Pienoismallit.net

Sea Harrier FSR.1

"La Muerte Negra" Atlantin yllä

Konetyypin historianhan kaikki osittain tuntevatkin, mutta kyseisen koneyksilön taustaa voisi hieman raottaa.
Sea Harrier FSR.1, XZ457, toimi Falklandien sodassa "hyppyritukialus" HMS Hermesin kannelta pilottinaan Lt. Clive Morrel ja myöhemmässä vaiheessa Lt. Cdr. Andy Auld. Kyseinen kone toimi sodan aikaan ansioituneesti saavuttaen kolme ilmavoittoa.
Ensimmäiset kaksi konetta tililleen se sai toukokuun 21. jolloin konetta ohjasti Lt. Morrel. Argentiinalaisten hyökätessä brittien maihinnousulaivastoa vastaan A-4Q Skyhawk -rynnäkkökoneillaan, Sea Harrierit lensivät heitä vastaan torjumaan hyökkäystä. Pian Morrel sai ensimmäisen Skyhawkin tähtäimeensä ja laukaisi Sidewinder-ilmataisteluohjuksen viimeisimmän version -AIM-9L:n.
Argentiinalaiskone räjähti ilmassa osuman saatuaan. Toista Skyhawkia Morrel sai vaurioitettua tykkitulellaan niin pahoin, että lentäjä pelastautui heittoistuimellaan Port Stanleyn lentokentän yllä. Tuona päivänä kymmenen argentiinalaista konetta tuhoutui vaatien kahden lentäjän hengen Sea Harrierien toimesta.
Kolmen päivän kuluttua kone sai kolmannen ilmavoittonsa Auldin käsissä. Tuolloin toinen brittien maajoukkoja vastaan hyökänneistä Fuera Aerea Argentinan IAI Daggereista sai tappavan osuman toisesta Sea Harrierin AIM-9L:sta. Päivän saldona neljä tuhottua konetta, joista kahden pilotit saivat surmansa.
Kaiken kaikkiaan sodassa tuhoutui kuusi Harrieria -kaksi ilmatorjuntatulessa, neljä erinäisissä onnettomuuksissa. Taasen argentiinalaiset menettivät 32 konetta Harrierien ohjuksiin tai tykkituleen.
Hieman huvittavana seikkana sanottakoon, että brittien 26:sta laukaisemasta Sidewinderistä maalinsa löysi 19 ohjusta, verrattuna amerikkalaisten Vietnamissa "saavuttamaan" 8% osumatarkkuuteen, jolloin lentäjät vielä laukaisivat yleensä kaksi ohjusta kerrallaan.

Airfixin sarja on lähes yhtä vanha kuin konfliktikin -runkopuoliskojen sisältä löytyi luku 1983. Osittain positiivisena yllätyksenä tämä ei tarkoittanutkaan valtaisaa kittaa-hio-kittaa -urakkaa. Sarjan suurin korjausurakka olikin Bristol Pegasus -moottorin suihkusuuttimien "avaus", muuten sarja meni hyvin kasaan ja pienellä lisädetaljoinilla muovista muotoutuikin näyttävä hyppyhävittäjä.

Kommentit

Hieno SHARin malli! Kyllä Airfixin sarjastakin saa hyvän mallin aikaiseksi. Tosin parissakin opuksessa puhutaan koneella saavutetun 4 ilmavoittoa, eli ne Lt Clive Morrellin 21.5. pudottamat A-4Q Skyhawkit numeroiltaan 0660/3-A-307 ja 0665/3-A-312, joista jälkimmäinen on se tykkitulessa vaurioitunut ja laskeutumisen yhteydessä tuhoutunut kone. Skyhawkit olivat 3 Escuadrillan koneita.

