Uskomattoman kaunis malli. Kansi, kiilto, harusten siisteys… todella upeaa. Arvostusta työhön lisää tuo kertomasi haasteellisuus ja lähtökohtien vajavaisuus. Täytyy todella haluta valmis malli aikaiseksi, kun jo alkumetreillä noin hiertää vastaan.
Näin pelkistetty kokonaisuus on ainakin omalla kohdallani erityisen haastavaa, koska kutkuttavien yksityiskohtien määrä ei ole kummoinen, ja mallin kokonaisilme on riippuvainen suurempien pintojen laadusta.
Tässä mallissa on siinä mielessä minun mielestäni onnistuttu täydellisesti.
Etusivu 
Galleria Mallit: vesialukset
Louhi, Dragon
Purjeveneklassikko
Modernit Louhet ovat lasikuiturunkoisia ja tarkat tekniset speksit löytyvät mm. IDA:n (International Dragon Association) sivuilta. Edelleen kisaillaan myös ns. Classic-luokassa joka tarkoittaa puurunkoisia ja pääsääntöisesti ennen 1970-luvun puoliväliä rakennettuja veneitä. Purjehtiminen tapahtuu 3-henkisellä miehistöllä. Pituutta veneellä on 8,9m, vesilinja 5,7m, leveys 1,95m, painoa 1,7t ja syväys 1,2m.
Suomessa Louhi-purjehtijat ovat rekisteröityneet Suomen Louhipurjehtijat ry:n alle.
Oma mielenkiintoni tähän veneeseen syttyi, kun seurasin MSW:n sivuilla erään norjalaisen mallarin jälleenrakennusprojektia vanhasta Billingin Louhesta.
Etsin pitkään piirustuksia eri lähteistä, mutta sellaisia ei vaan tullut vastaan. Lopuksi sitten päädyin ostamaan Billing Boats:n rakennussarjan ajatuksella, että saanpahan ainakin piirustukset ja runkokaaret.
Odotukseni laatikon sisällöstä ei ollut kaksinen, mutta siitä huolimatta sen surkeus yllätti. Piirustukset ja ohjeet olivat ala-arvoiset. Mastoaihiot valmiiksi kierot kun ylipitkänä ne oli pakattu laatikkoon väkisin.
Vaneriosat, runkokaaret ja kölirangan osat, olivat laserleikattu. Mitoitus oli kuitenkin pahasti pielessä ja runkokaaret yhtä kappaletta lukuunottamatta heiluivat pahasti kölirangan päällä. Vanerin paksuus oli kyllä sitä mitä sen ilmoitettiin olevan, mutta laser oli leikkausvaiheessa kulkenut omia polkujaan.
Ongelmaa saada kaaret suurin piirtein oikealle linjalle, lähdin sitten ratkaisemaan asentamalla kannen alle jäävät ja kaarien yläpintaan asennettavat pitkittäisrimat ensin. Mutta sama mitoitusongelma jatkui ja rimat pyörivät hahloissaan. Tein sitten sirkkelillä oikean kokoista rimaa ja pääsin eteenpäin. Jäin vaan miettimään, että aloittelevalla laivamallarilla jolla ei olisi sattunut olemaan samoja työkaluja kuin itselläni, rakentaminen olisi saattanut jäädä jo tähän. Nimittäin tuon himmelin ympärille olisi mahdoton ollut saada rakennettua kuranttia veneenrunkoa.
Sarjan valmistaja oli lähtenyt siitä, että runko laudoitetaan abachi-rimoilla (1,8x8,0mm) ja kansipinnat ja avotilan osat vanerista. Sitten petsi pintaan. Sarjassa oli ns. RC-valmius joka lienee se, että laatikossa oli mukana lähes kilonpainoinen messinkiköli. Muuta en keksinyt, mitä tämä RC-valmius olisi voinut tarkoittaa.
Messinkiköli ja pari maston vannetta olivat sitten ainoat osat mitä laatikosta vielä käytin.
Tarkoitukseni oli tehdä veneestä mahonkiversio ja lähdin sitä toteuttamaan rungon osalta siten, että liimasin 3kpl 0,6mm viilua pitkittäissuuntaisesti ja sirkkelöin tästä aihiosta 8mm leveitä runkolautoja.
Tämä kokeilu osoittautui onnistuneeksi ja päivä kuivumisen jälkeen tätä lautaa pystyi kääntämään vaikka kierteelle. Samoin tämä rakenne kesti hyvin taivuttelua ja lauta jäi siihen asentoon mihin sen taivutti. Tosin murtolujuus oli heikko kun syysuunta oli kaikissa lamelleissa sama.
Tästä innovaatiosta häikäistyneenä aloitin rungon laudoituksen uhraamatta sen enempää ajatusta asialle, että avotilan kohdalla runkokaarten etäisyys toisistaan oli 10cm. Tässä tein sitten pahan perusvirheen kun en varmistanut rungon muotoa asentamalla ja hiomalla esim. balsa-kerrosta laudoituksen alle. Nimittäin myöhemmin tuli esiin, että runkolauta elastisena myötäili suoraviivaisesti runkokaaria eikä kaartunut rungon keskiosan pitkillä kaarivälillä kuten laminoimaton rima. Tämä ei ollut ongelma muilla lyhyillä kaariväleillä.
