Rautatiemuseon pienoismalli

Tässä merkinnässä esitän kuvasarjan avulla millaiselta puut näyttävät maastossa ja millaisen vaikutelman luo suurempi ryhmä puita. Dioraamassa puut on sijoitettu kutakuinkin oikeille paikoille. Maisemassa saattaa esiintyä myös esim. koivuja, jotka on rakennettu samalla tavalla kuin akaisemmissa merkinnöissä olen kertonut; runkojen malli on hieman toinen kuten myös värityskin, periaate on kuitenkin sama. Pienemmät puut ja pensat on tehty kuivatusta kasvista (Seamoss), joiden runko on ensin maalattu lirulla vesiliukoisella maalilla. Lehvästössä käytettiin samoja materiaaleja kuin muissa puissa, ei tosin Poly-Fiberia. Mutta annetaanpa kuvien…

Viimeisenä työvaiheena oksistoihin ripoteltiin puunlehdet. Aikaisemmin lehtinä käytettiin Nochin Laub-tuotenimellä (tuotenumerot 07140-07149) myymiä erivärisiä puunlehtisirotteita. Nämä ovat aivan käyttökelpoisia, varsinkin, jos värisävyjä sekoittaa keskenään. Puidenlehtiin haluttiin kuitenkin vielä lisää kuohkeutta ja ilmavuutta ja haettiin näin jotain toisenlaista tapaa tehdä puita. Museon pienoismallin ensimmäisissä puissa lehtinä toimivat em. sirotteet, mutta pian valikoitui uutena ja ennen kokeilemattomana Nochin Classic-Flock-sirote (tuotenumerot 07302 ja 07304). Tämän tuotteen sirotteet ovat kuin pientä kierteistä, kiemuraista ja…

Tasoitemassan huolellisen kuivumisen jälkeen puunrungot maalattiin. Rautatiemuseon pienoismallin puissa maaleina käytettiin Clas Ohlsonista ostettuja akryylivärejä. Maaleina voi käyttää lähes mitä tahansa maaleja, mutta olennaista on, että maalien kiiltoaste on täysmatta. Vesiliukoisia maaleja on ehkä mielekkäämpää käyttää, varsinkin silloin, kun puita on iso määrä. Rungon värin määrittämisessä käytettiin neljää eri sävyä: Titanium Whitea, Ivory Blackia, Burnt Umberia ja Primary Yellowia. Oikeasta sävystä jokaisella on varmaankin oma käsityksensä, joten ei siitä tässä sen enempää. Maali ohennettiin sävytyksen jälkeen vedellä melko juoksevaksi…

Siirrämme hetkeksi syrjään Rautatiemuseon pienoismallin rakennukset ja suuntaamme mielenkiintomme maisemointityöhön ja ennen kaikkea puiden luomiseen. Puut ja pensaat antavat pienoismallille aivan uuden ilmeen; ne ikään kuin sitovat rakennukset maastoon ja pehmentävät niiden välistä kontrastia sekä lisäävät koko pienoismallin syvyysvaikutelmaa, varsinkin silloin, kun puita ja pensaita on runsaasti. Museoalueen pihassa on noin satakunta puuta, joista lähes kaikki ovat lehtipuita. Suurin osa puista on jalopuita kuten vaahteroita, tammia?, lehmuksia? sekä tavallisempia lehtipuita kuten koivuja ja pihlajia. Lisäksi alueella on joitain minulle…

Jälleen on aika viedä eteenpäin tätä verkkaisesti laahaavaa rakennusblogia. Rautatiemuseon pienoismalli on valmistunut jo useita nukuttuja öitä sitten (elokuussa), joten bloginkin olisi tiedonvälityksen ja yleisen mielekkyyden kannalta jossain vaiheessa saavutettava maaliviiva. Koetan siis ryhdistäytyä. Edellisessä merkinnässä esittelin kuvasarjan valmiista punamultaisista rakennuksista. Nyt julkaistava merkintä jatkaa tuota lyhyen tradition omaavaa linjaa eli näytän loput museoalueen rakennukset uutena kuvasarjana. Otsikon mukaisia punamullalla maalattuja rakennuksia edustavat tavaramakasiini, kesäkahvila, pieneläinsuoja ja siltavahdintupa…

Tässä merkinnässä hypätään jo valmiisiin taloihin. Talot on rakennettu hyvin samalla tavalla kuin jo aikaisemmassa merkinnässä esitelty asemarakennus, joten lukemalla kyseisen merkinnän saa hyvän käsityksen myös punamullalla maalattujen talojen valmistustavasta. Esittelen parissa seuraavassa merkinnässä kuvan jokaisesta punaisesta rakennuksesta.

