Pienoismallit.net

Taisteleva metso

”Angry bird”

Sain viimein valmiiksi tämän lähes kymmenen vuotta sitten aloittamani dioraaman. Keskityin pääasiassa siihen, että sain valmista aikaiseksi nopeassa tahdissa aina silloin kun motivaatiota työn eteenpäin viemiseen riitti, joten työvaiheiden dokumentointi jäi aivan alkuvaiheita lukuun ottamatta tekemättä. Tästä syystä työvaihekuvatkin jäävät valitettavasti nyt puuttumaan, ja keskityn lähinnä listaamaan käyttämiäni materiaaleja ja työvaiheita.

Taustaa

Alunperin tarkoitukseni oli rakentaa nopeasti suoraviivainen vinjetti ICM:n 76 mm tykin ympärille laatikon kansikuvaa mukaillen. Kuvassa olevaa maastotyyppiä hieman mukaillen ajattelin tehdä suomaaston, ja toisen hevosen hermostuneesta olemuksesta sain idean, että mukana pitäisi olla jokin, mikä olemuksen aiheuttaa. Jokin eläin tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Kun tämä eläin tulisi olemaan varsinainen tarinaa kuljettava tekijä, päätin jättää tykin pois pitääkseni alustan koon järkevänä ja asetelman eheänä.

Eri eläinvaihtoehtoja mietittyäni päädyin lopulta lintuun, tarkemmin johonkin metsäkanaan, koska se ei olisi liian iso objekti etualalle, mutta samalla kuitenkin riittävän kokoinen, jotta katsojakin sen huomaa ja ymmärtää tarinan.

Aluksi suunnittelin, että mukana olisi ollut myös munimassa oleva naaraslintu, jota uros suojelisi, ja tämän vuoksi olisi ahdistelemassa kutsumattomia vieraita. Pienellä lähdetutkimuksella huomasin kuitenkin tämän hieman kaukaa haetulta, sillä olin valinnut lintulajiksi metson pääasiassa sen näyttävyyden ja koon vuoksi, mutta koppelo hoitaakin munimisen ja poikasten hoidon melko itsenäisesti, ja vaaran uhatessa pakenee paikalta.

Wikipediasta löysin kuitenkin osuvan tiedon: ”Metsien hakkaamiset ja metson elinalueiden pirstaloituminen on johtanut tilanteeseen, jossa metsokoiraille ei löydy soidinkumppaneita. Tällaiset yksinäiset metsot tunnetaan ”hulluina metsoina”, jotka soidinkiihkossaan saattavat jopa käydä ihmisen kimppuun”. Voitaneen olettaa, että myös vuosien kahinointi asuinmetsissä aiheuttaa tällaista metsomachoilua, joten dioraaman tarina oli sillä selvä, eikä nimeäkään joutunut kovin pitkään pohtimaan.

Dioraamasta voikin nimeä myöten aistia myös viittauksen sortovuosien ja taiteen kultakauden kansallisromanttisiin teemoihin, jossa suomalainen metso puolustaa kotikorpeaan venäläisiä valloittajia vastaan.

Haaveenani olisikin tehdä tulevaisuudessa useampiakin dioraamoja niin kultakauden klassikoiden kuin muidenkin suomalaisen kuvataiteen ja kirjallisuuden merkkiteosten pohjalta.

Maasto

Maaston rakensin pyöreän, noin 19 cm halkaisijaltaan olevan muovisen taulunkehyksen päälle, jonka reunat päällystin polystyreenilevyllä, johon työstin maaston reunojen muodon.

Reunojen sisälle jäävän alueen täytin DAS-massalla, johon muotoilin karkeat maastonmuodot mättäineen. Tämän päälle tein kookoskuidusta sekä useista erilaisista maastosirotteista ja juurten pätkistä pohjakasvillisuutta.

Matalat heinätupsut ovat MiniNaturin valmistamia. Maalasin ne ruiskulla ennen alustaan liimaamista. Pidemmät heinät ovat luonnosta keräämääni saralajiketta sekä Woodland Scenicsin Field Grassia.

