Pienoismallit.net

Rakennusblogit

Pienoismallit.netin blogeissa seurataan vaihe vaiheelta pienoismallien rakennusprojektien edistymistä. Näe vaihe vaiheelta, miten valtakunnan parhaat mallinrakentajat luovat mestariteoksensa. Alla viimeisimmät merkinnät.

Lakkasin kangaspäällysteiset kohdat Tamiyan mattalakalla ja metallipäällysteiset kohdat satiinilakalla. Paljaalla silmällä katsoen ero on hiuksen hieno, mielestäni kuitenkin riittävä. Kuvissa tätä eroa en kuitenkaan pysty näkemään. Lakkauksen jälkeen maalasin yksityiskohtia ja säistin konetta hillitysti. Ulkopintoihin pätee tässä sama ajatus kuin ohjaamoon: koneen esikuva tässä asussa oli vastikään ollut korjaamolla, minkä vuoksi en juurikaan tehnyt kulumia. Halusin… Lue lisää…
Kun olin saanut vihreät yläpinnat mielestäni sopiviksi, maalasin kansallisuustunnukset alasiipien alapintaan. Sen jälkeen maalasin konetunnuksen, VH-101, itse tekemäni maskin avulla.
Käytin tällä kertaa pohjamaalina Mr.Surfacer 1000 -harmaata spraypurkista. Pohjamaalin jälkeen jatkoin koneen alapinnoista, johon väriksi tuli vaaleanharmaa. Maalina käytin AK Real Colors WW2 Finnish Air Force Colors -maalisetin sävyä sellaisenaan. Maalin kuivuttua teippasin vaaleaksi jäävät alueet piiloon. Yläpintojen maalauksen aloitin maalaamalla kansallisuustunnusten kohdalle valkoista. Tunnusten valkoiset alueet sai suojattua Montexin maskilla. Seuraavana oli… Lue lisää…
Vihdoin sain kaikki foliolevyt liimattua runkoon ja niitti-imitaatiot rullattua saumoihin. Meniväthän ne osittain taas vinksin vonksin, mutta kun päälle tulee ainakin pari kerrosta maalia niin eihän noita juurikaan sieltä alta näy. Tätä levyttämistä harjoittelin jo aikaisemmin Maaninka ja Lempi malleissa, niissä ne menivät vielä pahemmin miten sattuu, mutta kukaan ei ole niitä kommentoinut, tuskin nähnytkään, joten antaapi olla. Olis tuossa… Lue lisää…
Mallin rakentaminen oli edistynyt tähän saakka ilman suurempia murheita. Alatason liittäminen runkoon sen sijaan vaati loputtomalta tuntuvan määrän toistoja: kittiä ja hiontaa, kittiä ja hiontaa… Lopulta hämmentävän huonon istuvuuden aiheuttama porras liitoksen kohdalla tasoittui kauniiksi kaarevaksi muodoksi ja pääsin jatkamaan moottoripeltien kiinnitykseen. Kuten blogin ensimmäisessä merkinnässä kerroin, moottorin yläpuolella olevan ilmanottoaukon muoto vaati… Lue lisää…
Kohentelin rungon ja laskutelinekuilujen detaljointia Eduardin etseillä ja Quickboostin resiiniosilla. Rakentaminen oli tässä kohtaa melko suoraviivaista, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Laskutelinekuilujen pohjalla etsilevyissä olevat kohoumat sai helposti ”rullailtua” kääntöpuolelta kuulakärkikynällä. Laskutelinekuiluissa on pilotille ikkunat, joista voi varmistaa laskutelineiden asennon. Nämä ikkunat piti siirtää oikealle paikalleen.
