Sopwith Camel F.1

Ihan nätti katiska,puuosien maalaus ja takilointi varsinkin hyvin onnistuneet.
Ja reipas museonväkikin on löytänyt hienon mallinuken ohjaamoon:)

Näissä isommissa on jo hienoja yksityiskohtia,tosin hyvin rakennettu tämä myös on.

Ei voi malli paremmin onnistua. Takilointi aivan käsittämätöntä, kuin myös maalaus etc..etc..
Puupotkurin onnistuminen myös aivan aidon oloinen.

Nielen kohta kieleni.
T.T

Ainahan museomalliin toivoisi pientä säistystä, mutta minusta tämä on parempi näin. Näyttävä takilointi ja muutenkin hieno malli. Jatka ihmeessä näiden WWI-koneiden tekemistä. Näitä on mukava katsella.

Puupinnat hivelee silmää. Pientä säistystä malli kyllä kaipaisi tai sit ei:)

Kiitoksia palautteista.

Arvelin kyllä tätä mallia tänne laittaessa, että säistystä täällä varmaankin kaivataan.

Noihin Suomi koneisiin joita olen väsännyt olen ainakin jotain pientä laittanut, ainakin pakokaasuvanat , paneeliurien litkut ja paikoin maalin hilseilyjä, sekä moottorin seutuville lika jälkiä.

Tähän Cameliin meinasin laittaa ainakin pakokaasu jäämiä, mutta eihän tässä olekkaan pakoputkea,
vai onko?, tai tulisivatko sitten ulos muotosuojan alta olevasta isosta aukosta.

Paneeli uriakaan ei voinut litkuttaa, kun ei niitä ole, ei edes siivekkeen uria. No voishan noihin siipiin ja runkoon toki laittaa likaa, mutta kun en vaan ole saanut aiemminkaan syntymään "katu-uskottavaa" jälkeä noille isoille pinnoille, niin jätin yrittämättä, ettei rupea sen takia ketuttamaan, kun muuten onnistui ihan ok.

Tämä "kangaspuu" oli semmoinen heräte ostos, mutta kyllä tässä hieman ollut ajatuksia, että näitä voisi vaikka jatkossa tehdä lisääkin, kun nuo sodan aikaiset Suomi koneet alkaa olemaan valtaosaltaan nipussa.

T: Reijo

Ensimmäiseksi kangaspuuksi hyvä. Edellä jo kehuttu ne asiat joita minäkin kehuisin eli siistiä työnjälkeä. Ihailen varsinkin tuota puumateriaalin jäljentämistä. I MS:n koneissa ei ole mustia renkaita vaan kumi oli vielä siihen aikaan harmaata. Joitakin asioita olet jättänyt vähän kesken eli takiloinnista puuttuu Camelille ominaisesti kuuluva rungosta yläsiipeen (pitkät tukivaijerit)menevä tupla-takilointi ja siiveketakiloinnit yläsiiven yläpuolelta ja alasiiven alapuolelta kokonaan. 72-malleista niiden puuttumista voi vielä katsoa "sormien läpi", mutta 48-malliin ne kyllä jo ehdottomasti kuuluisivat. Siivekkeiden saumat olisin myös korostanut, sillä kyllä ne näkyvät mallissa olevan. Mutta jos teit kuitenkin näin hyvän ensimmäisen kangaspuun, niin ei muuta kuin seuraavaa tekemään. Mikä onkaan mieltä rauhoittavampaa kuin kunnon takilointi…?

Hups on jäänyt huomaamatta, että osa vaijereista on tuplana. Renkaiden väri oli silkkaa tietämättömyyttä ja luotin kasausohjeeseen, jossa oli väriksi laitettu panssariharmaa, kun sitä ei ollut minun varastossa, niin laitoin hiilenmustana.

Vaihdoin nuo renkaat "luonnonkumisiin", eli maalasin keskiharmaalla. Mallin ulkonäkökin parani, kun erottuu paremmin tummista vanteista. Siivekesaumoja korostin hieman värikynällä. Takiloinnin korjaaminen jälkikäteen tuntuu hankalalta, joten jätän suosiolla korjaamatta.

T: Reijo

Reijo P kirjoitti:

Tähän Cameliin meinasin laittaa ainakin pakokaasu jäämiä, mutta eihän tässä olekkaan pakoputkea,
vai onko?, tai tulisivatko sitten ulos muotosuojan alta olevasta isosta aukosta.

Paneeli uriakaan ei voinut litkuttaa, kun ei niitä ole, ei edes siivekkeen uria. No voishan noihin siipiin ja runkoon toki laittaa likaa, mutta kun en vaan ole saanut aiemminkaan syntymään "katu-uskottavaa" jälkeä noille isoille pinnoille, niin jätin yrittämättä, ettei rupea sen takia ketuttamaan, kun muuten onnistui ihan ok.

Tämä "kangaspuu" oli semmoinen heräte ostos, mutta kyllä tässä hieman ollut ajatuksia, että näitä voisi vaikka jatkossa tehdä lisääkin, kun nuo sodan aikaiset Suomi koneet alkaa olemaan valtaosaltaan nipussa.

T: Reijo

Pakokaasut tulivat todellakin moottorisuojuksen alta nissä pyörivällä moottorilla varustetuissa koneissa ja koneen pohja oli paitsi pakokaasun, myös moottorin pirskottaman risiiniöljyn tuhrima. Muuten koneet pidettiin siisteinä ja siivet olivat jopa peilikiiltävät, joten niiden tuhriminen ei ole realismin kannalta tarpeen. Toki säistämisestä pitävät löytävävät aina kuvia vähän sottaisemmistakin koneista malliensa esikuviksi.

Sodan loppua kohti renkaisiin lisättiin yhä enenevässä määin hiiltä. Katsokaapa vaan kuvia vuoden 1918 Sopwitheista. Renkaat ovat jo aika tummia. "Panssariharmaa" kuulostaa ihan ok sävyltä. Ihan mustia renkaat eivät toki olleet sodan lopussakaan. Oma nyrkkisääntöni renkaiden väreistä: vuodet 1914-15; punertavan harmaa luonnonkumi, 1916-17: harmaa, 1918:tummanharmaa. Valokuvaa mallin esikuvasta tietysti kannattaa katsoa, jos mahdollista.

Revellin 1/48 Camel lienee legendaarisen Auroran 50-luvun rakennussarja, kuten Revellin SE5a ja Fokker D.7:kin samassa mittakaavassa. Sarjat ovat ihan passeleita 1. maailmansodan mallien harjoitteluun ja kyllähän ne mielikuvan esikuvastaan antavat. Näköisempiä malleja saat kuitenkin Revellin 1/48 Fokker Dr.I:stä ja Albatros D.V:stä, jotka ovat Eduardin tuoreempia laatusarjoja.

Hieno alku kangaspuu-urallesi Reijo! Toivottavasti näemme näitä lisää!

Mikko

thevintageaviator.co.nz…s-2003/preview/cf2003-sopwith-camel-and-fokker-riplane1.preview.jpg KYLLÄ TOI ON SITTE HIENO… IHAN NIIKU ESIKUVASA…