Maastotyypille ominaiset matalat käppyrämännyt rakensin kuparilangasta. Niiden havutupsut ovat MiniNaturin kuusien tekoon tarkoitettua materiaalia, josta pätkin muutaman millin paloja, jotka liimasin yksitellen oksille. Lammikkoon osittain uponnut puunrunko on luonnosta löytynyt tikku, jonka päällystin kaksikomponenttikitillä, johon muotoilin kaarnaa ja muutaman oksanreiän. Oksat ovat juuria.

Maaston maalaamiseen käytin pääasiassa Vallejon akryylejä. Lopullisen sävytyksen ja värimaailman yhtenäistämisen toteutin öljyväreillä ja pigmenteillä.

Vesi

Veden valoin Andrean Artificial Water -epoksihartsista. Tein pinnalle kevyttä väreilyä painelemalla muutaman tunnin jähmettynyttä hartsia epäsäännöllisen muotoisilla sileäpintaisilla muovisilla helmillä, joita saa askartelutarvikemyymälöistä. Veteen upotetut ja sitä reunustavat kasvit ovat Kamikazurin laserleikattuja paperiheiniä. Lopuksi vahasin veden pinnan lisätäkseni kiiltoa ja hillitäkseni pölyn tarttumista.

Metso

Metso on omaa tuotantoani. Veistin sen perusmuodot laminoidusta polystyreenipalikasta, jonka päälle muotoilin yksityiskohdat kaksikomponenttikitistä.

Figuurit

Figuurit ovat vähäisellä muokkauksella selvinneitä ICM:n tekeleitä. Ne ovat melko heikkolaatuisia esityksiä, mutta huolellisella maalauksella ja hartsisilla vaihtopäillä lopputulos on aivan kelvollinen. Ohjastajalla on Hornetin kalju pää, jossa keikkuu SKP:n messingistä prässätty kypärä. Toisen figuurin pää on miljoonalaatikon antimia, enkä ole se alkuperästä aivan varma. Kiitokset Marko Teeriojalle kypäröistä!

Figuurit maalasin Vallejon ja Andrean akryylimaaleilla.

Hevoset

Hevoset olivat tämän dioraaman työläin kokonaisuus. Sahasin useita hevosten jalkoja irti ja vaihtelin niitä keskenään sekä taivutin jokaista jalkaa yhden tai useamman nivelen kohdalta saadakseni haluamani, tarinaa kantavat asennot aikaiseksi. Katkaisin myös oikeanpuoleisen hevosen kaulan useammasta kohdata saadakseni sen luontevampaan asentoon. Muutostöissä kadonneet lihakset muotoilin uusiksi kaksikomponenttikitistä. Samasta tavarasta tein uusiksi myös hevosten harjat ja hännät.

Lyijy- ja alumiinilevyistä leikkelemäni melko monimutkaiset valjaat olivat yksi hankalimmista sekä eniten näppäryyttä ja hermoja vaativista mallailuhaasteista, joihin olen vähään aikaa törmännyt. Lisähaastetta toi vielä se, että ne pystyi rakentamaan ja maalaamaan valmiiksi vasta siinä vaiheessa kun olin jo kiinnittänyt hevoset ja kärryn alustaan.

Hevosten turkit maalasin öljyväreillä, joka on mielestäni vaivattomin keino saada aikaan pehmeät värisiirtymät valo- ja varjokohtien välille tällaisilla isoilla ja suht tasaisilla pinnoilla. Muut kohdat maalasin hevosissakin Vallejon ja Andrean akryylimaaleilla.

Kaikesta vaivannäöstä huolimatta hevosten asento on kokonaisuudessa se osa-alue, johon olen vähiten tyytyväinen. Lähdin alunperin tekemään asennosta mahdollisimman realistista: ei rintamaolosuhteisiin tottunut hevonen ihan pienestä kuitenkaan hätkähdä siinä määrin että nousisi takajaloilleen. Sen sijaan halusin viestiä hevosten pelkoa silmillä sekä asentojen harkitsevana epävarmuutena.