Museoalueella on kymmenen punamullalla maalattua rakennusta. Rakennukset ovat entisiä rautatieläisten asuinrakennuksia ja niiin liittyviä piharakennuksia: halkovaja, liiteri, pieneläinsuoja…Lisäksi pihapiirissä on punamultainen tavaramakasiini ja muualta alueelle siirretty siltavahdintupa. Nykyisin rakennukset toimivat rautatiemuseon näyttely- ja varastotiloina. Pienoismallin kaikki rakennukset on valmistettu samalla periaatteella; hyödyntämällä sekä yhdistelemällä sekä hartsivaluja että syövytettyjä joko messinki- tai uushopeaosia. Rautatiemuseon asuintaloissa on kohtuullisen paljon yhteneväisyyttä mm. seinämateriaalissa, päätyjen…

Asemarakennuksen maalaus suoritettiin niin pitkälle kuin mahdollista kynäruiskulla. Ikkunat ja ovet maalattiin ennen kuin ne kiinnitettiin seinään. Ikkunoiden karmilaudat ovat ruskeat ja pokat valkoiset, joten ne maalattiin toisistaan erillään. Maalin kuivuttua ikkunan osat liimattiin toisiinsa. Osat on suunniteltu siten, että pokan tippalista kohdistaa pokan oikeaan paikkaan. Osat liimattiin nurjalta puolelta parilla pikaliimatipalla. Viimeiseksi liimattiin kirkkaasta, ohuesta, styreenilevystä ikkunaruudut. Näin saatiin täysin valmis ikkunapaketti, joka voitiin liimata suoraan seinänpintaan. Suunnittelussa oli huomioitu myös se, ett…

Asemarakennuksen seinät, kivijalka ja savupiiput ovat kaikki hartsivalua. Rakennus on koottu nestemäisellä pikaliimalla. Aseman päätykolmioissa on runsaasti yksityiskohtia, jonka vuoksi ne toteutettiin syövytteillä. Hartsista valetun seinän päälle liimattiin 0,3 mm paksuinen syövyteosa, johon on syövytetty kaikki tarpeelliset puuleikkaukset. Näitä päätykolmioita on asemasssa kolme kappaletta. Päätykolmion syövytteessä on urat myöhemmin laitettavia koristelaudoituksia varten. Koristelaudoitukset ovat eri värisiä kuin seinäpinta, jonka vuoksi ne päätetttiin toteuttaa erillisinä syövytteinä. Koristelaudat voitiin jälleen kerran maalata täysin…

Museoalueella on alkuperäinen Hyvinkää-Hanko-yksityisrautatien asemarakennus. Asema toimii nykyään museon näyttelytilana ja se on entistetty alkuperäiseen asuunsa. Asema on osittain kaksikerroksinen lautaverhoiltu ja saumapeltikatolla varustettu rakennus. Talossa on paljon koristeellisia puuleikkauksia niin ikkunoissa, ovien yläpuolisissa katoksissa, seinissä kuin räystäslaudoituksissakin. Asemasta oli saatavilla hyvät piirustukset jokaiselta sivulta. Myös yksityiskohdista löytyi seikkaperäisiä piirustuksia mittoineen ja rakennekuvineen. Piirustukset auttavat merkittävästi pienoismallin rakentamista. Mutta hyvätkään piirustukset eivät…

Rautatiemuseon pääsisäänkäynti on vanhan veturitallin ja 1. kalustohallin välissä. Sisätiloissa on lipunmyynti, kahvila ja museokauppa. Etu- ja takaseinässä on paljon ikkunoita, jotka päästävät hyvin valoa sisätiloihin. Pääoven edessä on tolppien varassa oleva moniosainen kaareva katos. Tämä rakennuksen osa tehtiin erillään täysin valmiiksi ja asennettiin sitten kalustohallin ja veturitallin väliin. Sisäänkäyntielementti jätettiin kuitenkin irroitettavaksi. Sisäänkäynnissä käytettiin paljon uushopeasyövytteitä. Sisäänkäynnin etuosa ja tuulikaappi, takaseinä ja katoksen useat rakenteet sekä katolla oleva nimikyltin ritilä ovat kaikki…