Suomen ilmavoimien sotasaalis-tsaikojen ohjaamot maalattiin vaaleanharmaaksi koneen kunnostuksen yhteydessä. Mallini kuvaa esikuvaansa kevättalvella 1940, jolloin kone ei ollut vielä laivuekäytössä. Tästä johtuen pyrin pitämään ohjaamon melko siistissä kunnossa, mutta halusin siihen kuitenkin jonkin verran käytön jälkiä. Sarjan ohjaamon detaljointi on melko puutteellista. Ehostin kokonaisuutta Eduardin etseillä, Yahu-modelsin mittaritaululla ja joillakin omilla… Lue lisää…
Aloitin mallin rakentamisen moottorin etummaisten suojapeltien muokkauksella, koska se ratkaisi, jatkuuko projekti, vai loppuuko se ennen ensimmäistäkään yhteenliimattua osaa. Onneksi roskakorin kantta ei tarvinnut avata, vaan pystyin näyttämään jatkolle vihreää valoa.
Aloitin sitten rungon päällystämisen 0,1 mm itseliimautuvalla alumiinifoliolla. Tätäkään ei tarpeeksi leveänä juuri mistään muualta löytynyt kuin kiinalaisista verkkokaupoista. Onneksi kuitenkin minulla oli vanhaa varastoa vielä jonkin verran jäljellä, joten työ voitiin aloittaa. Aluksi runkoon piirrettiin linjat joita pitkin levyjen saumat ovat kenties kulkeneet. Pyrin näissä huomioimaan sen, että kylkilevyt olivat kooltaan ehkä luokkaa 3x6 metriä, elikk… Lue lisää…
RaimoK 14.11.2021 19:14 Lue lisää ja kommentoi
Viime päivityksessä mainitsin, että seuraavaksi mastojen jälkeen raakojen valmistus. Mutta olihan sitä vielä järjestyksessä muutakin tehtävänä ennen kuin pääsee haruksien kimppuun. Tykkien takilointi ja asentaminen oli työläs vaihe, vaikka niitä en nyt laittanut kuin 6 kpl näytille. Koukut, lenkit ja muut tavarat lentelivät tämän tästä pinseteistä ja aikaisemmin mainitsemani rumba, vaihda toiset lasit, lisää valoa pöydän alle ja sinne sitten polvillaan kyykkimään ja… Lue lisää…
Suomen panssarilaivoihin tuli siihen aikaan varsin edistyksellinen voimansiirtoratkaisu: Dieselmoottorit pyörittivät generaattoreita joiden teho syötettiin varsinaisille potkureita pyörittäville sähkömoottoreille. Molemmissa laivoissa oli 4 kpl dieselmoottoreita. Nämä olivat teholtaan 1200 hv ja nimelliskierrosluvultaan 500 1/min, ne olivat kuusisylinterisiä nelitahtikoneita. Toimittaja oli Krupp Germania Saksasta. Kukin näistä pyöritti päägeneraattoria ja… Lue lisää…
Seuraavana tehtävälistalla oli potkuriakseleiden tekeminen, jotta saisin rungon ulkopuolen riittävän valmiiksi foliolla päällystämistä varten. Itse akselit tehtiin 5 mm ruostumattomasta pyörötangosta. Toiseen päähän tuli M5 kierre, johon myöhemmin saapuvat potkurit toivottavasti sopivat. Potkurit tilattiin Saksasta, koska brexitin myötä Englannista tilaaminen on kovasti hankaloitunut. Ne ovat messingistä, kolmilapaiset, ulkohalkaisija 60 mm ja kiinnitys akseliin M5… Lue lisää…
Panssarilaivojen partaat oli rakennettu järeiden kulmarautojen varaan, jolloin ulkopuoliset kylkilevyt oli niitattu näiden pystysuoriin sivuihin ja kansilevyt vaakasuoriin sivuihin kiinni (kuva). Nämä ajattelin toteuttaa mallin partaisiin epoksilla liimatuilla 0,3 mm alumiinilevystä leikatuilla listoilla, joihin niittijäljitelmät tehdään sekä sisä- että ulkopuolelle itseliimautuvalla 0,1 mm alumiinifoliolla. Partaat ovat kyljen joka kohdassa hieman erilailla… Lue lisää…
Vaihdoin rakennussarjan jenkkimallisen huopakaton tiilikattoon eli Nochin struktuurifoolioon.
