Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Supermarine Spitfire IXc
High Flyer
Koneen sarjanumero on virheellinen. BF-sarja olisi kuulunut Blenheim-koneisiin, mutta maalaustöissä olleet mekaanikot sössivät ja BS273:sta tuli näin BF273.
Tällä kyseisellä koneyksilöllä lennettiin syyskuussa 1942 toisen maailmansodan korkeimmalla käyty ilmataistelu. Pilottina toimi prinssi Emanuel Galitzine. Galitzine oli venäläinen valkoinen, ruhtinassukua ja itse Katariina Suuren jälkeläisiä. Venäjän vallankumous ajoi Galitzinen perheen pakosalle ja he asettuivat Lontooseen.
Vuosien päästä lentämisestä kiinnostunut Galitzine oli juuri värväytymässä RAF:ään, kun Pohjolasta kuului kummia: Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen! Galitzine näki tilaisuutensa koittaneen ja lähti kostoreissulle Suomeen kurittamaan bolsevikkeja, jotka olivat parikymmentä vuotta aikaisemmin ryöstäneet hänen kotinsa ja maansa. Suhdanteita varmasti helpotti se, että Galizinen isä ja Mannerheim olivat tuttuja keskenään.
Galitzine liittyi vapaaehtoisena Suomen ilmavoimiin, tosin salanimellä Graham. Talvisodan jälkeen hän lensi Fokker DXXI:llä Lentolaivue 32:ssa ja suoritti kyseisellä konetyypillä pakkolaskunkin.
Kuultuaan äitinsä kuolleen Lontoon pommituksissa Galitzine palasi Englantiin erinäisten seikkailujen ja mm. vakoojasyytösten jälkeen. Galitzine liittyi RAF:ään.
Tämän pienoismallin esikuvalla Galitzine sitten lensi itsensä historiaan käydessään saksalaisen Ju 86R -koneen kimppuun 43 000 jalan korkeudessa Southamptonin yläpuolella syksyllä 1942. Itse taistelu päättyi 0-0 Galitzinen aseiden ja kuomun jäätyessä, mutta koska tämä oli ollut ensimmäinen kerta kun RAF kykeni torjumaan Luftwaffen korkeuspommituslennon, lopettivat saksalaiset kyseisen toiminnan saman tien. Torjuntavoitto siis.
Jari B. Miettinen on kirjoittanut aiheesta rakentelukertomuksen Pienoismallilehden numerossa 5/2001 ja tätä käyttelin apuna omassa projektissani internetin ohella. Artikkelin ohjeiden mukaan muokkasin koneesta kenttämodifioidun High Flyerin poistamalla radiolähettimen, selkä- ja niskapanssarit sekä aseet/paneloinnit/muotosuojat lukuun ottamatta sisempiä tykkejä. Lisäksi askartelin ohjaamoon pari ylimääräistä happipulloa.
Ohjaajan luukku on itse muovilevystä tehty. Ensin meinasin käyttää sarjasta sahattua (ylipaksua) luukkua, mutta sitten totesin, että jos konetta on kaikin tavoin kevennetty muutenkin, niin kait sitä heivattiin luukussa ollut sorkkarautakin tilulittuun. Tämä oli sarjan osaan kiinteästi valettu, joten tein uuden.
Malli on maalattu Xtracrylixin PRU Bluella ja siirtokuvat ovat Aeromasterin arkilta Spitfires at War 2. Pakoputket ovat Quickboostin resiiniä.
Niin, ja kiitos Jari B:lle hyvästä artikkelista, siitä oli kovasti hyötyä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
