaamaan" sanoi mummo lumessa. Seuraavaksi piti alkaa detaljoimaan tuota tornia. Tähän on käytetty vanhoja tuttuja materiaaleja. Tykin putki sorvattiin Sikablockista, Tankki-Emma messingistä, sekä pikkuosat styreenistä ja messingistä.

Torni syntyi samalla menetelmällä kuin runkokin. Ylä- ja alakansi CNC koneessa vanerista, välille mäntyrimasta leikatut "tolpat", ja pinta 1 mm styreenilevystä. Tarkoitus on tehdä torni radio-ohjattavaksi, elikkä pyöriminen ja tykin putken nosto/lasku tullaan ohjaamaan pienillä nopeudensäätimillä, jolloin niiden asemointi pitäisi olla tarkka. Pitkään pohdiskelin myös tykin tekemistä toimivaksi, ampumaan esim. starttipistoolin patruunoita, mutta sittemmin luovuin ajatuksesta turvallisuussyistä.

Rungon detaljien tekeminen on hidastanut projektia kovasti. Jokaiseen nippeliin pitää käyttää aikaa paljon enemmän kuin suuriin runkolevyihin, koska pitää miettiä mistä materiaalista ja kuinka nämä toteuttaisi. Ja sitten tietysti sahaaminen, viilaaminen ja hiominen, sekä kappaleen sovitteleminen paikalleen vievät aina oman aikansa. Osia on tehty messingistä, styreenilevystä ja -putkesta, Sikablockista jne. Esim. luukkujen saranat syntyivät 1 mm styreenilevystä ja 3 mm -putkesta. Pakoputki ennen äänenvaimenninta 2,5 mm2 MMJ kaapelista, ja niin edelleen. Käyttökelpoisia materiaaleja lojuu siellä täällä miljoonalaatikossa kun vaan aina keksii…

Nyt olemme riittävästi askarrelleet pyörien ja telakoneiston parissa, ja on tullut aika aloittaa rungon tekeminen. Aluksi tarkoitukseni oli tehdä runko alumiinista niin kuin "isot pojat" maailmalla tapaavat tehdä, mutta koska sen leikkaaminen jyrsinkoneella ei onnistunutkaan, päätin turvautua vanhaan hyväksi koettuun lentokonevaneriin. Sillä on monia hyviä puolia kuten helppo työstettävyys ja liimattavuus sekä keveys ja edullisuus. Ehkä ainoa huono puoli on kosteudenkestävyys, mutta tällä mallilla ei varmasti kovin montaa kertaa ajella sateisella säällä, saatikka pitkin kuralammikoita. Niinpä siis hankittiin täysi levy 2,5 mm…

Viimeisenä telakoneistoon kuuluvana merkintänä ajattelin esittää johtopyörien valmistamisen. Nämä syntyivät suunnilleen samaan tapaan kuin vetopyörätkin, erona kuitenkin nuo pyörien "renkaat" tai kehät, jotka tehtiin valamalla hartsista johon oli sekoitettu ohutta rautajauhoa. Tämä antaa kehille metallinomaisen ulkonäön, joka pysyy pyörissä, vaikka ne ajan myötä jonkin verran kuluvatkin. Johtopyörillä hoidetaan myös telojen kireyden säätö, ja sen vuoksi niiden akselit on epäkeskeisesti kiinnitetty 6 mm messingistä tehtyihin hammastuksella varustettuihin sektoreihin. T-26:ssa telojen kiristyssysteemi oli varsin yksinkertainen…

Vetopyörät malliin tuli tehtyä Sikablock M1000 levystä. Tämä on vahvempaa kuin aikaisemmin käytetty M650. Toivottavasti kestää. Pyörät on leikattu karkeasti muotoonsa CNC jyrsinkoneella. Valitettavasti minulla on vain 2D CAD jolla voi tehdä ainoastaan 2D ja 2,5D tulosteita, joten vinot muodot on jyrsitty jälkeenpäin manuaalisesti. Hammaskehiä yritin myös tehdä CNC koneella 4 mm alumiinista, mutta tämä ei onnistunut. Niinpä ne piti leikkauttaa laserilla. Ne on kiinnitetty vetopyöriin M2 pulteilla ja kruunumuttereilla.

T-26:n ulkonäölle ominaiset telakoneiston osat, ns. kilpikonnat muodostavat varsin haastavan tehtävän. Ne ovat telaketjujen ohella ehkä kaikkein vaikein osakokonaisuus mallattavaksi. Niiden tulee olla tarpeeksi kestävät, koska koko vaunun paino lepää näiden varassa. Samalla ne muodostuvat melko pienistä yksityiskohdista jotka eivät saa paljoakaan poiketa mittakaavanmukaisista mitoistaan ollakseen realistisen näköiset. Osat on valmistettu sekatekniikalla: Kantavat rakenteet pyrin tekemään metallista, ja muoto on saatu aikaan valamalla hartsista. Hartsina olen käyttänyt saman valmistajan Smooth Cast 385/1:stä, johon on sekoitettu jotain kuitua…

T-26:n telakoneisto on varsin mielenkiintoinen, koostuen melkoisesta joukosta telapyöriä teleineen ja "kilpikonnineen". Telapyörien suuren määrän vuoksi myös nämä on järkevintä valmistaa valamalla. Tässä tapauksessa päätin kuitenkin luottaa PU hartsiin, ovathan tästä materiaalista tehdyt pyörät Sturmissakin kestäneet hyvin. Homma lähtee taas originaalien valmistamisella. Nämä tehtiin jälleen kerran Sikablockista sorvaamalla. Pyörän keskiö ja rengas tehtiin erillisinä, koska tällöin renkaan hartsi voitiin jo valuvaiheessa läpivärjätä mustaksi, ja keskiö vihreäksi. Näistä tehtiin sitten taas silikonikumimuotti, ja valettiin siihen…

Vaikeinta näiden suurten panssarimallien kanssa on minulle aina ollut, mistä löytää sopivat telaketjut. Netissähän on nykyisin jo paljon tarjontaa eri vaunujen ketjuista, mutta varsin suolaiseen hintaan. Pitkän nettisession jälkeen ei kuitenkaan löytynyt tarjontaa T-26:lle sopivista ketjuista, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi niiden tekeminen/teettäminen. Ketjujen tulee tällaisessa toimivassa mallissa olla varsin kestävät, joten niiden tulee olla valmistettu metallista. Lisäksi, koska telakenkiä tarvitaan suuri määrä, yli 200 kpl, ainoa järkevä valmistusmenetelmä on valaminen. Materiaalin tulee myös olla riittävän kestävää ja helposti…