Ja sitten ne Lt Cdr Andy Auldin 24.5. pudottamat IAI Daggersit numeroiltaan C-419 ja mahdollisesti C-430 olivat Grupo 6 koneita. Lisäksi koneen meriittilistaan voi lisätä ainakin 1.5. suoritettu Goose Greenin kiitoradan pommitus kolmella 1000lb pommilla, lentäjänä oli Lt Andy McHarg. Hauska nähdä Falklandin malli valmiina, oma SHAR projekti vielä alkutekijöissään.
Jep, kiitos täydennyksestä. En ollut varma tiputtiko Auldin yhden vai molemmat Daggerit..
Hyvännäköisen Harrierin olet vanhasta Airfixin aihiosta rakentanut. Pidän tuosta likaisesta ja kulahtaneesta värimaailmasta, jonka tähän malliin olet loihtunut. Valokuvat ovat kuitenkin hiukan alivalottuneet. Luulen, että malli pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos saisi vähän kirkkaampia kuvia.
AJ 12.11.2012 21:09 Vastaa lainauksella
Moi Aku,

Sea Harrier on tyylikäs kone, itsellänikin on työn alla vastaava Airfixin 1/48 skaalan SHAR.

Historiikki ja taustoitus on jo Falklandin sodan SHARien ja muidenkin Falklandin sodan kaluston osalta käyty aikalailla täysin läpi tässä Falklandin sota ryhmärakentelukeskustelussa: www.pienoismallit.net/keskustelut/9089_ryhmarakentelu-falklandin-sota/

Linkitin tuolloin useita kuvia SHAR:sta mm. ainakin yhden kuvan Sea Harrier XZ457/14:sta.

Heikki J tuossa yllä jo kirjoittikin hienosti highlightit Sea Harrier XZ457/14 tst-historiikistä, tässä vielä detailit:

1.5.1982 Lt. Andy McHarg RN 800/899 lentotukialus HMS Hermes Air Groupista pommitti Goose Greenin kiitorataa 3 x DA 1000 lb pommilla, samaista hyökkäystä johti Lt. Cdr. Rod Frederiksen RN 800/899 Sea Harrier ZA191/18 lentotukialus HMS Hermes Air Groupista; Frederiksen pommitti Goose Greenin kiitorataa 3 x 600 lb CBU pommilla ja tuhosi Argentiinan Lt. Jukicin Pucaran A-527, jolloin Jukic kaatui.

21.5.1982 Sea Harrier XZ457/14 Lt. Clive Morell RN 800/899 Sqn lentotukialus HMS Hermes Air Groupista ampui alas Argentiinan ilmavoimien A-4Q Skyhawkin Lt. Cdr. Philippi 0660/3-A-307 CANA 3 Escuadrillasta AIM-9L Sidewinder ohjuksella ja vaurioitti toista Argentiinan ilmavoimien A-4Q Skyhawkia Lt. Arca 0665/3-A-312 CANA 3 Escuadrillasta 30mm Aden tykeillä. Arca yritti laskeutua Port Stanleyn/Puerto Argentinon lentokentälle, muttei voinut vaurioituneen laskutelineen vuoksi. Molemmat sekä Philippi että Arca pelastautuivat heittoistuimilla.

24.5.1982 Sea Harrier XZ457/14 Lt. Cdr. Andy Auld RN 800/899 Sqn lentotukialus HMS Hermes Air Groupista pudotti kaksi Argentiinan ilmavoimien Dagger A:ta Maj. Puga C-419 ja Capt. Diaz C-430 Grupo 6:sta AIM-9L Sidewinder ohjuksilla. Molemmat sekä Puga että Diaz pelastautuivat heittoistuimilla.

XZ457/14 lekolla saavutettiin 3 ja 1/2 virallisesti vahvistettua lekopudotusta; epävirallisesti neljä. Nykyisin lekon runko esillä Boscombe Down Aviation Collectionissa Boscombe Downissa.

28 Sea Harrieria osallistuivat Falklandin sotaan, ei enempää, eikä vähempää. Yhteensä 22 virallista ilmavoittoa ilman omia tappioita - SHAR:t pudottivat 18 1/2 lekoa/hekoa AIM-9L "Lima" Sidewinder ohjuksilla ja 3 1/2 lekoa/hekoa 30mm Aden tykeillä. SHAR:lla oli neljä onnettomuustappiota ja kaksi Sea Harrieria Argentiinan it ampui alas.

