DC-7C B.O.A.C. Cargo G-AOII
Seitsemän meren rahtari
Laatikkoarvostelu F-RSIN:in DC-7C:stä taisi olla vähän liian optimistinen, nyt kun mallikin on valmis niin Rodenia rakentamattakin voisi sanoa että harkitkaa toisenkin kerran ennen kuin laitatte panoksenne F-RSIN:in puolesta. Sovitusongelmat keskittyvät moottoreihin ja pikkuosiin, siinä missä suuremmat kokonaisuudet ovat ihan asiallisia ja jopa hyvän näköisiä valmiissa kokonaisuudessa.
Potkurit ovat moottoripeltien ohella sarjan surkeimmat esitykset, tuntui että näistä ei tule valmista oikein millään konstilla mutta käytin nyt sitkeästi mitä laatikosta löytyy. Siipien moottoripankat olivat ihan eri profiilia koottavien moottorikokonaisuuksien kanssa, joten näiden yhteen sovittaminen oli todella tuskallinen prosessi sekä viilaamista että kittaamista.
Siirtokuvat nostivat puolestaan fiiliksiä taas ylöspäin, silkkipainatus oli tarkkaa mutta kalvo hyvin ohutta joten varovainen käsittely oli tarpeen. B.O.A.C.:in rahtiversio suoraan laatikosta oli sellainen tarjous että sehän piti käyttää heti hyväksi.
Maalauskaavio oli helppo, Revellin kiiltävä 04 valkoinen ruiskulla rungon yläosaan ja Tikkurilan Koristehopea lattasiveltimellä muualle. Laskutelineluukkuja, potkureita ja pisteosia maalasin Revellin 91 hopealla vaihtelun vuoksi, renkaiden tumma harmaa on Revellin purkista matta 77. Siipien yläpuolen suojamaali Revell satiini 371, viimeistely Kiilto lattiavahalla.
Douglas DC-7C Seven Seas ei 1/144-kokoisena mallina ole kovin suuri, mitat ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin 1/48-mittakaavan Spitfirellä. Tästä seuraa että tilaa säästyy vitriinissä mutta detaljointi jää väkisinkin hieman ylimalkaiseksi. Sain kuitenkin sitten 1/144-mittakaavan Douglas Commercial -kokoelman valmiiksi tämän mallin myötä ja Minicraftien seassa tämäkin malli näyttää jo ihan mukiinmenevältä.
Mukavaa vaihtelua normaaleille suihkukoneille nämä hiukan vanhemmat koneet. Etenkin kun kyse on potkurikoneiden valtakauden loppupuolen tuotteesta eikä esimerkiksi DC-3:sta. Ja mitä näiden kuvien perusteella pystyy sanomaan, niin näyttää oikein siististi rakennetultakin.
Hieno 1:144 kone!
Sanoit, että: "Tikkurilan Koristehopea lattasiveltimellä muualle." Ohensitko sitä jollain ja kuinka paljon?
Kyllä on taas komeaa jälkeä! Kustia kompaten hyvin vähissä on ollut siviilimallit viime aikoina ja onneksi wade pitää "meikäläisten" mainetta yllä. Itellä Continentalin B777 loppusuoralla ja kuhan sen saa parsittua lopullisesti kasaan niin sitten pitää kattoa onko sen arvoinen, että tänne kehtaa laitella; tämä waden tuotos nosti kuitenkin taas rimaa… :)
Todella kaunis malli. Kertomasi jälkeen taidan kuitenkin harkita Rodenia kun DC-7 alkaa tuntua ajankohtaiselta :)
Petri
Kiitokset kommenteista! Sarjan laatu on tosiaan vähän ristiriitainen, runko näyttää oikeinkin hyvältä tuossa kriittisessä kohdassa eli nokan ja ohjaamon vaiheilla ja yleisvaikutelma on muutenkin aika lailla esikuvansa mukainen mitä nyt valokuvista on voinut alkuperäiseen verrata.
Muut osat tekisikin sitten mieli ottaa jostakin ihan muualta, en tiedä olisiko paras vaihtoehto hankkia tuo Rodenin DC-7 ja Minicraftin DC-6 varaosiksi ja valita pienemmät kilkkeet sen mukaan mistä laatikosta parhaat löytyy. Vähän kalliiksi tietysti tulee mutta ainahan jälkivarustelu maksaa. Siirtokuvat pelastavat paljon, ilman niitä tämän sarjan hinta/laatusuhde olisi totisesti surkea.
Mika: Tikkurilan Koristehopea on suoraan purkista ohentamattomana, vedetty kahteen kertaan. Itse en ohenna Koristehopeaa muuten kuin vanhempia purkin pohjia ja ruiskun kanssa, ohentimeksi käy tavallinen lakkabensiini. Jokaisella on tietysti oma sivellinmaalaustekniikkansa, mutta mun mielestä tasoittuu todella hyvin ja siististi ilman ohentamistakin, ainakin uudesta ja avaamattomasta purkista.
No se! Wade taas laittoi sitten upean työn näytille. Laatua, laatua,…
Tuskien taival ja voitto tuli.
Noin pieneen mittaan olet tehnyt taas saavutuksen.
Ihmettelen ja kadehdin.
T.T
Hienoa, hienoa. Ei putoa laatu wadenkaan tuotannossa. Mukava nähdä taas hieno siviililentokonemalli sivustolla. En keksi moitittavaa, en siis moiti. Kumpa saisin joskus aikaiseksi kaapissa odottavan Boeing 757:n, josta tulee Air Hollandin kone, millä lennettiin huoltolentoja Namibiaan 1989-90 kun siellä palvelin Suomen YK-pataljoonassa. Tällaisten wade-laatuisten mallien näkeminen antaa aina uutta intoa.
Moi Wade, siviili-ilmailukoneet on mulle aivan täyttä hebreaa. Mutta tämä malli pysäytti. On pakko kommentoida. Kyllä tämä taidetta jo hivelee. Tarkkuus huippuluokkaa ja ennen kaikkea miten sä olet saanut lentokoneen maalipinnan noin upeaksi. Pisteitä ropisee… Yst.terv. Kartsa
Pakko sanoa että todella hieno maalipinta kuvista päätellen. Ja eipä näitä DC-7:ja ainakaan liikaa tällä sivustolla näkynyt ;)
Kiitokset kommenteista, maalipinnan salaisuuden tietävät viimekädessä vain Revell ja Tikkurila :) Koristehopea tasoittuu todella ihan itsestään myös siveltimellä eli ei siinä maalarilta perustaitoja kummempia tarvita.
Revellin valkoista 04:ää on taas tullut suihkittua jo niin monta litraa/purkillista Iwatan läpi että sen ominaisuudet pitäisikin kohta olla tuttuja. Hyvää tuuria vaan lisäksi niin siinähän se onkin, viimeiset silaukset kuten mainittua Kiillon lattiavahalla. Ja selväähän on, että parhaita epäonnistumisia ei suinkaan tule täällä juuri esitellyksi ;)
Galleria 