2. kalustohallin ovet ovat uushopeasyövytteitä. Ovi koostuu kahdesta päällekkäin juotetusta 0,3 mm:n pellistä. Peltien välissä oleva tina jäykistää ovea ja samalla oven molemmille puolin saadaan vaakasuuntaiset peltisaumat. Ovet saranoitiin samoin kuten olen kertonut 1. kalustohallin merkinnässä. Hallin sisällä on neljä laituria; kaksi kulkee sivuseinien vierellä ja kaksi leveämpää laituria raiteiden välissä. Laiturien kiveyksissä on eri värisiä koristekuvioita. Laiturit on tehty Evergreenin katukiveyslevystä, jossa on neliön muotoisia kuvioita. Levy on 1 mm:n paksuista, joten se liimattiin 2 mm:n styreenilevyn päälle, jotta laitureille…

Vuonna 1996 valmistui Rautatiemuseon uusin kalustohalli. Se rakennetttiin aikaisemmin tehdyn hallin jatkoksi siten, että osa raiteista kulkee molemman hallin läpi. Uudemmassa hallissa on viisi raidetta ja samaan tapaan raiteiden välissä on laitureita, joita pitkin museoväki voi huoletta tallustella. Kalustohallin pienoismalli tehtiin aika samoin periaattein kuin 1. kalustohalli. Rakennuksessa on hartsista valettu katto, jonka voi nostaa pois hallin päältä. Katonharjalla maleksivat suuret kattoikkunat ovat uushopeasyövytteistä kootut, joiden kokoaminen suoritettiin juottamalla. Lopuksi koko katto maalattiin kynäruiskulla mustaksi. Seinät…

Rakennuksen ikkunapokat ovat messinkisyövytteitä, jotka asennettiin paikalleen vasta niiden maalauksen ja ikkunalasien liimaamisen jälkeen. Toisessa päädyssä olevat raiteiden suuret pariovet ovat 0,3 mm:n uushopeaa. Ovi muodostuu kahdesta päällekkäin juotetusta osasta. Näin ovista saatiin ryhdikkäät ja jäykät ja lisäksi ovissa olevat peltisaumojen kuviot ovat erilaiset oven eri puolilla. Ovet myös saranoitiin; saranana toimii ohut messinkiputken pätkä, joka juotettiin oven pieleen. Seinässä saranatappina toimii 90 astetta taivutettu uushopealanka. Ovet ovat siis perinteisiä nostosaranaovia. Kalustohallissa on peltikatto, joka on valettu…

Museoalue koostuu pääsääntöisesti vanhan asema-alueen rakennuksista, mutta toki alueella on myös uudisrakennuksia. Vuonna 1987 valmistui museokalustolle ensimmäinen uusi kalustohalli ja vuonna 1996 toinen. Kalustohallit ovat vanhan veturitallin välittömässä läheisyydessä. Tämä merkintä käsittelee ensimmäisen kalustohallin rakentamista. Rautatiemuseo halusi, että kaikissa rakennuksissa, joiden sisällä on museoituna rautatiekalustoa, olisi avattavat katot. Tämä siksi, että rakennusten sisään voitaisiin tarvittaessa kurkistaa, sillä halleissa on runsaasti erilaista kalustoa. Ensimmäisen kalustohallin sisään menee neljä raidetta, joiden väliss…

Museoalueella on alkuperäinen, tiilinen, veturitalli Hyvinkää-Hanko-rautatien ajalta. Tallissa on kuusi pilttuuta ja toisessa päädyssä on kaksikerroksinen toimisto-osa. Nykyään veturitalli toimii museoitujen höyryvetureiden säilytys- ja esittelypaikkana. Tässä merkinnässä en tarkemmin kerro, kuinka veturitallin pienoismalli on tehty, sillä olen tällä sivustolla jo aikaisemmin pitänyt rakennusblogia veturitallin rakentamisesta. Tähän mennessä tekemäni kolme erikokoista tallia perustuvat kaikki samoihin osiin, joiden esikuvana on toiminut juuri rautatiemuseon veturitalli. Kertokoon siis muutamat valokuvat tämän kyseisen kohteen…

Museon pihapiiri on puistomaisesti hoidettua nurmikenttää, jota halkoo pehmeästi kaareilevat kivituhkalla päällystetyt kävelytiet. Jälleen asemakaavakartasta löydettiin nurmikenttien koot ja paikat. Kävelyteiden ja nurmikoiden ääriviivat jäljennnettiin vihreäksi maalatun maaston pintaan. Ensin istutettiin nurmikko, ääriviivoja pitkin liimattiin ja leikattiin maalarinteippi, jotta nurmikon ja kävelytien rajasta tulisi siisti ja selkeä. Siisti rajaus helpottaa kävelyteiden tekemistä. Nurmikot tehtiin Nochin Gras Masterilla käyttäen 3-4 eri värisävyä ja paria eri heinän pituutta. Liimalitkua levitettiin maastoon ja annettiin Mestaritötsän…

