Pienoismallit.net

Sd.Kfz 184

Elefantti

Ferdinandit kävivät tehtaalla korjattavina, ja niin niistä tuli Elefantteja. Päivityksessä johtaja sai kupolin, mikä oletettavasti helpotti elämää aika paljon. Alkuperäinen nimi oli otettu suoraan herra tohtori Porschelta, jonka kehitelmiä laite on. Kaksi keskelle sijoitettua tolkuttoman kokoista V12-moottoria tekivät virtaa sähkömoottoreille, jotka pistivät vaunuun liikettä.

Näppärästä suunnittelusta huolimatta luultavasti kaikki budjetit ylittyivät, paino- ja rahabudjetit nyt ainakin. Hyvissä olosuhteissa vaunu saattoi saavuttaa huiman 10 km/h:n huippunopeuden.

Tamiyan sarja on tavanmukaan helposti kasattava. Samaa ei voi sanoa Tamiyan zimmerittarroista, joiden saaminen pysyvästi paikoilleen on jokseenkin työlästä. Kaikki tärpättipitoiset säistämisaineet uivat rei'istä ja reunoista vinyylisten (?) tarrojen alle, jotka eivät nyt vain istu oikein hyvin CA-liimalla tehdyistä korjauksista huolimatta. Tarran oma liima ottaa kyllä hyvin kiinni, mikä hankaloittaa niiden asentamista paikoilleen. Tarrojen kuviointi on jotenkin mieto, paremman jäljen saisi todennäköisesti perinteisesti kitillä. No, nyt on tarrat kokeiltu ja jäänee viimeiseksi kerraksi.

Putki RB Modelilta, telat Friulmodelilta, maalit Tamiyalta ja muut aineet AK-Interactive. Tamiyan ohjeen mukaan mallin esikuva sijoittuu itärintamalle 1944.

Kommentit

SS 28.10.2012 13:16 Vastaa lainauksella
Hieno purkki! Pölyjä sopivasti ja telat näyttää oikeesti todella raskailta. Rakennusjälki, maalaus ja pintakäsittely taattua laatua. On muuten yksi omista lemppari-tankeistani, ja varmasti myös allekirjoittaneen kauppalistalla. :)
No mutta,onpa komea Olifantti!
Kauttaaltaan hyvä kokonaisuus.
Ja lopuksi risuja: meikäläisen Elefanttikuume nousi juuri muutaman kymmenen astetta!
Olenkin jo odotellut näytille uutta Tamiyan Elefantia. Hieno malli ilmeisen hyvistä lähtökohdista. Itselläni on tämä myös, mutta jäänyt vielä tarkempaa tutustumista vaille. Tulossa on.
En hankkinut noita tarra-Zimmerittejä, vaan luotan kittiin. Miten tunnukset taipuivat/tarttuivat Zimmeritin päälle? Maalauskaavio edustaa mielestäni oikein hyvin kesän -44 asua, jossa vihreä ja ruskea olivat peittäviä keltaisen ollessa selvästi vähemmän näkyvä sävy. Yksikköhän on 2K./Sch.Pz.Jg.Abt 653 ja paikkana laajasti ottaen Galizia Ukrainan länsiosissa/Puolan itäosissa. Hyvin usein vaunujen lokarit olivat kärsineet kolhuja tai puuttuivat osaksi tai kokonaan, mutta aivan varmasti ne ovat jossain vaiheessa olleet suoriakin.

Pari korjausta kommentteihisi.
Päivityksessä vaunu sai paljon muutakin kuin johtajan kupolin. Se on tietysti näkyvin muutos, mutta yksi selvä ero alkuperäiseen Ferdinandiin oli etulevyyn sijoitettu MG34. Toinen oli uudenmalliset telat. Sekä ajajan että radistin tähystysmahdollisuuksiin tuli muutoksia, sillä sivujen tähystysraot hitsattiin umpeen ja ajaja sai periskooppeihinsa mm. sade/aurinkolipan. Sisäpuolisia muutoksia tuli runsaasti.

Vaunun Maybach HL 120 TRM-moottorit eivät olleet mitenkään tolkuttoman kokoisia, vaan käytössä lähes kaikissa Pz. IV- ja loppusarjan Pz III-vaunuissa. Ihan normimoottoreita kooltaan. Voimapakettien kokoa lisäsi kuitenkin moottoreihin liitetyt Siemens-Schuckertin generaattorit S-S K58-8.

