Uuh la la, niinkuin Marty McFly sanoisi Paluu Tulevaisuuteen 2:ssa. Eli hieno kuin karkki!
Ei mitään lisättävää. Tässä mallissa on kaikki nappiin lopputuloksessa. Eetu osaa tän. Nimi vaan Hall Of Famelle nyt:)
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Fw 190 A-8
Hans Dortenmann, Ranska, kesä 1944
Totta puhuen, suurimmalta osin sarja meni kasaan ihan mukavasti, mutta moottorin, rungon konekivääritilan ja kuomun kanssa tuli sadateltua useammankin kerran.
Ohjaamo ja runko menivät kasaan ongelmitta. Sarjan ohjaussauvan vaihdoin CMK:n 'Quick & Easy' -sarjan hartsiosaan - ei varsinaisesti mikään pakollinen lisäys, mutta on hiukan parempi kuin sarjan muoviosa. Olkavöiden kiinnitystä varten tein messinkilangasta lenkit, jotka kiinnittyivät ohjaamon takaseinään porattuihin reikiin. Tässä mittakaavassa mielestäni kannattava lisäys. Vöiden kiinnitys on näin paitsi realistinen, myös helpommat liimattavat. Kun vyöt ovat yläpäästään kiinnityslenkeissä kiinni, voi niitä pyöritellä melko vapaasti eikä tarvitse huolehtia kuin alapäiden liimaamisesta paikalleen.
Mittaritaulun häikäisynsuojan etureunaan lisäsin sarjasta puuttuvan pehmusteen halkaistusta ohuen sähköpiuhan kuoresta. Lisäksi vaihdoin sarjan tähtäimen Quickboostin Revi kuudentoista.
Laskutelinekuilu meni hyvin kasaan. Vain toisella puolella sai hieman viilailla kuilun rakenteita siivenjuuren kohdalta että siivenpuolikkaat istuivat toisiinsa ilman rakoja.
Siipien kasauksen jäljiltä sai useampaakin johtoreunan yli menevää paneeliuraa täyttää ja kaivertaa uusiksi - kaikki eivät osuneet ylä- ja alapuolikkaiden välillä kunnolla kohdilleen. Samasta kohdistusongelmasta kärsineen vasemmassa siivessa olevan kk-kameran veistelin pois ja tein uuden messinkiputkesta.
Rungon asetilan sovittelun tärkeydestä olin lukenut monta kertaa, mutta onnistuin sössimään sen aika lahjakkaasti. Kolmesta osasta puskuliitoksilla kasattavan asetilan liitoksiin asentamistani muovilevy ja -profiilivahvikkeista huolimatta jouduin liimaamaan hökötystä moneen kertaan. Pieni vinkki, älkään hyvät ihmiset kuvitelko että se menisi niin mukavasti paikalleen että sen voisi lyödä pikaliimalla kiinni. Ainakaan silloin se ei mene, ja uusintayrityksistä tulee yhtä hornaa. Kysykää vaikka allekirjoittaneelta tai kurkatkaa ketutusketjun puolelle.
Tässä vaiheessa olin lopullisesti luopunut ajatuksesta edes harkita Eduardin hienoa moottorinkannatinkokonaisuutta. Asetilan etuseinäkin kun oli päätynyt lopulta pieneen virhekulmaan, joten se siitä. Kehitin nopean ja karun ratkaisun: muovilevyjigi ja milliputtia moottorin kiinnittämiseen moottoripellitykseen. Tämä onnistuikin. Milliputtista muodostui hyvin istuva tulppa pikaliimalla kiinnitystä varten. Ainoa ongelma oli enää siinä ettei moottori, tai pelkkä alennusvaihteiston etureuna (syynä ehkä skrätsistä tehty sytytyskehä vaihteistokopan ja motin välissä), istunut enää ihan suorassa moottorin ollessa paikallaan. Hioskelin motin etureunaa aikani, kunnes lopulta päätin ripustella potkurin lopulta vain kuparilangalla paikoilleen: ulospäin mitään eroa ei huomaisi ja potkurin saisi aina taivuteltua oikeaan kulmaan.