Kymmenessä vuodessa omat mieltymykseni ovat kuitenkin muuttuneet siinä määrin, että nyt en epäröisi hetkeäkään tehdä hevosten asennoista huomattavasti dramaattisempia realistisuuden kustannuksella. En kuitenkaan jaksa tästä sen kummemmin murehtia, koska sommitelma on näiltä osin aikansa tekele, eikä kyseessä toki varsinainen virhe ole. Hieman se kuitenkin harmittaa.

Kärry

Kärryn rakensin suoraan laatikosta lukuun ottamatta istuinosaa kiertävää kaidetta, jonka kokosin alkuperäisosaa ohuemmasta kuparilangasta. Lisäksi rakensin uusiksi kärryn valjaisiin yhdistävät osat, koska alkuperäisosat eivät olisi olleet aivan yhteensopivat tekemieni valjaiden kanssa.

Maalasin kärryn Vallejon maaleilla ja Migin säistämistuotteilla.

Lopuksi

Tämä alunperin jo vuonna 2003 aloittamani dioraama oli jopa minulle harvinaisen pitkään työn alla ollut teos. Se nousi vuosien saatossa useita kertoja työpöydälleni ja eteni rutistuksittain, mutta välillä oli myös useamman vuoden taukoja, jolloin motivaatiota sen työstämiseen ei ollut.

Tämä on myös siinä mielessä mielessä minulle poikkeuksellinen malli, että olen nostanut sen valmistuttuaan jo kaksi kertaa takaisin työpöydälle, ja tehnyt lisäyksiä ja korjauksia. Ensimmäisellä kerralla lisäsin mäntypuskat, jotka jäivät ajanpuutteen vuoksi lisäämättä kiirehtiessäni dioraaman valmiiksi Unkarin näyttelyyn. Toisella kerralla muutin vielä metson paikkaa Model Expon jälkeen. Kiitokset Jari Lievoselle tähän toimivaan muutokseen houkuttelusta!

Tämän kaiken jälkeen tärkeintä minulle onkin, että voinen viimein ylipäätänsä julistaa tämän dioraaman valmiiksi. Jos nyt alkaisin tehdä vastaavanlaista dioraamaa, tekisin toki monet asiat toisin, mutta olen kaikesta huolimatta tyytyväinen lopputulokseen, ja etenkin siihen tunnelmaan, jonka se välittää – siltä osin dioraama on juuri sellainen kuin alunperinkin halusin.

Kommentit

Hallittu ja hyvin tehty kokonaisuus. Uniformut voisivat olla hieman tummempi sävyisiä
Tunnelmallisempaa dioraamaa on kyllä vaikea kuvitella. Olet saanu luotua todella hienon maaston ja liikkeen tunnun tähän. Ehkä pieni vihreän häivähdys ruohotuppoihin tekisi suomaaston vielä paremman näköiseksi.
Joka tapauksessa täyden vitosen työ.
"Henkisiä lisäpisteitä" tulee roppakaupalla lisää tuosta metsosta, koska linnut on aina ollut lähellä meikäläisen sydäntä ja niitä näkee aivan liian harvoin dioraamoissa.
Lisäksi hullusta metsosta on ihan omakohtainen kokemus, kun pari vuotta sitten kohtasin sellaisen metsässä. Olisi varmasti käynyt päälle jos en olisi puun oksalla yrittänyt hätistellä sitä kauemmaksi. Eipä siinä sitten mitään käynyt kummallekaan… :)
Huikea tunnelma. Todella vaikuttavaa tekemistä. Yritän inistä noista hevosten harjojen lievästä "rastamaisuudesta", mutta ei estä antamasta täysiä pojoja. Tykkään erityisesti maaston suomaisesta olemuksesta ja yllättävän tilanteen tunnusta. Hieno ku hiiva!
AJ 11.7.2012 17:51 Vastaa lainauksella
Moi Tomi, Diosi kertoo hienosti "Angry Bird"-tarinan; dion maasto on upeasti toteutettu. Protyötä! Parhain terveisin, AJ
Koska kerta antamani 3,5 on niin alhainen arvo, että joudun selittämään roistomaisuuttani, niin olkoot…