Tosin Argentiinan ilmavoimien 20 mm it-tykit Port Stanleyssä/Puerto Argentinossa väittävät vielä ampuneensa yhden Sea Harrierin alas 1.5.1982. Tämän alasampumisen britit kiistävät. Toistaiseksi alasampumisen tueksi ei ole löytynyt sopivaa Sea Harrieria sarjanumeroineen, joten on epätodennäköistä, että Argentiinan it olisi tuolloin pudottanut yhtään Sea Harrieria; toki sen on aina mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä.

Falkland-tilastoa, brittien lekojen/hekojen osalta:

Aircraft Lost to Enemy Action:
2 Sea Harrier V/STOL aircraft
3 Harrier GR.3 V/STOL aircraft
4 Gazelle helicopters
3 Scout helicopters
Total 12

Aircraft Lost Aboard Ships Sunk or Damaged:
3 Chinook helicopters
3 Lynx helicopters
1 Wessex 3 helicopter
6 Wessex 5 helicopters
Total 13

Aircraft Lost Operationally:
4 Sea Harrier V/STOL aircraft
1 Harrier GR.3 V/STOL aircraft
3 Sea King 4 helicopters
2 Sea King 5 helicopters
2 Wessex 5 helicopters
Total 12

Falkland-tilastoa, argentiinalaisten lekojen/hekojen osalta, brittien tuhoamat lekot/hekot:

Aircraft Destroyed (British estimate):
Lost to Sidewinder missiles from Sea Harriers 16 + 1 probable
Lost to 30 mm cannon Sea Harriers 4 + 2 probable
Lost to Sea Wolf missiles 5
Lost to Sea Dart missiles 8
Lost to Sea Cat missiles 8 + 2 probable
Lost to ground missiles 24 + 8 probable
Lost to shipboard guns and small arms 7 + 1 probable
Destroyed on ground (to bombs, strafing, naval gunfire and Special Forces) 31
103 + 14 probable

SHAR:n osalta tiedämmekin totuuden, yhteensä 22 virallista ilmavoittoa, joten brittien arvio 20 pudotusta ja 3 todennäköistä meni aika lähellä - hieman alakanttiin. Brittien laiva- ja maailmatorjunta pudotti kuitenkin leijonanosan Argentiinan lekoista/hekoista.

Airfixin SHAR rakennussarjasta sen verran, että näyttäisi olevan 1982 vuoden muoteista tai uusintavaluista 1983, detailit ovat hyviä, mutta paneeliviivat ovat kasarityyliin kohokuviollisia ja purseita yms…valujäkiä on melko paljon. Sarjan rakennusohjeet lienevät uudet ja ne on toteutettu hyvin. Rakennussarjan 30-vuotis-Falkland-boxi on tyylikäs ja laadukas.

Ihan onnistunut La Muerte Negra, osoittaa sen, että rakennussarjasta saa rakennettua suoraan boxista ihan näyttävän/mukiinmenevän SHARin. Parhain terveisin, AJ
Tero Tyni 13.11.2012 10:55 Vastaa lainauksella
Olen sanaton, tai en sittenkään: Tiedän tämän aihion, jota rakennussarjaksikin kutsutaan, on ollut tuttavuus jo siitä saakka kun se ilmestyi markkinoille. Muodothan tässä on ollut kohdallaan, mutta detaljointia malli vaatii enemmän tai vähemmän.

Todella hyvältä näyttää. Paneutumista vaativat kohdat kuten ohjaamo, apuilmanotot, APU-ilmanotto ja pakoputki koneen selässä sekä laskutelineet ovat kohdallaan ja maalaus tekee loput.

Olet ilmeisesti vaihtanut hyppyjakkaran ohjaamoon tai lisännyt yksityiskohtia sarjan tuoliin? Parempi on kuin suoraan sarjasta. Harmaassa on mukavasti sävyeroja. En nähnyt kuinka erilainen harmaa on pohjassa kuin päällä. Päällähän oli vanha harmaa "Extra Dark Sea Grey" kun taas pohja maalattiin samalla värillä tukialuksella matkalla etelään. Pohjan harmaa siis oli tuoreempi.