Muuten rungon laudoitus onnistui kuten oikean veneen laudoitus.
Ongelma tulikin sitten hionnassa esiin kun 0,6mm pintaviilu ei riittänyt lopullista muotoa hiottaessa ja sen mennessä puhki, kyljet näyttivät muulta kuin hienon puuveneen kuului näyttää.
Tämän mallarin teoreettinen taivasosuus hävisi siihen kiroilutulvaan, mikä ongelman tajuttuani puhkesi.
Sitten ei auttanut kuin leuka rintaan ja kittipurkki käteen ja jatkaa eteenpäin.
Otin uudeksi esikuvaksi modernin Louhen hollantilaisen Doomernik Dragons:n mallistosta. Tässä Vintage Day-sailor mallissa on lasikuiturunko ja puukansi. Tosin on eurooppalaisissa venepalstoilla myös vastaavasti maalattuja puurunkoisia veneitä myynnissä, joten mallilleni löytyy oikeita esikuvia.
Jos oli rakentaminen ollut kaikkea muuta kuin suoraviivaista tähän asti, muutosta selvempään suuntaan ei ollut tiedossa. Kannen pintalankkuja varten tein erilaisia leikkausmalleja useamman ennen kuin sopiva löytyi. Samoin varsinaisia kansilankkuja varten tein taivutusjigin MDF:stä.
Kansilaudat ovat abachia 1,2x4mm ja välissä 0,5mm mahonkia. Kannen ulkoreuna ja keskellä kulkeva ns. kuningaslauta ovat mahonkia.
Avotilan kaulus tarvitsi oman muottinsa ja reunus on tehty viidestä eripaksuisesta viilulamellista ja periaatteessa samankaltaisella muotopuristemetodilla miten oikeiden veneiden puuosia pääsääntöisesti tehdään.
Laatikossa mukana olleista helyistä en kelpuuttanut veneeseeni mitään. Sarjan valmistaja oli ladannut mukaan plokeiksi samoja mitä 300 vuotta vanhemmissa purjelaivoissa käytettiin tarkoituksena varmaan, että näppäräsorminen mallari loihtii niistä itse modernit versiot. Ja vaikka nämä puulaivojen sarjat eivät mitään lego-sarjoja olekaan, niin useasti jäin miettimään mitä ja miksi mitäkin oli laatikkoon pakattu.
Leko-mallarin näkökulmasta esim tämä ploki-versiointi olisi mielestäni sama jos Spitfiren laatikkoon olisi oikean potkurin sijaan laitettu Sopwith Camelin potkuri.
Mutta marmatus taas sikseen…
Lähdin ostamaan toimivia plokeja, vanttiruuveja, vinssejä ja muita kannen heloja. Näitä löytyi eurooppalaisista nettikaupoista mukavasti. Tässä vaan taas kävi kuten Sulo Vilenille, että tuli ostettua kaikenlaista kun niin halvalla sai (=samoilla postikuluilla). Lopputulema oli se, ns. fittingseihin meni saman verran rahaa kuin peruslaatikkoon.
Todellinen scratch-rakentaja sorvaisi itse nämä vantit ja muut osat, mutta kun en omista metallisorvia, niin kauppaan kävi tie.
Messinkiosien maalaus taas muodostui ylivoimaisen vaikeaksi. Kannen helat kun ovat oikeasti sähkökiillotettua haponkestävää ruostumatonta terästä, tähän tavoiteltuun väriin en päässyt pensselimaaleilla vaikka mitä kokeilin.
Rungon pohjamaalasin spray-pullolla kittauksen ja hoinnan jälkeen ja pitkän hakemisen jälkeen sopiva sininen väri löytyi Humbrolin sinistä ja mustaa sekoittamalla.
Kansi lakattu puolikiiltävällä uretaanilakalla.
Levitys tapahtui vaahtomuovisiveltimellä.
Takilointi oli suhteellisen helppo.
Haruksissa käytin oikeaa 0,3mm teräsvaijeria ja haruksien kiristäminen oli sitten helppoa toimivien vanttiruuvien ansiosta.
Juoksevaa takilaa on oikeissa veneissä oleellisesti enemmän ja se tulisi selvemmin esille jos spinaakkeri olisi käytössä. Sen demoaminen staattiseen malliin on vaan lähes mahdotonta fiksusti toteuttaa joten tässäkin mallissa se rokottaa näkyvillä olevien köysien määrää.
Sopiva purjekangas on hankittu, mutta näissä kuvissa vene esiintyy laituri-lookissa. Purjeiden asentaminen vaatisi jonkinlaisen rautalankavirityksen, etteivät ne roikkuisi epämääräisesti.
Kokoa purjeissa on vaan sen verran paljon, että nähtäväksi jää saako siitä siistiä mitenkään jos sitä vielä lähden kokeilemaan.
Jalusta on taas omasta päästä.
Korkeutta tälle rakentelulle syntyi jalustan kanssa n. 110 cm ja pituutta 80 cm joten se ei sellaisenaan ihan joka hyllyväliin sovi.
Haasteista huolimatta tämä oli kuitenkin opettavainen kokemus.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