Elikä. Tarina toimii hyvin, ja sekä ihmisten, että eläinten asennot ovat onnistuneet. Vesi on todella hienosti toteutettu, samoin kärry. Hevoset ovat todella hyviä. Maasto on jotenkin hajuton ja mauton, siitäkin huolimatta, että siihen on selvästi nähty vaivaa. Männyn käppyrä on hieno kuin mikä. Suurimpana ongelmana, joka pudotti sen puolikkaan tähden pois, näen ihmisfiguurien ja metson olemuksen. Ihmisten kasvot ovat mainiot, mutta univormut ovat jotenkin räikeitä ja näyttävät muovilta, eivät kankaalta. Voimakkaimmillaan tämä on kävelevässä figuurissa. Istuva on luonnollisemman oloinen. Metsossa näen ongelmana pyrstösulat, jotka ovat kovasti jäykän näköisiä. Veikkaan, että ne saattavat olla mittakaavasta pahasti ulkona.

Kokonaisuus on silti hyvä, enkä kuvitellut kolmea ja puolta tähteä painaessani antavani surkeaa arvostelua. Toivottavasti selitykseni korvaa aiheuttamani mielipahan.
Olen mykistynyt!O.o

Aivan upea! Tässä ollaan niin perisuomalaisissa maisemissa ja tunnelmissa, mutta veli khakipukuiset sekoittaa korttipakan:) Ollaanko tässä Laatokan suomaisemissa vai missä.

Älyttömän hienosti käytät värejä ja kontrasteja niinkuin aina. Nämä sinun tekeleesi ovat aina pieniä taideteoksia.

En osaa sanoa mitään figuurien tai kaluston oikeellisuudesta, kun en ole perehtenyt aiheeseen eli muhun tää uppoaa kuin Patriot ohjus Saddamin bunkkeriin.

Mutta kuten Ranska sanoisi Euroviisuissa: Un score parfait.
komeeta luontoa ja hyvät värit… vesi puunrunkoineen upea..
Taidettiin saada seuraava "Viikon Malli" tästä…

Huikeaa työtä! Idea tähän dioraamaan on loistava ja metso sekä männyt ovat onnistuneet erinomaisesti samoin kuin koko dioraama.
Kaikki sanottava on jo sanottu, joten muissa asioissa komppailen muita.
Petri Ola 12.7.2012 12:06 Vastaa lainauksella
Uskomattoman tunnelmallinen dioraama, oikein kuulee kuinka kärryt nitisevät ja hevoset hirnuvat :)

Maasto on upeasti toteutettu ja siitä löytää jatkuvasti lisää pieniä yksityiskohtia. Aikaa kuvien katsomiseen voisi käyttää loputtomasti.

Petri
Kiitti kaikille oikein mukavista kommeteista!