Etelän talven olosuhteet merellä voisi uskoa nopeasti kulauttavan maalipinnan yllä ja alla. Nuo "remove before flight" -nauhat tuovat eloa värimaailmaan.
Terolle ja AJ:lle kiitokset kommenteista, myös Kallelle. Terolle vielä sen verran, että heittoistuin on sarjasta ja lisäyksenä siihen istuinvyöt foliosta.
Lisäsin mallista UUDET PAREMMAT kuvat vanhojen tilalle. Vanhat arvostelut saavat jäädä.
Ari Oksanen 13.11.2012 13:05 Vastaa lainauksella
No nyt viimeistelyn realistisuus ja elävä maalipinta tulee hyvin esille parempien kuvien myötä. Remove before…nauhat kyllä piristävät mallia, mutta ne ovat vähän miten sattuu sijoiteltu. Oikeastaan vain oikean kyljen nauha on oikealla paikalla ilmaisemassa kohtauskulma-anturin suojaa. Pitot-putken suojan tulisi olla ihan putken kärjessä estämässä epäpuhtauksien meneminen aukosta sisään. Ripustimien varmistinsokkien nauhat taasen ovat keskemmällä ripustinta ripustinlukkoja varmistamassa ja estämässä kuorman tahatonta pudottamista maassa. Laippojen saranoissa taas ei pitäisi olla mitään varmistettavaa/suojattavaa (Edit: Näyttää tuossa kohti olevankin polttoaineen dumppausputki, mutta niitä ei yleensä suojata). Ne voisi vaikka siirtää siivenkärkien laskutelineiden varmistimiksi, jotka Harrierissa ovat paikoillaan maassa.
Vaikkapa tähän tyyliin: www.globalaviationresource.com/reports/2010/davidmorganp1/images/6.jpg
tai i230.photobucket.com…lbums/ee168/fredM_photos/Sea%20Harrier/SHARXZ457a104-899NASYVL8-80.jpg
Kuvista välittyy sama asia kuin livenä Kuopiossa: hieno malli.
Morjensta Aku.KUten edellä on todettu , todella komea Sea Harrierin malli.Apu.ilmanottoaukkojen avaus on onnistunut mainiosti.KIrjoitit että,olet avannut myös kääntyvien suihku suuttimien aukot.Tämä ei vaan valitettavasti vain näy kuvissa.Kaikki olennainen malliin liittyvä lieneekin kerottu ylempänä.
Oli tarkoitus ottaa yhteis potretti kaikista näyttelyn 3:sta Harriereista ja ehkä siitä yhdestä uhriksi jääneeksi Sky Hawkistakin mutta,kerkesit livahtaa Sunnuntaina pois ennen kuin huomasinkaan.Harmi.Noh ehkä ensi vuonna uudestaan uusilla malleilla.Joka tapauksessa mainio Harrierin malli.
Kiitos kommenteista. Joo, en nähnyt sen kummemmin vaivaa nauhojen sijoittelemisessa, vaan lätkin ne vain sinne tänne ulkonäköä parantamaan. Vielä Opalle: itsekkin huomasin "samat" Harrit näyttelyssä. Pahus kun oli niin "kiireellinen" lähtö. Jos sitten ens vuonna…
Hyvän näköisen SHAR FRS.1 yksilön olet tehnyt. Rakennus on siistiä työtä ja etenkin väritys miellyttää silmää. Siinä on sellainen arpisen sotaratsun tunnelma. Mallina Airfixin 1/48 Sea Harrier on minulle tuntematon tuttavuus. Sen mitä olen muualta lukenut, niin ei taida olla niitä kaikkein helpoimpia lähtökohtia. Siihenkin nähden hieno lopputulos. Virtuaalinen hatunnosto…

Alkuperäisten SHARien maalauksesta oli jo aikaisemmin maininta, joten siihen liitttyen pari sanaa noin yleisesti. Englannista lähtiessä koneet olivat silloisessa normaali värissä eli Extra Dark Sea Gery (EDSG) yläpuolella ja White (W) alapuoli. Matkan aikana myös alapuolet maalattiin EDSG sävyllä. Maalaaminen tapahtui joko pensselillä tai ruiskulla. Etenkin pensselillä maalatuissa koneissa alapintojen uusi väri erottui usein vaalemapana sävynä yläpuoleenn verrattuna. Ruiskumaalatuissa yksilöissä ero ei ollut niin selvä. Pensselöity väri myös kului käytössä herkemmin.