Eri lähteissä on hieman erilaisia suoritusarvoja, mutta yleisesti huippunopeudeksi ilmoitetaan 35 km/h ja matkanopeudeksi 20 km/h.

Vaunun suunnittelussa oli tosiaan aikaansa edellä olleita ratkaisuja. Nämä ovat tietysti lähtöisin Porschen Tiger (P)-vaunusta. Yllättävä asia on se, että Tiger (P) oli materiaalikulutukseltaan ja valmistusajaltaan sekä tarvittavien työstökoneiden osalta selkeästi edullisempi valmistaa kuin Henschelin Tiger-malli. Elefantissa alusta oli lähes identtinen, mutta taisteluosasto oli paljon massiivisempi kuin Tiger (P):ssä.
Valitettavasti minulla ei ole Ferdinandin/Elefantin osalta valmistuksen kustannuksista kovin paljon tietoa. Taisteluosaston levyt olivat kuitenkin eräällä tavalla ylijäämätavaraa, sillä ne otettiin raskaiden pinta-alusten valmistukseen varatusta materiaalista. Tämä laivaston rakennusohjelma oli keskeytetty ja materiaali oli käyttöä vailla.
Hieno on malli. Ainoa mikä pistään silmään on Tamiyan zimmerit.
Petri Lyy 28.10.2012 15:49 Vastaa lainauksella
Kiitosta positiivisesta palautteesta, SS, Petri ja Asko!

Selostuksesta jäi pois sanat "muun muassa" (heh), eli toki tehdaspäivitykseen kuului muutakin kuin johtajan kupoli. Se kuitenkin auttaa erottamaan Elefantin Ferdinantista melkein kuvakulmasta kuin kuvakulmasta katsottuna silloin kun selailee referenssejä netistä.

2 x 12-litrainen bensamoottori on mielestäni tolkuton paketti, mutta tosiaan sinänsä ihan yleinen. 65 tonnin taistelupainoon verrattuna systeemi oli kuitenkin ilmeisen riittämätön, varsinkin kun sähkön tekemisessä hyötysuhde ei ehkä ollut parasta A-luokkaa.

Luin ennen rakennusvaihetta "kaiken mahdollisen" Elefantista, enkä nyt ihan hatusta vetänyt huippunopeutta. En muista mistä sen luin, mutta 10 km/h olisi käytännön huippunopeus maastossa. Käytännön toimintasäde taisi jäädä 100 kilometriin, koska polttoainetta mahtui kyytiin rapiat 1000 litraa ja konepaketti oli melko janoinen.

Itsekseni pohdin hinausvaijereiden tarpeellisuutta, eli millä tuollainen rautakasa oli saatu hinattua, tai mitä se olisi hinannut, kun omakin liikkuminen on ollut vähän hiinä ja hiinä.

Elefanttitauti on ymmärtääkseni hankala tapaus, mutta tällä Tamiyan mallillahan siitä pääsee :)
Petri Lyy 28.10.2012 15:51 Vastaa lainauksella
Mika Haalahti kirjoitti:
Ainoa mikä pistään silmään on Tamiyan zimmerit.
Kiitos kommentista, Mika. Jep, Tamiyan zimmerit ei ollut hyvä valinta. Yritin korostaa uria tummalla washilla, mutta ei pysynyt.
Petri Olavi kirjoitti:
konepaketti oli melko janoinen.
Jep, kaasujalasta ja maaston pehmeydestä riippuen kulutus oli 8-12 litraa per kilometri. Ferdinandin muuttuessa Elefantiksi sen paino nousi lähinnä etukannen lisäpanssaroinnin myötä noin 5 t ja myös kulutus hieman.