Moottoriepisodista selvittyä projektin loppupuoli menikin sitten jo ihan verrattain mukavasti. Sisempien siipitykkien asetilan kannet sopivat hyvin paikoilleen, vain rungon puolelle meneviin yläreunoihin tarvitsi liimata vähän muovilevyä ettei jäänyt rakoa. Siiven asetilan sisäpuolelle kannattaa liimata muovilistan paloista pienet hyllyt, niin kansien liimaus helpottuu, kun eivät pääse solahtamaan asetilaan miten sattuu.
Mallia varten hommaamastani Quickboostin moottoripellityksestä totesin käyttökelpoiseksi vain pakoputket, itse pellityksen ollen luultavasti maanantaikappale: yhdessä osassa valettu versio sarjan osakokonaisuudesta, mutta kutistunut niin palkjon ettei ollut mitään mieltä yrittää sen käyttöä. Sarjan muovinen pellitys kasautui muutenkin ihan ongelmitta.
Sarjaa varten ostamiani CMK:n Quick & Easy -pyöriäkään en käyttänyt. Ovat hyvin detaljoituja ja valettuja, mutta Eduardin muovipyörien tapaan liian kapeat. Käytin sarjan muoviset. Toki huonompien pyörien korvaajiksi käyvät, mutta Eduardin sarjaan eivät tuo juurikaan parannusta.
Tykit ja pitot-putki Masterin satsista. Runko-MG 131:ten piiput Airesin hartsiset, syynä se että olin ostanut Masterin A-6-tykkisatsin kun ajattelin rakentavani sen ensin. Siipien lentovalot ovat hartsiosat CMK:n tähtäin ja valosetistä.
Projektin loppupuolella tuli vastaan useampikin pikkukohta joista jäi hieman juostenkustu vaikutelma.
Kumma kyllä en muista lukeneeni näistä arvosteluissa saati rakentelujutuissa: Ohjeet neuvovat käyttämään kuomun etuosan N5, joka vaikuttaisi minusta olevan raskaammin panssaroitu versio, kun taas käyttämättä jää N9, joka taas vaikuttaisi olevan ohuemmalla raamituksella varustettu. Maskit ainakin olivat tässä sarjassa tuohon viimeksi mainittuun. Omassa sarjassani tuota N9:ää ei ollut jostain syystä (koko vasemmanpuoleinen sisäranka uupui), lienenkö irrottanut osuuden itse vai alunperinkin ollut ilman, en enää muista (sarjan hommasin kesällä 2006). No, käytin sitten sen rankempiraamisen.
Melkoiseksi ihmetyksekseni tätä osaa N5 neuvotaan käyttämään melkein kaikissa Eduardin 190-sarjoissa. Kaikissa, paitsi R2:ssa, jonka nimenomaanhan pitäisi olla se raskas pommarintorjuja… En ymmärrä.
Pommiripustimen suunnittelussa tuntui unohtuneen erilaiset muodot omaava vaihtoehtoinen polttoainetankki: Löpötankki istui ripustimessa aivan liian alhaalla, ripustuspannan ja ripustimen väliin jäi reilu väli. Tein tukivarret uusiksi muovilistasta jolloin tankin sai sopivalle korkeudelle.
Kuomun kanssa uskoisin käyneen hieman samanlaisen kämmin. Etenkin etummaista kuomun sisärakenteen osaa pitäisi kaventaa sen verran että istuu auki-asentoiseen kuomuun ilman että pakottaa sitä leveämmäksi. Huomasin tämän tietenkin vasta kuomun paikoilleen liimattuani, kirosin hiljaa ja pistin muistiin myöhempiä projekteja varten.
Myöskään etukuomu ei istunutkaan sitten loppukoonnassa ihan täysin kunnolla, vaikka olevinani olin sen sovitellut rungon asetilan yhteydessä kuntoon… Kiva. No, tietääpä varoa tätäkin tulevissa koetoksissa.
Muista Fw 190-sarjoista poikkeava päälaskutelineiden kiinnitysmenetelmän toimivuus vähän askarrutti ennakkoon, mutta mukavana yllätyksenä toimikin oikein mallikkaasti.
Maaleina Xtracrylixin RLM-sävyt, Vallejon sekalaiset sävyt, sekä Citadelin metallisävyt ja washit. Siirtokuvat toimivat moitteetta ja imeytyivät uppodetaljeihin kun vähän Micro Solia näytti.
Paneeliuria käsittelin Promodelerin litkuilla. Lopullinen lakkaus Johnsonin ja Tamiyan flat basen sekoitusta (10:1).
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