Kansallisustunnukset olivat alunperin sini-valko-punaset renkaat. Myös niistä maalattiin valkoiset osat maalattiin yli sinsellä. Tämän seurauksena sinistä oli suhteessa enemmän kuin punaista viralliseen merkintään verrattuna. Myös sinisen sävyeroja saattoi esiintyä. Samalla suurin osa laivue- yms tunnuksista maalattiin yli. Myös siipien alapinnoilla olleet rekisteri/sarjanumerot peitettiin. Ilmavoittomerkinnät on maalattu koneiden kylkiin ilmeisesti vasta Falklandin konfliktin jälkeen. Mallarin näkökulmasta aiheesta on kerrottu tarkemmin Model Aircraft Monthlyn toukokuun 2007 numerossa.

Mitä tuohon jenkkien osumatarkkuuteen Vietnamissa tulee, niin minusta näitä kahta konfliktia on paha verrta toisiinsa. Vietnamin kahina kesti kymmenisen vuotta ja käytössä oli alkupään sidewindereitä sekä muita ohjuksia. Tuossa 8% luvussa taitavat olla mukana AIM-9 lisäksi myös AIM-7 ja AIM-4 ohjukset. Falklandin toimminta tapahtui lähinna toukukuun 1982 aikana ja Briteillä oli käytössä pääasiassa AIM-9L versiot. Tekniikka oli kymmenessä vuodessa ottanut melkoisia harppauksia. Toisaalta myös pelisäännöt (Rules of Engagement) olivat varmaankin hiukan toisenlaiset. Mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen vertailu, jenkkien 8% osumatarkkus vastaan brittien 73% tarkkuus. Nyt mennään vähän sivuun aiheesta, mutta onko kenelläkään tiedossa vastaavaa lukua vuoden 1991 Desert Stomista?
Noista Harrierin värityksistä kannataa mainita vielä että, osa koneista oli kauttaaltaan Medium Sea Gray värityksessä siten että,nokka kartio oli kuitenkin musta.Joissain koneissa siiven alapinnat olivat barley gray värityksessä.Osaan Sea Harrier koneista oli vaihdettu sodan loppu metreillä uudet(vanhat) tykki kasetit jotka saatoivat olla väritykseltään kauttaaltaan tumman vihreitä.Joten Falklandin Sea Harrierehinkin löytyy erinäisiä väri variaatioita,unohtamatta GR3 Harriereja.
AJ 16.11.2012 01:24 Vastaa lainauksella
Moi,

Nuo
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Mitä tuohon jenkkien osumatarkkuuteen Vietnamissa tulee, niin minusta näitä kahta konfliktia on paha verrta toisiinsa. Vietnamin kahina kesti kymmenisen vuotta ja käytössä oli alkupään sidewindereitä sekä muita ohjuksia. Tuossa 8% luvussa taitavat olla mukana AIM-9 lisäksi myös AIM-7 ja AIM-4 ohjukset. Falklandin toimminta tapahtui lähinna toukukuun 1982 aikana ja Briteillä oli käytössä pääasiassa AIM-9L versiot. Tekniikka oli kymmenessä vuodessa ottanut melkoisia harppauksia. Toisaalta myös pelisäännöt (Rules of Engagement) olivat varmaankin hiukan toisenlaiset. Mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen vertailu, jenkkien 8% osumatarkkus vastaan brittien 73% tarkkuus. Nyt mennään vähän sivuun aiheesta, mutta onko kenelläkään tiedossa vastaavaa lukua vuoden 1991 Desert Stomista?
osumatarkkuus prosettiluvut ovat vähän niin ja näin, ne vaihtelevat opuksesta toiseen. Vietnamin osalta ohjusten osumatarkkuus % (jos sitä ylipäätään % haluaa ilmaista) on voinut olla mitä tahansa 5 - 20% välillä, riippuen mitä otetaan laskuihin mukaan. Ongelma on myös siinä, että tiedetäänkö oikeasti kuinka monta ohjusta sodan aika ammuttiin, kirjattiinko ohjusvarastomuutokset oikein, kuinka monta ohjusta jako-ohjuksista käytettiin harjoituksiin, kuinka monta oli viallisia ennenkuin ne asennettiin lekoihin, kuinka monta ohjusta oikeasti ammuttiin ilmataisteluissa jne…