Maastosta riippuen hinaus onnistui vähimmillään yhdellä Berge-Pantherilla tai yhdellä Berge-Elefantilla. Kuvien mukaan joskus tarvittiin viisi Famoa hinaamaan yhtä vaunua. Kaikki kuviteltavissa olevat yhdistelmät ovat olleet käytössä, mutta useimmiten hinaamassa on ollut kaksi tai kolme ajoneuvoa. Taisteluvaunut hinasivat myös toisiaan, vaikka se oli hyvin riskialtista vetävälle vaunulle ja periaatteessa kiellettyä. Täysin voimatonta Elefantia ei saanut missään oloissa hinata yhdellä Elefantilla. Hinaavan vaunun moottorit kuumenivat nopeasti ja saattoivat syttyä tuleen. Tilanne oli helpompi, jos hinattava pystyi auttamaan toisella moottorillaan.
Ilkka K. 28.10.2012 17:48 Vastaa lainauksella
Harvemmin näitä sotilaskalustorakennelmia tulee kommentoitua mutta nyt on pakko, tosi hienosti toteutettu camo ja tykkään tuosta sopivan pölyisestä yleisilmeestä. Tuntuu siltä että monella on pakottava tarve sotkea nämä tankit mutta mun mielestä on vähän turha piilottaa hienosti rakennettua ja maalattua mallia älyttömän kurakerroksen alle. Me likes.
Ilkka K. 28.10.2012 18:01 Vastaa lainauksella
Niin joo, rakentavana kritiikkinä sanottakoon että tykinpiippuun olisi voinut ruutijälkiä laittaa, nyt näyttää siltä ettei olla ammuttu laukaustakaan.
Ilkka K. kirjoitti:
Nyt näyttää siltä ettei olla ammuttu laukaustakaan.
Niin se näyttää sota-aikaisissa valokuvissakin. Muistan lukeneeni, että saksalaisten käyttämä ruuti oli savutonta eikä mustaa ruutia. Tietävämmät saavat kommentoida paremmin.
Petri Lyy 28.10.2012 18:40 Vastaa lainauksella
Heh, täytyy myöntää etten ajatellut putkiasiaa sen kummemmin, vaan tein vain normitemput. Eli ensin ruiskutin mustaa maalia putken pään sisäosiin, ettei messinginväriä näy. Sitten päälle camo, ja loppuviimeiseksi grafiittikynän pyöräytys reiässä.

Nyt kun tarkemmin asiaa ajattelee, kyllä jotain karstaa tai nokea luultavasti tulee, vaikka ruuti olisi kuinka savutonta. Huono vertaus, mutta vähän sama asia kuin ruostumaton teräs, joka ruostuu kyllä sekin ajan kanssa.

Kiitos Ilkka ja Asko kommentoimisesta.
Kyllä tuo tykinPUTKEN nokeaminen on hyvä jättää suujarrun sisäpintoihin,kuten Askokin jo sanoi vedoten valokuviin…
Tykin "käyttöpaineet" kuitenkin sitä luokkaa että kaasut poistuvat suujarrun purkausaukkojen kautta todella ripeästi eivätkä jää leppoisasti hengailemaan putken luo mustaten sitä puoleenväliin.
Petri Lyy 29.10.2012 00:16 Vastaa lainauksella
Asko Karjalainen kirjoitti:
En hankkinut noita tarra-Zimmerittejä, vaan luotan kittiin. Miten tunnukset taipuivat/tarttuivat Zimmeritin päälle?
Tuli kerralla niin paljon asiaa, että tämä kysymys unohtui. Siirtokuvat menivät paikoilleen Microscalen Set ja Sol -tuotteilla. Ei ole hätäistä hommaa, vaan täytyy luottaa siihen, että aineet tekevät tehtävänsä. Uusintasively n. 15 min välein muistaakseni 4-5 kertaa. Ovat noilla aineilla menneet nätisti pahempiinkin mutkapaikkoihin. Alle sininen Set ja punaista Solia päälle kunnes näyttää hyvin ryppyiseltä. Kuivuttuaan siirtokuva on kuin maalattu, vaikka jossain vaiheessa vaikuttaa katastrofilta. Värit tarkoittavat siis etiketin väriä, liemet ovat värittömiä tietenkin.

Jos jomman kumman aineen haluaa jättää pois, niin Set ei mielestäni ole välttämätön. Ja kirkas lakka siirtokuvan alle tietty.
Ilkka K. 29.10.2012 00:25 Vastaa lainauksella
Petri Mustalahti kirjoitti:
Kyllä tuo tykinPUTKEN nokeaminen on hyvä jättää suujarrun sisäpintoihin,kuten Askokin jo sanoi vedoten valokuviin…
Tykin "käyttöpaineet" kuitenkin sitä luokkaa että kaasut poistuvat suujarrun purkausaukkojen kautta todella ripeästi eivätkä jää leppoisasti hengailemaan putken luo mustaten sitä puoleenväliin.
Eikait sitä PUTKEA kukaan puoleen väliin asti ollutkaan mustaamassa..