Uniformuihinkin olen tarkoituksella hakenut valööriltään vaaleampia ja kirkkaampia sävyjä chiaroscuron hengessä, ja joissakin kuvissa kuvausvalaistus vielä korostaa tätä vaikutelmaa. Ei kuitenkaan mielestäni liikaa, sillä olen nimenomaan halunnut tuolla tavalla ohjata huomiota tapahtumien keskipisteeseen. Tulevissa töissäni olisi tarkoitus viedä tätä vaikutelmaa vieläkin pidemmälle.
Timo Rasimus kirjoitti:
Metsossa näen ongelmana pyrstösulat, jotka ovat kovasti jäykän näköisiä.
Kyllä metson pyrstösulat melko ryhdikkäät ovatkin.
Toki, mutta eivät paksuja.
Toisaalta, en itse saisi aikaan mitään vastaavaa…
(Tai kun saisi aikaan edes jotain).
Se on ihan totta, eivät ne takuulla skaalavahvuudessa ole, se kun olisi jotain 0,001 mm. :)
Vaikuttava pieni dioraama. Maasto auringon paahtamine heinineen, käkkärämänty ja suolammikkoon kaatunut puu ja vesi ovat kaikki omia pieniä ja hienoja yksityiskohtiaan. Metso on varsin näyttävä ja sen kyllä kuulee ajattelevan, että "tulevat nuokin tuossa sotkemaan ja keskeyttämään soidintani" tai kääntäen että "vihdoin jotain jolle voi esittää soidinta". Valjakko kärryineen on hieno, samoin sotilaat. Ainoa, mikä tökkii omaan silmääni, on kävelevän sotilaan mielestäni liian "herneenvirheä" pusero. Tämä siitäkin huolimatta, että tarkoituksella on haettu kirkkaita sävyjä. Turha tässä on enempää mussuttaa, kumpa itse saisin joskus edes kasatuksi figuurin, jota voisi lähteä maalailemaan ;)

t. Jake
Njoo…
Lienee parempi, että omalta osaltani lopetan pisteytyksen ja kommentoinnin kokokaan. Annan vääriä pisteitä ja olen väärää mieltä. Skaalavahvuuksiin puututaan jatkuvasti esim. lekomalleissa.
Mutta se siitä…
Moi,

Ihan yleisen selvyyden vuoksi, minä en kommentoinut kenenkään muun antamia kommentteja. Kommenttini olivat vain ja ainoastaan suunnattu Tomille. Tämä vain nyt sen vuoksi, että kirjoitetusta tekstistä ja kommentista saa niin niin luvattoman helposti väärän käsityksen, kuten itsekin olen muissa yhteyksissä jokskus saanut kokea. Kasvokkain annetussa kommentissa saadaan molemmin puolin lisävalaistusta kommentin antajan ja vastaanottajan yleisestä olemuksesta, ilmeistä, äänensävystä, kasvojen ilmeistä, käsien liikkeistä jne jne. En Timo uskokkaan, että kommenttisi olisi suunnattu meikäläiseen, mutta tämä nyt ihan näin varmuuden vuoksi asiaa selkeyttämään ;) Keep going!

t. Jake
Höpöhöpö, ei sellaisia olekaan kuin oikeat ja väärät kommentit tai arviot. Täällähän on nimenomaan ideana, että jokainen saa vapaasti tuoda esille omia näkemyksiään. Se on arvioiden ja kommentoinnin tärkein arvo. Sen kautta konkreettisesti huomaa, että kaikki eivät suinkaan katso asioita samoin silmin, ja muut kiinnittävätkin huomiota usein sellaisiin seikkoihin, joihin mallari itse ei ole sitä huomannut kiinnittää. Ja aina on sijaa myös vastakkaisten mielipiteiden esiintuomiselle — ja selittelyille. :)

Esimerkiksi nämäkin kommentit hyvin osoittavat, että kaikki ei ole suinkaan mennyt nappiin, ja ne ovat varmasti hyödyksi minulle tulevissa projekteissani. Tai mikä ettei, ehkä otan tämänkin vinjetin jälleen kerran takaisin työpöydälle.
Henkilökohtaisesti en tarkoittanutkaan kommentoida sitä, että onko jonkun kommentti väärin tai oikein. Tarkoitin sitä, että kirjoitettuna annetun kommentin ja suullisesti annetun kommentin ja mielipiteenvaihdon välillä on eroa siinä miten kommentti annetaan ja miten se vastaanotetaan (käsitetään ja ymmärrätään), eli juuri nämä em. ulkoiset tekijät vaikuttavat pitkälti osapuoliin, mutta niitä ei voi kirjoitetussa teksissä välttämättä havaita. Tämä on ihan faktaa, mikä on käytännössäkin todettu useaan kertaan monen henkilön kesken ;) Tämä kommenttien kommentointi taitaa kohta jo voittaa Brittiläisenkin komiinkan / komedian piirteet ;) Hmm, saisikohan tästä tv-sarjan?