Tämä työvaihe osoittautui työläämmäksi kuin olin odottanutkaan. Huolimatta hienosta porausjigistä osuivat reiät vähän mihin sattui, ja terä repi pehmeää puumateriaalia liikaa, tehden rei'istä kaikkea muuta kuin pyöreitä. Lisäksi kaarien kohdille osuneet reiät menivät täysin vinksin vonksin. Niinpä mikään muu ei auttanut kuin kitata kaikki reiät umpeen käyttäen epoksista ja mikropalloista sekoitettua kittiä, hioa ne tasaiseksi rungon pintaa pitkin ja aloittaa alusta… Lue lisää…
Ongelma tämänkin mallin kanssa on, että alkuperäisissä piirroksissa ei näy värejä eikä kannella olevien ”tilpehöörien” tarkkoja malleja eikä sijaintia. Täytyi vain penkoa Ruotsin museoiden verkkosivuilta kaikki mahdolliset tuon ajan maalaukset, joissa laivoja, ja nimenomaa prikejä, esiintyi. Hyvänä apuna on myös Landströmin Laiva-kirja, Pinterestin kuvakokoelmat, Harrisin Chapman-kirjan tekstit, Chapmanin Architectura Navalis Mercatoria ja Krigsarkivetista löytyneet… Lue lisää…
Usein näissä projekteissa tulee tarve tehdä kaikenlaisia jigejä ja viritelmiä eri työvaiheita varten. Eräs sellainen on noiden venttiili-ikkunoiden poraaminen rungon kylkiin. Panssarilaivoissahan oli molemmissa kyljissä suuri joukko näitä venttiilejä. Niiden pitää lisäksi olla suht. tarkkaan linjassa toistensa kanssa koska pienikin virhe näkyy heti silmään. Osa rei'istä osuu varmasti kaarien kohdalle, jolloin tavallinen poranterä luiskahtaa helposti sivuun pilaten… Lue lisää…
Suomalaisten panssarilaivojen kylkipanssarit oli alun perin tarkoitus tehdä 100…125 mm paksusta nikkeliteräksestä. Kuitenkin haluttiin pitää kiinni myös laivojen maksimiuppoumasta 3900 tonnia, eikä laivojen syväys saanut ylittää 4,5 metriä. Näistä syistä johtuen jouduttiin kylkipanssareiden paksuutta olennaisesti ohentamaan, ja lopuksi päätettiinkin ne tehdä vain 55 mm paksusta nikkeliteräslevystä. Panssarit kattoivat yhtäjaksoisesti 75 metrin matkalta… Lue lisää…
Seuraavaa työvaihetta varten päätin siirtää tämän tekeleen autotalliin, koska odotettavissa oli lakkakitin käryä ja paljon hiomispölyä. Melkoinen monsteri se oli jo tässä vaiheessa siirrettäväksi, millainenhan rasti tuo onkaan kun painoa on kertynyt kymmeniä kiloja. Seuraavaksi sitten kauppaan ostamaan lakkakittiä. Yllätykseni oli kuitenkin suuri kun huomasin että sitä ei enää ole saatavilla, Tikkurila on päättänyt lopettaa sen valmistuksen. Niin se maailma muuttuu… Lue lisää…
Viimeistään tässä vaiheessa pitää sitten ratkaista mille aikakaudelle tulen tämän mallin rakentamaan, koska vuosien mittaan alukset kokivat paljon erilaisia muutoksia. Esimerkiksi runko rakennettiin aluksi ilman ns. pallekölejä, vedenalaisia pitkittäisiä "eviä" joiden tarkoituksena oli vaimentaa laivan keinuntaa. Myös muita modifikaatioita tehtiin paljon, esim. vaihtamalla kevyet Vickersin 40 mm ilmatorjuntatykit toisen tyyppisiin ja lisäämällä niiden… Lue lisää…