Mutta joo Askon perustelut huomioiden otetaan takaisin tuo nokikommentti.
Ilkka K. 29.10.2012 00:29 Vastaa lainauksella
Ja sitten toisaalta Linkki

Sitten taas useimissa kuvissa ei noin mustaa putkea löydy.
Ilkan linkittämä kuva on hyvin mielenkiintoinen. Se esittää Aberdeenin museovaunua, mutta uudelleen maalattuna. Alunperin vaunu oli hyvin peittävässä, lähes kaksivärisessä (vihreä/ruskea) maalissa. Tästä on olemassa värikuvia noin v. 1947. Täplikkään maalauksen yhteydessä vaunu on menettänyt kyljen numeron 102, mutta vastaavasti saanut etulevyyn Pampas-tunnuksen, jota Abt. 653 käytti vain itärintamalla ja ainoastaan loppuvuodesta 1943. Voi olla, että tässä yhteydessä myös putkea on meikattu. Tarkemmin en tunne asiaa.

Yksi vaihtoehto on se, että kuvaa on käsitelty. Sama kuva on kuitenkin ollut esillä kirjallisuudessa jo 1980-luvulla, jolloin kikkailu taisi olla yleisesti tuomittavaa. Tausta on ainakin leikattu pois.
AJ 29.10.2012 15:36 Vastaa lainauksella
Moi Petri,

Komppaan kehuja yllä - loistava "Norsu". Kyllä nuo zimmeritit näyttävät istuvan ihan kohtuullisen hyvin - lopputulos on onnistunut rakentamisvaiheen kamppailusta huolimatta. Kyllä mä tykkään tästä Elefantista - ei mitään narinaa tai nurinaa, päinvastoin ruusuja.

Olet onnistunut tuomaan hyvin esille tuon vaunun massiivisuuden - tulos lienee monen onnistuneen osatekijän summa, itse hyvän mallin, hyvän rakentamisen, hyvän maalauksen ja hyvän viimeistelyn.

Elefantin moottoreilla ja voimasiirtoratkaisulla ynnättynä 65 metrisen tonnin taistelupainolla, vaunun maksiminopeus tiellä lienee ollut korkeintaan 30 km/h @ 3000 rpm. 2 x Maybach HL 120 TRM koneet tuottivat hetkellisesti max. 600 metristä PS (Pferdestärke)/hv (hevosvoimaa) @ 3000 rpm, joten yli 30 km/h huippunopeus lienee utopiaa.

Savuton ruutikaan ei ole savutonta ja samaa ns. savutonta ruutia käytetään nykyisinkin. Valokuvissa löytyy sekä puhtaita (ei juurikaan ammuttu), vähemmän puhtaita, likaisia ja erittäin likaisia vaunujen suujarruja (ammuttu paljon), joten lienee makuasia paljonko haluaa liata putkea - tosin, jos on ammuttu paljon ja nopealla temmolla, partikkelijämät leviävät ja likaavat enemmän.

Aseen suujarrun tai vastaavasti tykin suujarrun nokeaminen on suurinta sisäpinnolla, mutta kyllä ne suujarrujen ulkopinnatkin nokeentuvat, nim. ihan tarpeeksi suujarruja puunannut.

Piipun/putken nokeentuminen/likaantuminen on useiden tekijoiden summa (pääosin sisäballistiikkaa, hieman väliballistiikkaa ja ripaus ulkoballistiikkaa), kuten esim. rihlattu vs sileä piippu/putki, jos rihlaus niin kuinka tiukka rihlaus ja rihlauksen muoto, piipun/putken materiaali, piipun/putken lämpotila, a-tarvike ylipäätään, käytetty ruutityyppi, hylsy, sytytysmuoto nalli vs sähkö, käytetty projektiili, ilman lämpötila, ilman kosteus, vuodenaika, suujarrun materiaali, suujarrun muoto/malli jne…Maksimipaineet eli Pmax tapahtuvat nyrkkisääntönä piipun/putken 1/5 - 1/3 aikana, jonka jälkeen paine alkaa tasaantua kohti piipun/putken päätä ja purkautuvat ulos piipun/putken päästä projektiilin perässä (paineet saavat projektiilin liikkeelle). Koska ruudin palotapahtuma ei juuri koskaan ole 100%, ruudin palamisenergiaa ja siten paineita ei pystytä hyödyntymään täysin ja mitä epäpuhtaampi palotapahtuma, sitä enemmän nokeamista ja likaa eli partikkelijämiä, nokeä jne…