Mutta itse dioraamaan, sehän on mainio kokonaisuus eikä sitä kannata ottaa uudelleen käsitttelyyn kuin vasta muutaman vuoden nukutun yön jälkeen, jos sittenkään ;)

t. Jake
Jarmo, suuntasin tuon kommenttini siis Timolle, joka kirjoitti "Annan vääriä pisteitä ja olen väärää mieltä" käsitettyään ehkä väärin sävyni kommentissani koskien tuota skaalavahtuutta.

Pointtisi viestinnän vaikeudesta ovat aivan totta, etenkin verkossa. Siihen pätevät oikein hyvin legendaariset Wiion lait, etenkin ensimmäinen: "Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta". :)

Mutta eipä tästä enää sen enempää, vaan takaisin asiaan. Mielelläni otan vastaan lisääkin kommentteja ja kritiikkiä itse vinjetistä.
Moi Tomi, juurikin näin. Väärinymmärryksen mahdollisuus on aivan uskomattoman suuri, kuten nytkin havaittiin ;) Onneksi emme ole kaikki saman ajattelun- ja tahdonvallan alaisia, vaan olemme kaikki yksilöitä. Juuri siksi saamme täälläkin ihastella mitä erilaisempia ja hienoimpia dioraama-ideoita ja malleja.

Keep on Rocking & Modelling ;)

t. Jake
On siis aivan tolkuttoman hieno! Mieletön tunnelma ja vahva kokonaisuus. Tilanne ja hahmojen + elikoiden asennot tosissaan elävät ja asetelma on omaperäinen ja hieno. Ei voi kuin ihailla. Itse veistelty metso on mahtava yksityiskohta.

Meinasin sanoa, että hevoset ovat makuuni hiukan turhan kiiltäviä sota-ajan työjuhdiksi, mutta ilmeisesti (googlen kuvahaun perusteella) ne voivat hikoilla itsensä tuollaisiksi.
JJ Hilska 27.7.2012 14:27 Vastaa lainauksella
Käsittämättömän realistinen. Tässä yhdistyy mallinrakennuksen osa-alueita, joita moni ei halua edes yrittää; eläimet, haastava maasto ja vesi. Kaikki ovat tehty esimerkillisellä tavalla, joka vetää sanattomaksi. puunrunko kaatunut suoperäiseen lampeen on jotain niin realistista että hakee kyllä vertaistaan. Metso myös hämmentää ja kertoo että ollaan luettu biologian läksyt tarkkaan ja muutama lintukirja vielä siihen päälle:)
Lauri K 6.11.2013 17:49 Vastaa lainauksella
Itseänikin hieman häiritsee venäläisten sotilaiden liian vihreät puvut, kun nehän olivat enemmän ruskean tai hiekan värisiä. Tosin korkea-arvoisemmilla upseereilla oli usein selkeämmin vihreämmän sävyiset univormut, mutta eivät nekään kirkkaita tai syvän vihreitä olleet. Ajurin telogreikassa (toppatakki) on oikeanlainen väri, mutta housut ovat eri maailmasta.

Muuten dioraama on aivan eeppinen. Suomaasto on hyvin uskottavasti tehty ja miellyttää silmää. Maasto tuo mieleen lähes puuttoman nevan ruskehtavine ja punertavine mättäineen. Tosin pitäisikö nevalla olla enemmän laajoja rahkasammalmattoja ja hieman harvemmassa saratuppoja? Männyt ovat upeita. Suolammen vesi voisi olla ehkä ruskeampaa, onhan sen pohja yleensä hyvin tumman ruskeaa turvetta, vaikka hienoahan tuo vihertäväkin vesi on.

Aihevalinta on tyylikäs ja kansallisromanttisen symboliikan vertauskuvallinen istuttaminen pienoismallimaailmaan on kiinnostava lisäpiirre.