Samat asiat pätivät myös Falklandin konfliktiin, joka oli kuitenkin merkittävästi pienimuotoisempana ja lyhytkestoisempana helpompi käsitellä ja tilastoida. Sitäpaitsi
Aku Heiskanen kirjoitti:
Taasen argentiinalaiset menettivät 32 konetta Harrierien ohjuksiin tai tykkituleen. Hieman huvittavana seikkana sanottakoon, että brittien 26:sta laukaisemasta Sidewinderistä maalinsa löysi 19 ohjusta
Akun numerot heittävät muutenkin hieman, sillä SHAR:t pudottivat yhteensä vain 22 argentiinalaiskonetta, joista 18 1/2 lekoa AIM-9L "Lima" Sidewinder ohjuksilla, ei 32:ta lekoa, eikä ohjuksilla 19:ta lekoa. Brittien onnistumisprosentti tai osumaprosentti AIM-9L "Lima" Sidewinder ohjuksilla oli kuitenkin valtavan hyvä/erinomainen, se on voinut olla mitä tahansa 70 - 85% välillä. Kuten E-P totesi edellä pelisäännöt olivat muuttuneet ja erilaiset sekä ohjusteknologia oli ottanut melkoisen harppauksen eteenpäin.

Ongelmat olivat yhä samat vuonna 1991 Desert Stormissa - mihinkä ne muuttuisivat, vaikka teknologia porskuttaakin eteenpäin. Desert Stormissa Koalitio pudotti yhteensä 42 - 45 Irakin lekoa ja hekoa ilmataisteluissa riippuen laskutavasta. Leijonanosan vei amerikkalaiset F-15C Eagle hävittäjät, jotka pudottivat virallisesti vahvistettuna 35 lekoa/hekoa ja epävirallisesti 38 lekoa/hekoa. Virallisesta 35 ilmavoitosta Eaglet pudottivat 25 lekoa/hekoa tutkaohjatuilla AIM-7 Sparrow ohjuksilla - tiettävästi vain kaksi ammuttua AIM-7 Sparrow ohjusta missasi kohteensa, johtuen heikosta tutkalukituksesta. Näin ollen osumaprosentti AIM-7 Sparrow ohjuksilla olisi peräti 93%, mikäli vain kaksi meni ohi. Todennäköisesti realistinen osumaprosentti on jotain 85 - 93% välillä. Loput 10 lekoa/hekoa Eaglet pudottivat AIM-9M "Mike" Sidewinder ohjuksilla, ammuttujen AIM-9M ohjusten määrä ei ole tiedossa ja siten ei myöskään osumaprosentti; voidaan vain spekuloida, että se olisi ollut jotain 80 - 90% välillä.

Ne kolme epävirallista pudostusta johtuivat kahden Irakin lekon pudotuksesta AIM-9M "Mike" Sidewinder ohjuksilla tulitauon jälkeen ja yhden Irakin lekon maahansyöksymisestä ilman tulitusta ilmataistelun aikana myöskin tulitauon jälkeen. Näitä kolmea "pudotusta" ei hyväksytty virallisiksi ilmavoitoiksi Eagleille Desert Stormissa.

Loput seitsemän ilmavoittoa menivät seuraavasti:
FA-18C Hornetit pudottivat kaksi Irakin lekoa AIM-9M "Mike" Sidewinder ohjuksilla, osumatarkkuudesta ei tietoa.
A-10 Thunderboltit pudottivat kaksi Irakin hekoa GAU-8 tykeillä.
F-14A Tomcat pudotti hekon AIM-9M "Mike" Sidewinder ohjuksella/silla, osumatarkkuudesta ei tietoa.
F-15E Strike Eagle pudotti hekon CBU-10 pommilla.
EF-1-11A Raven, Irakin leko syöksyi maahan ilman tulitusta ilmataistelun aikana.

Toivottavasti oli apua ja hyötyä. Parhain terveisin, AJ