Sirpalekranaatit lienevät lianneet tuolloin eniten johtuen hitaasta ruudista ja kenties APCR:t ja APDS:t vähiten johtuen nopeasta ruudista, mutta tämäkin on vain spekulointia - mallarille riittänee se, että kaikki kranaattityypit nokesivat/likasivat ja nopea tulitustempo eli paljon laukauksia lisäsi likaamista.

No joo, meni pahasti OTT, sorry Petri - toivottavasti et pahastu.

Hieno Elefanttimalli jokatapauksessa, vaunun olemus tulee esille upeasti - Tamiya on tainnut tehdä ns. homerunin ko. rakennussarjan kanssa

Parhain terveisin, AJ
Petri Lyy 29.10.2012 16:11 Vastaa lainauksella
AJ:lle kiitos kehumisista ja kommenteista. On aina hyvä, jos malli herättää keskustelua, ja näin näyttää käyneen. Vielä mukavampi, että keskustelu on asiaa asiasta eikä sen vierestä.
Kun nyt olen tarkemmin tutkinut kuvia ja vertaillut niitä mallin zimmerittiin, niin vaikuttaa jotenkin matalalta tuo vinyyli-zimmeritin kuvio. Annapa silmämääräinen arvio uran syvyydestä. Miten luulet onnistuvan vinyyli-zimmeritin rikkomisen? Tarkoitan tällä tilannetta, jossa esikuvasta on lohjennut massaa pois. Kittiä käytettäessä tämä vaihe hoituu ikäänkuin itsestään työn aikana. Bonuksena jokainen massattu vaunu on varmasti ainutlaatuinen yksilö - ihan kuin esikuvissakin.

Ajoneuvojen testaamisesta vastannut Wa.Prüf.Amt. 6 testasi ja koeajoi vaunuja 150010 ja 150011 Kummersdorfissa heti niiden valmistumisen jälkeen. Varsinainen rääkkäys alkoi 16.4.1943, kun pienet muutosehdotukset oli välitetty Nibelungen Werkelle, missä vaunuja valmistettiin.
Kummersdorfin raporttien mukaan huippunopeudeksi saatiin 35 km/h. Minkälaisissa oloissa tuo nopeus saavutettiin, ei ole tiedossa.
Testiraportit painottavat, että 35 km/h oli vain hetkellinen huippu. Nopeudella 30 km/h sai ajaa yhtäjaksoisesti 30 minuuttia. Käytännön matkanopeus (liekö oikein käännetty, saksalainen sana on Dauergeschwindigkeit) oli 20 km/h, mutta tämäkin vaati tarkkavaisuutta ajajalta. Syynä oli moottorien kuumeneminen. Se taas aiheutti sisätilojen voimakkaan lämpiämisen. Tunnetaan tapauksia, joissa bensiini alkoi kiehua ja valopistoolin patruunat ovat syttyneet itsekseen. Myös sirpalekranaattien osumistarkkuus kärsi niiden lämmettyä liikaa. Raportit toivat esille myös hylsyjen toistuvan juuttumisen panospesään laukaisun jälkeen, mutta varmaa syytä tähän ei pystytty osoittamaan. Kuumenemista pidettiin osasyynä, mutta yksi syy saattoi olla hylsyjen pinnalla ollut pöly. Luonnollisesti ulkolämpötilalla oli iso merkitys vaunun sisätilojen kuumenemiseen, mutta Ferdinand/Elefant oli lämmin vaunu.
Petri Lyy 30.10.2012 07:06 Vastaa lainauksella
Kiitos, Asko, lisäinfosta.

Tarrazimmeritin urasyvyys on silmämääräisesti alta millin, korkeintaan millin puolikas, eli ihan mittakaavan rajoissa? Selostuksessa totesin, että kuviointi on jotenkin mieto, ja tällä tarkoitin juuri sitä, että lopputulos näyttää lattealta. Mikä meni pieleen -pohdinnoissa olen tullut siihen tulokseen, että vetäisemäni tumma wash olisi auttanut asiaa, jos olisin ymmärtänyt laittaa sen päälle lakkakerroksen. Nyt muut washit söivät tummenusta/varjostusta pois. Toisaalta kuvio menee tukkoon ylimääräisistä maali- ja lakkakerroksista. Vähän ratkaisematon yhtälö.

