Etusivu 
Galleria Mallit: sotilaskalusto 1946–
BTR50PK
Tulin hankkineeksi Armon resiinimallin aiheesta, mutta se osoittautui osittain vääräksi alatyypiksi, mutta myös toteutukseltaan kauniisti ilmaistuna hieman karuksi. Kun sitten koitti se onnellinen päivä, että Trumpeter ilmoitti tekevänsä tämän, ei riemulla ollut rajaa.
Laatikon avaaminen tuotti kuitenkin lievän pettymyksen. Tämä on samaa alatyyppiä kuin Armon tekele. Erottavina piirteinä suomalaisista esikuvista on n. 6 mm liian lyhyt nokkaosa, moottorin jäähdytin/poistoilmaaukko on takakannen tasalla ja tietenkin useita pikku yksityiskohtaeroja. Joku asiaa paremmin tunteva voisi valottaa tätä, ovatko suomalaiset BTR50:t mallia myöhäinen tms?
No mutta, olihan kuitenkin styreeniä helpompi työstää kuin usean millin resiinimöhkälettä, joten ei muuta kuin toimeen.
Isommat Remontit:
Selvittelin takakannen ritilöiden upotusta useista eri valokuvista. Tulin siihen tulokseen, että se on noin 2 mm eli 7 cm luonnossa. Kun jälkeenpäin kävin mittaamassa Parolassa olevasta vaunusta, olin osunut hämmästyttävän hyvin: 7 cm! Kerrankin näin. Jukersin ritiläosat irti kannesta, ja tein siihen sopivan kokoisen kolon. Kolon reunoille liimasin 1 mm kehyksen ja siistin reunat. Ritilät liimasin isompaan muovilevyyn, jonka liimasin alakautta paikalleen.
Valokuvista voi havaita selvästi, että keulaosa on suomalaisissa vaunuissa pitempi. Yritin tälläkin palstalla kysellä, että miten pitkä on tuo etuyläviistopanssari, mutta en saanut vastausta… Siispä yritin interpoloida asian valokuvista. Tulin siihen johtopäätökseen, että se on n. 36 mm eli esikuvassa 126 cm. Tämä tarkoitti, että keulaa piti jatkaa n. 9 mm. Tarkistusmittaus jälkeenpäin tosin kertoi, että olin erehtynyt, mitta on 124 cm, eli 35,4 mm…
Jatkoksen tein vaihtamalla etuyläviistopanssarin 1 mm levystä tehtyyn. Uusi levy lepää vanhan alaviistopanssarin yläreunan päällä, jolloin sen kulma tuli loivemmaksi, vastaten nähdäkseni todellisuutta. Alaviistopanssaria varten tein kiilat sivuille, ja fiilailin paikat suoriksi, uusi on jälleen 1 mm muovilevyä.
Takalevyn liimasin paikalleen, mutta jotakin oli pielessä… Vesisuihkujen putket olivat aivan liian ylhäällä! Tulppasin reijät, ja irroitin levyyn valetut sulkulevyjen akselien läpiviennit. Pitkän pähkäilyn ja mittailujen seurauksena kasvatin takalevyä 1 mm alaspäin, jotta saisin sulkulevyt riittävän alas. Asiaa helpotti myös se, että levyt olivat hieman liian pystyssä, ja kallistusta lisäämällä tilaa tuli lisää. Oikea paikka näyttäisi olevan 3 mm takalevyn yläreunasta.
Detaljiikkaa:
Ainakaan Parolan 661-2:ssa ei ollut kansilevyllä (enää?) lisäpolttoainesäiliöiden kiinnikkeitä, joten jätin nekin pois mallista. Sen sijaan lisäsin öljytynnyreiden(?) alustat, sekä korjailin luukkujen kahvat esikuvanmukaisiksi. Nähtävästi moottoritilan luukun päällä ei ollut alunperinkään kaiteita, jotka tulevat sarjan mukana? Joten jätin ne pois.
Keulan sivulla olevat koukut ovat erilaiset kuin sarjassa, huomattavasti pienemmät, tein ne messingistä, muovikin käy varmasti.
Takana alhaalla olevien perävälitysten kopat ovat selvästi alamittaiset. Kasvatin niitä 0,75 mm soirolla, mutta ne näyttävät vieläkin liian pieniltä. Satuin katsomaan myöhemmin Eastern Expressin sarjasta tekemäni PT-76:n vastaavia, ja ne näyttivät huomattavasti paremmilta, ehkä tämä oli se ainoa kohta siinä mallissa paremmin…
Vaunulle tunnusomaiset valonheittimien ritiläsuojat tulevat sarjassa mukana. Valitettavasti tasiasesti kaareviksi tarkoitettuihin osiin on tehty taittourat vääriin kohtiin, joten osien saaminen siististi muotoon on haasteellista. Lisäksi Eduardin PT76:n etsisarjan osat näyttivät olevan lähempänä oikeaa, joten vaihdoin niihin. Eivätpä nekään ole täydelliset… Suomalaisissa vaunuissa on taisteluosaston katolla kaksi pyöreää verkkopömpeliä, arvatenkin tuuletusluukkuja varten. Nämäkin löytyivät Eduardin etsisarjasta. Samoin töin otin lapiot ja niiden kiinnikkeet, jotka olivat paremman näköiset kuin sarjan tarjoamat. Lisäsin vielä valojen piuhat läpivienteineen.
Ketjut korvasin Friukkareilla, mukana tuli myös valkometallinen vetopyörä. Se on hyvin ohut, joten varovaisuutta käsittelyssä.
Maalaus:
Halusin mallin 60-luvun asuun, eli väriksi venäläinen suojavärivihreä. Tässä käytin vanhaa kunnon Muikku-Purhonen-coctailia Humbroleille. Sävyttelin mallia tummalla litkutuksella sekä Hu72:lla vaalennetulla perusvärillä. 72:sta käytin myös pölyyntymisen kuvaamiseen, ja litkuttelin sillä mm. rungon alaosat ja pyörästön hieman kattavammin kuin ylärungon.
Ketjut maalasin tapani mukaan ensin mustalla pohjamaalilla (GWS Chaos Black spraypullosta), sitten perusväri puolet Hu53 Gunmetal ja puolet Hu98 Chokolade, tippa pari mustaa. Tämän päälle reilu litkutus Hu72, ja sen kuivuttua Hu63 litkutus ohuelti. Tällä tavalla ketjut näyttävät hyvin samankaltaisilta kuin esim. museon vaunuissa. Käytössä olevaan vaunuun voi maalata 53:lla telapyörien kohdat ketjun sisäpuolelle. Emalimaalilla litkuttaessani sekoitan aina siihen lakkaa, jolloin leviäminen ja käsiteltävyys on parempaa, litku pysyy ”kasassa” paremmin. Samoin kuivasivelyssä, lakka tekee maalista läpikuultavampaa, ja lopputulosta on helpompi hallita.
Kokardit löytyivät Kuivalaisen arkilta, ja rekkarit Decalomaniacsin loistavasta sarjasta, jota näyttäisi olevan vieläkin saatavana: http://www.ebay.com/itm/1-35-Decals-Decalcomaniacs-Finnish-AFVs-postwar-/380184927845?pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item5884c99e65Kokardit ovat käyttökelvottomia, mutta rekisterinumeroita löytyy kiitettävästi todella usealle vaunulle (mm BTR60PB). Siirtokuvat on tulostettu hyvin ohuelle arkille, joten huolellisuus on tarpeen, dekaali kiertyy itsensä ympäri jne erittäin herkästi.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