Museon läheisyyden vuoksi Hyvinkäänkadulla on uusvanhat katulyhdyt. Myös pienoismalliin rakennettiin vastaavanlaiset lyhdyt. Pienoismallissa katulyhtyjä on 13 kappaletta. Rakentamisen helpottamiseksi tehtiin yksinkertainen naulajigi. Jigit ovat aina silloin paikallaan, kun tehtäviä kohteita on useampia. Jigin avulla lyhtypylväistä tulee mahdollisimman samanlaiset ja kokoaminenkin on joutuisampaa kuin ilman jigiä. Lyhtypylvään alaosa, joka on paksumpi kuin yläosa, on 2 mm messinkiputkea, jonka sisään on pujotettu 1 mm messinkiputki. 1 mm messinkiputkeen taas saa sujautettua pylvään päässä olevan "hatun", pienen palleron. Sivuorret…

Asvalttipinta maalattiin hyvin liruiksi ohennetuilla lateksimaaleilla. Maaleina käytettiin täysin mattapintaisia remonttimaaleja. Värivalikoimana toimi musta, valkoinen ja ruskea, joista saatiin sävytettyä erilaisa variaatioita. Olennaista asvaltin maalaamisessa on se, että jokainen maalikerros on tarpeeksi läpikuultava ja maalikerroksia malttaa sivellä riittävän useita kerroksia. Riittävän usea on tietenkin kovin suhteellista ja tekijän mieltymyksista riippuvainen, mutta ja jollen kovin väärin muista, tässä tapauksessa maalattuja kerroksia on kymmenkunta. Rakennustasoitepinta imaisee mukavasti lirut maalit itseensä ja kuivuttuaan maalipinta…

Dioraaman koko toisen laidan pituudella kulkee asvaltoitu katu, Hyvinkäänkatu. Katu on tavallinen taajama-alueen kaksikaistainen väylä, jonka toisella sivulla kulkee jälkakäytävä ja toisella kevyen liikentaan väylä. Osa katualueesta on kivetty lohkotiilillä ja nupukivillä. Museoalueen läheisyyden vuoksi katulyhdyt ovat uusvanhaa mallia. Pienoismallissa kadun pohjana on ohut koko katualueen levyinen mdf-levy. Asemakaavakartasta mitattiin ajoradan, pyöräteiden yms. paikat ja piirrettiin ne mdf-levyyn. Asvaltoidut kadunosat päätettiin tehdä rakennustasoitteesta. Huokoisena materiaalina tasoite imee hyvin itseensä maaleja, joilla asvalttipinta…

Hyvinkäänkadun ja rautatien välinen maasto on tehty styrofoam-eristelevystä. Eristelevy on maaston rakentamisessa hyvä materiaali sen helpon muokattavuuden ja keveyden takia. Vanerin päälle liimattiin 30 mm paksuinen levy ja liiman huolellisen kuivumisen jälkeen maasto veistettiin oikeaan muotoon. Karkea muokkaus tehtiin timpurin sahalla, sahausta seurasi raspaus ja viimeiseksi suoritettiin hiominen laudankappaleeseen kinnitetyllä karkealla hiomapaperilla. Tämä työvaihe on sotkuista puuhaa ja eristelevyn murusetkin sähköistyvät ja tarttuvat ikävästi vaatteisiin. Ahkeran imuroimisen jälkeen maastopohjan kuopat ja levyjen saumat pakkeloitiin…

Ja suunnittelu lähtee, niin kuin aina, lähdemateriaalin keräämisellä. Tämä kohde oli lähdeaineiston suhteen helppo, sillä materiaalia oli runsaasti saatavilla ja museo ystävällisesti toimitti kaiken hallussaan olevan tiedon; museolta saatiin asemakaavakarttoja, piirustuksia rakennuksista ja niiden rakenteista. Lisäksi, koska esikuva on siis edelleen olemassa, on siitä suht´ vaivatonta kerätä lähdeaineistoa valokuvaus- ja mittausmatkojen muodossa. Mallinrakentaja saikin tehdä paikan päälle useita reissuja kaikkina eri vuodenaikoina ja kiintoisaa oli havaita, kuinka erilaisena museoalue näyttäytyi vuodenkierron eri vaiheissa. Myös Hyvinkään…