Zimmerittarra on sinänsä lievästi venyvää, mutta CA-liima kovettaa ja ikään kuin rapeuttaa sitä, jolloin lohkeamia voisi ehkä saada tehtyä. Niittien ympäryksiä useampaan kertaan liimaillessani lohkeamisia tapahtuikin. Luultavasti lohkeamat kannattaisi miettiä siinä vaiheessa kun tarra on vielä taustapaperissa kiinni ja leikellä jo siinä valmiiksi ennen asennusta.
AJ 30.10.2012 10:26 Vastaa lainauksella
Moi Asko,
Asko Karjalainen kirjoitti:
Ajoneuvojen testaamisesta vastannut Wa.Prüf.Amt. 6 testasi ja koeajoi vaunuja 150010 ja 150011 Kummersdorfissa heti niiden valmistumisen jälkeen. Varsinainen rääkkäys alkoi 16.4.1943, kun pienet muutosehdotukset oli välitetty Nibelungen Werkelle, missä vaunuja valmistettiin.
Kummersdorfin raporttien mukaan huippunopeudeksi saatiin 35 km/h. Minkälaisissa oloissa tuo nopeus saavutettiin, ei ole tiedossa. Testiraportit painottavat, että 35 km/h oli vain hetkellinen huippu. Nopeudella 30 km/h sai ajaa yhtäjaksoisesti 30 minuuttia. Käytännön matkanopeus (liekö oikein käännetty, saksalainen sana on Dauergeschwindigkeit) oli 20 km/h, mutta tämäkin vaati tarkkavaisuutta ajajalta. Syynä oli moottorien kuumeneminen. Se taas aiheutti sisätilojen voimakkaan lämpiämisen. Tunnetaan tapauksia, joissa bensiini alkoi kiehua ja valopistoolin patruunat ovat syttyneet itsekseen. Myös sirpalekranaattien osumistarkkuus kärsi niiden lämmettyä liikaa. Raportit toivat esille myös hylsyjen toistuvan juuttumisen panospesään laukaisun jälkeen, mutta varmaa syytä tähän ei pystytty osoittamaan. Kuumenemista pidettiin osasyynä, mutta yksi syy saattoi olla hylsyjen pinnalla ollut pöly. Luonnollisesti ulkolämpötilalla oli iso merkitys vaunun sisätilojen kuumenemiseen, mutta Ferdinand/Elefant oli lämmin vaunu.
Noista Wa Prüf 6 testeistä sen verran, että Wa Prüf 6 ei oikeasti koskaan Kummerdorfissa testannut Elefantteja 35 km/h vauhdissa, vaan ainoastaan Dr. Ferdinand Porschen kirjallinen dokumentaatio 23.3.1942 Wa Prüf 6:lle ilmaisee, että VK 45.02 (P):n eli Typ 180:n moottori voimansiirtoineen oli suunniteltu max. 35 km/h vauhtiin. Eli kyseessä oli Porsche VK 45.02 (P) eli toisin sanoin Typ 180 vaunun runko (chassis) ilman tornia eikä Ferdinand tai Elefant ja kyseessä oli Porsche Typ 101/3 ilmajäähdytteinen V-10 moottori, joka generoi hetkellisesti max. 300 metristä PS (Pferdestärke)/hv (hevosvoimaa) @ 2200 rpm. Porsche VK 45.02 (P) aka Typ 180 vaunun rungossa oli kaksi Porsche Typ 101/3 moottoria, jotka generoivat yhteensä hetkellisesti max. 600 metristä PS (Pferdestärke)/hv (hevosvoimaa) @ 2200 rpm. Voimansiirron periaate toimi samoin kuin Ferdinand tai Elefant vaunuissa, vetopyöriä pyöritti kaksi Siemens–Schuckert sähkömoottoria, joita käytti kaksi generaattoria kahden ilmajäähdytteisen Porsche Typ 101/3 V-10 bensiinimoottorin välityksellä. Ero Ferdinandiin tai Elefantiin oli se, että niissä moottoreina oli jo em. kaksi vesijäähdytteistä Maybach HL 120 TRM V-12 bensiinimoottoria. Näin siis pelkälle VK 45.02 (P) aka Typ 180 vaunun rungolle ilman tornia oli laskennallisesti laskettu hetkellinen max. 35 km/h vauhti ja nämäkin laskelmat heittivät häränpyllyä jo 20.4.1942, kun panssarointia piti vahvistaa. Huomioon täytyy ottaa fakta, että komplisoitu voimansiirtoratkaisu syö itsessään tehoja pois. Wa Prüf 6 ei koskaan reaalielämässä ehtinyt testata tuota em. Porschen väittämää VK 45.02 (P):n eli Typ 180:n rungon suunnitellusta max. 35 km/h vauhdista.

Wa Prüf 6:n testi Elefantin 30 km/h maksimivauhdista max. yhtäjaksoisesti 30 minuuttia pitää paikkansa, tämä on selkeästi kirjattu Wa Prüf 6:n testeissä. Elefantin Dauergeschwindigkeit eli pitkäkestoinen matkanopeus 20 km/h pitää myös paikkansa, tämäkin on selkeästi kirjattu Wa Prüf 6:n testeissä. Puolen tunnin yhtäjaksoinen 30 km/h maksimivauhti 65 metrisen tonnin taistelupainoiselle Elefantille on erinomainen suoritusarvo, kun sitä vertaa aikakauden muihin vaunuihin.

Tiger I Early:n moottorista V-12 Maybach HL 210 P 45, 650 metristä PS (Pferdestärke)/hv (hevosvoimaa) @ 3000 rpm sai hetkellisesti irti hätätehoina 700 metristä PS (Pferdestärke)/hv (hevosvoimaa) @ 3000 rpm paineenlisäyksen avulla. Wa Prüf 6 ei valitettavasti testannut (tai jos testasi, niin dokumentaatio ei ole säilynyt) huippuvauhtia hätäteholla. Max. huippunopeus 45 km/h max yhtäjaksoisesti 30 minuuttia saavutettiin 650 metristä hevosvoimaa @ 3000 rpm.

Puolestaan myöhemmistä Tiger I Early:n/Mid:n/Late:n moottorista V-12 Maybach HL 230 P 45, 700 metristä PS (Pferdestärke) )/hv (hevosvoimaa) @ 3000 rpm sai hetkellisesti irti hätätehoina 750 metristä PS (Pferdestärke)/hv (hevosvoimaa) @ 3000 rpm paineenlisäyksen avulla. Valitettavasti Wa Prüf 6 ei myöskään testannut tälläkään hätäteholla huippuvauhtia (tai jos testasi, niin dokumentaatio ei ole säilynyt). Max. huippunopeus 45 km/h max yhtäjaksoisesti 30 minuuttia saavutettiin 700 metristä hevosvoimaa @ 3000 rpm. Huippunopeus säilyi samana huolimatta 50 hv:n tehonoususta, koska panssarointia lisättiin.

Tiger I:n taistelupaino oli 56,9 metristä tonnia eli yli 8 metristä tonnia vähemmän kuin Ferdinandin tai Elefantin.

Samoin kuin Ferdinandin tai Elefantin moottoreiden, myös Tiger I:n moottoreiden ongelma oli ylikuumeneminen, mikäli moottoria huudatettiin liian kauan 3000 rpm, joka johti moottorin syttymiseen ja mahdollisesti jopa vaunun palamiseen. Tiger I suoritusarvot lähinnä verrokkina, jotta saa yleiskuvaa vaunujen suoritusarvoista.

No, joo taas pahasti OTT, toivottavasti ei häiritse ja toivottavasti tästä on edes jotain hyötyä. Parhain terveisin, AJ
Petri Lyy 30.10.2012 19:40 Vastaa lainauksella
Löysin hukkapalan zimmerittarraa, ja sain Mauserilla mitatuksi, että paksuus taustapapereineen on tasan 0,5 mm. Mikrometriä ei pakissa ole. Zimmeritin osuus on tuosta silmämääräisesti puolet eli 0,25 mm ja zimmeritin kuvion syvyys taas noin puolet eli 0,12-0,13 mm. Ilman taustapaperia mittaamisesta ei tule mitään, ja Mauserin "piikki" on liian paksu mahtuakseen kuvion pohjalle. Tämä vaan tiedoksi kun asiaa tuossa aiemmin pohdittiin.